IRC-Galleria

Tiesin kyllä ettei se äikkä niin hyvin mennyt, mutta että tämä. Olen aikaisemmin kirjoittanut mangan aineita ja nyt lähtee aineeni ehkä i:nä. Mulla on kuulemma hienoja ajatuksia, mutta virkerakenteet ja kieli sekoittaa aineen ja aine hajoo käsiin.... Kiva! Osaan ja ymmärrän, mutten enää saa aineita ehyeksi kokonaisuudeksi.Olen kuulemma niin impulsiivinen ajattelia. No eihän tällaista ajatuksen virtaa voikaan yo-kokeissa kirjoittaa ja kunnolla oon kirjoittanu ainnen vuos sitten.... Toivotaan maanantailta parasta. Pitää vaan lukee nyt paljon, että saisin ton suomenkielen halölintaan. Ei tässä muuten mitään tule. Kiva jos tän takia oon tuolla koulussa vielä syksylläkin.

Sain kerran mieheltä kirjeen. Siitä on jo useampi vuosi seurustelin sillon, mutta se oli silti jotenkin niin hellyyttävää. Siinä kirjeessä oli todisteltu ikävää ja luotiin kuvia kauniiden asioiden ympärille. Sanat oli kömpelöllä käsialalla tehty, vangin käsialalla.

Tapasin sen miehen kerran junassa matkalla Helsinkiin Silloisen poikaystäväni luo. Hän oli tumma ja komea, siististi pukeutunut, ei lainkaan niinkuin kaverinsa, jotka olivat kanssa matkalla lomille. Hänellä oli kipsi kädessä. "Tuli rumpuja soitellessa" hän sanoi ja imaisi taas keuhkot täyteen tupakkaa.

Hänen kaverinsa puhui pitkät pätkät eri maiden vankiloista. Filippiineille ei kuulemma kannata koskaan joutua. Siellä oli ikävintä. Tämä kaveri oli istunut puoli ikäänsä vankilassa ja toiset puolet tienannut huume bisneksellä. Hän kertoi tarinoita saarista jotka hänen perheensä nyt omisti ja veneistä, jotka odottivat Norjassa. Riippuliito Norjan solissa oli kuulemma mahtavaa.

Pikku pojat kuuntelivat tohkeissaan. He olivat tulossa Mäntsälän perhekodista kohti Helsinkiä. Ikää vain kuusitoista. Hymyilin, kun minulle puhuttiin kilpaa. Olinhan ainut nainen loosissa ja nämä miehet eivät olleet vähään aikaan olleet käyneet vaimojaan tapaamassa.

Tarkastajat tulivat: "Ja matkaliput olkaa hyvä". Menin paniikkiin. Ennen ei ollut käynyt näin.Olimme ohittaneet Riihimäen ja minulla oli lippu vain Hämeenlinnaan. Piruuttani annoin lippuni tarkastajalle. "opiskelijakortti ja henkkarit" virnuilin, mutta kaivoin ne esille. Ihme, että ne oli mukana, sillä en ollut tuolloin edes kahdeksaatoista. Tarkastaja myhäili tyytyväisenä. "Tiedät varmaan mitä tää tarkoittaa". Tuntui kuin oisin vajonnut maan alle. Tarkastaja kirjoitteli sakkoja. Kaikilla muilla oli lippu.

Maailman omistaja nousi esille: "Minä maksan tytön lipun." 57.50e, ei sillä niin paljoa rahaa ollut. mutta junalipun osuuden seitsemän ja puol euroa kyllä maksoi. Hän vannotti, että voisin jättää sakkolapun hänelle niin hän hoitaa sen. Katsoin kuitenkin parhaaksi olla antamatta sitä.

Ikkunan vieressä istunut mies heräsi eloon. Hän alkoi pitää esitelmää levyistä, millä hän on soittanut rumpuja ja tavasta millä hänet oli pidätetty. "Aseella uhkasi. Siinä meni elämä silmien ohi. Sitten painoivat konepellin päälle." Tyydyin vain hymyilemään ja kuuntelemaan niitä uskomattomalta kuulostavia juttuja.

Koska maailman omistaja oli auttanut minua, minun tuli annettua osoitteeni, jotta pojat voisivat kirjoitella. Maailman omistaja lähetti pääsiäiskortin, mutta rumpali itkän koskettavan kirjeen. Hän lähetti vielä sähköpostiakin. Poikaystäväni tietenkin repi peliverkkarinsa. Hän sai minut olemaan vastaamatta, mutta kirjeen säilytin.

Usein mietinkin, miksi "pahat pojat" jäävät niin hyvin mieleeni , mutta kiltit pojat karkoitan. Mutta siitä kirjeestä tajuan, että se on se syvyys ja elämän palo on se, mikä koskettaa. Suuria miehiä ja suuria puheita on hauska kuunnella, vaikka vuosien saatossa en puolia uskokaan. Itse sanon asiat suoraan kiertelemättä ehkä turhankin totuuden mukaisesti, mutta tarinat on aina kauniita. Mutta eihän ne kaikki tarinoita ole. Tunteella eläminen on sitä elämää.

Mitä just viime yönä manasin asioiden järjestymisestä? Onko niillä tapana järjestyä...? No, heräsin kyllä erittäin vaivoin sen parin tunnin yö unenjälkeen Oon oikeastikin huomannu, että mulla menee aina tasan tunti ja kolme varttia nousuun.... Ei yhtään enempää tai vähempää. Tein eväät sun muut aamu häsellykset ja lukasin vielä puoli huolimattomasti kaksi monistetta... Joo... Suomi oli kuin koskivene ajautuessa Saksan yhteyteen... Herman Göring pla pla... Ja Saksa vetää Suomen mukaan.... Kivaa...

No, matkalla manasin ku ei tullu turhan paljoo luettua juuri muutaku ykkös ja kakkos kurssin asioita. Mutta aamu oli niin kaunis ja aurinkoinen, ettei Göringin kekkaloinnit jaksanu kiinnostaa.

Kun jonotettiin pääsyä saliin tällä kertaa ei ees yhtään jännittäny. Oli vaan olo, et come on... liikettä niveliin sen nimen huutelun kanssa... Kun sitten vihdoin sain sen eteeni en voinut olla tuijottamatta sitä. Mitä ihmettä? Neljä ekaa tehtävää ykkös-kakkos kurssin asiaa ja kuus pitää tehdä. Sitten sai alottaa... Kummastelin kyllä koko koevihkoa... Vielä yks löytöretkitehtävä seuraavalla sivulla ja viimeisenä kymppinä jokeri, joka käsitteli just sitä Moskovan rauhansopimusta 1940 ja Jatkosodan alkua... Siihen menee Göringit ja toivottavasti myös tulee se Talikaisen lupaama plussa piste...

Se ei oikeasti voinut olla millään totta! Suorilta mulle kuuluvat tehtävät... Tosin muihin en ois osannu vastata koska kolme niistä oli maailman tilanne nyt kurssilta ja yks Suomen historiasta Ruotsin vallan aikana. Jätin sit vastaamatta yhteen taulutehtävään, koska aattelin et ne oli barokkia ja klassismia, muta vuosiluvut ei sopinu yhteen ja nyt kotona tajusin et sehän oli romantiikka ja realismi ja niistä oisin osannu kirjottaa, muta onneks en lähteny barokista ja klassismista. Ja taas pisteet himaan...

Tosin tilalle otin jonkun ääliön tilasto tehtävän ja en oikeesti ole hyvä tilastoissa puppua sanon minä. Se oli vikalta hissan kurssilta. Jotain Suomen talouden kehityksestä... Noh... Se ja bysantti tehtävä meni päin Pirkkalaa, mut kyllä niistäki pisteitä tulee...

Muut tehtävät oli ihan uskomattoman naiiveja... Jokien ja merien merkitys uudella ajalla... Pyh... Kuka noita keksii? Tai sit Eurooppalaisten suhtautuminen ei-länsimaalaisiin... Voi paska! En kai ottanu tarpeeks huomioon dokumenttia b-kohdassa. Mut samapa tuo...

ei voi sanoa muutaku voi sitä raukkaa joka panosti lukemisensa kansainvälisiin suhteisiin ja tahko Toista Maailmansotaa ja natsi- Saksaa päähäns... En voi olla kuin vahingon iloinen...


x)

Hmmm... Huomenna on hissan kirjoitukset enkä taaskaan saa unta. Oon lukenu koealueen ja peräti oppinu jotakin uutta ja muistellu vanhaa.... Jotenkin en silti osaa yhtään stressata huomisesta vaan mielessä pyörii ainoastaan mitä kaikkea ihanaa tapahtuu tän jälkeen. On enää reilu kuukaus ku tää tyttö matkustaa espanjaan. Siihen lämpöön ja biletys mestaan. Ihanaa lomailla ja pitää hauskaa kavereiden kanssa mut parasta kaikessa tulee oleen se shoppaillu....

Muistan viime kerralta kuinka ihanan halpoja kaikki vaatteet oli. Silloin vaan ei ollu niin paljon rahaa, mut nyt oon säästäny niin paljon että saisin sillä rahalla b-bopista keskiviikkoissin ja torstaisin 2000 tuoppia...

On kyllä niin jännää kuinka mun elämässä asioilla on aina tapana järjestyä juuri niinkuin ne haluan. Edes suurempaa yritystä. Olen mielestäni syntyny kyllä kultalusikka suussa, sillä tiedän saavani isältäni aina kaiken mitä haluan. Mutta tosin en yleensä käytä tätä hyväkseni vaan käyn töissä ja säästän rahaa.
Tylsää... Olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos elämässä olis vähän enemmän taisteltavaa. Toisaalta olen ansainnut sen lusikan vuosia kestäneellä vanhempien koulutuksella. Kukaan ei arvaakaan kuinka pihejä ne aikoinaan oli. En edes saanut alkaa pelata pienenä jalkapalloa, kun se mukamas maksoi liikaa (200mk). Luulen tosin että suurin syy on se, että meidän äiti ei ois jaksanu kuskata meitä treeneihin ja isän mielestä taas uiminen ja lenkkeily on hyvää urheilua. Senkö pitäis ala-asteella kiinnostaa?

No... Onneks pääsin tanssimaan sitten ala- asteen loppu vaiheilla....

Oi Espanja...! Kohta tullaan ei kestä kauaa.... Venaa hetki.... Tältä tuleen Suomen tyttö! Sitä ennen pitäisi kuitenkin käydä Helsingissä moikkaamassa Betua ja viettää pikku-Vappua ja ISOA-Vappua Koskenrannassa... Viettääkö kukaan muu pikku-Vappua? Kuulin sen käsitteen maanantaina ja se kuulosti oikein hyvältä. Kyllähän pikku-Jouluakin vietetään.

Sain muuten eilen yhden kadonneista lompakoistani takaisin. Se oli se minkä mukana oli menny ajokortti... Oon niin kiitollinen ettei tarvinnu äipälle kertoo sen katoamista tai isälle, ku sekin luulee mua niin alkoholisoituneeks....

Mutta... Pikku-Vappua vaan kaikille ja skumppa kehiin!

Jännittää.... Nyt todellakin jännittä... Huomenna on "the day" enkä oikein pysty tätäkään päivää oikein aloittaan. En saa nukuttua sillä tänään on viimeinen hetki valmistautua ja toisaalta se on vasta huomenna... Olisi niin paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä juuri nyt, tällä sekunnilla, muuta saadakseni oikean rytmin pitäisi vain mennä nukkumaan ja herätä kun kello soi. Onneksi tänään tai huomenna, siis miten sen nyt ottaa, on vielä aikaa lukea. Vaikka eihän äikän kirjoituksiin pysty juurikaan lukemaan.

Lueskelin tossa vanhoja aineitani ja huomasin, että niissähän on oikein hyvä sisältö ja tyyli. Siitä ne olivat saaneet kiitostakin... Niitä vaan ei ole lainkaan oikoluettu, ja sen huomaa virheiden määrästä ja surkeasta rakenteesta. Jotenkin kuitenkin tuntuu etten osaa enää kirjoittaa aineita. Siitä on kuitenkin reilusti yli vuosi kun olen paneutunut aineen kirjoittamiseen ja puolisen vuotta kun olen ylipäänsä jotain vääntänyt paperille. Saas nähdä mitä tuleman pitää...

Huomenna pitää tehdä yhtä sun toista, kaikkea turhaa, mutta henkiin jäämisen suhteen tärkeää... Kaupassakin täytyy käydä., sillä se mikä on uskomatonta on että viimeinen pussi makaronia on meneillään, eikä pakasteesta löydy vihanneksia ja ananas- sekä herkkusienipurkitkin ovat loppu. No, ketsuppi, juusto sekä minuuttipuuro nyt on aina loppu. Kaikista hauskinta on, että jääkaappi on täynnä ruokaa, mutta ne ovat kämppikseni. Taitaa myös pyykkitupa kutsua, siivoominen on tekemättä sekä kolme äikän kurssia lukematta...

Turhaa, mutta aikaa vievää. Olisi hauskempaa tehdä jotain fiksua. Onko siivoominen sitten kovin fiksua., enpä usko.. Opiskelu... Ei kiinnosta tällä hetkellä. Tahtoo vaan siihen kokeeseen ja että se rumpa alkais oikein kunnolla... Tää lukulomalla olo on niin raskasta.

Yritetään uudestaan jos vaikka tulis uni. Nighty night!

Hmmm... Kohta on tulossa kirjoitukset... Enpä oo juurikaan lukenu.... Silti jotenki haluais et ne ois äkkiä pois alta... Mieluiten huomenna vaan kaikki perätysten... Ihan sama miten menis kuhan sais ne pois alta...

Haluisin nyt meinaan kunnolla ruveta tekeen töitä... Mulla kun ois tällä hetkellä näitä töitä enemmän ku tarvis, mut toivottavasti niitä on sit huhtikuussakin ja mieluiten eniten Opteamin kautta... Oon meinaan lähdössä Espanjaan ystävieni kanssa... Siitä tulee aivan mahtavaa 12 päivää reissussa eikä ees tylsän porukan kanssa...

Sitten tulis lakkiaiset, joiden seurauksena toivottavasti paljon rahaa käteen. Sit alkaa KESÄ ja Vilkkumaan laulu ei varmasti sovi mun kesääni. Se alkaa perinteisellä Kaivarilla ja uudella Saunalla sitten meenkin jo Provinssiin, toivottavasti töihin, sen jälkeen iki-ihana RMJ... Sit saa taas levätä reilu kuukauden jos ei lukuun oteta Kirkkareita ja jatkuvaa työntekoa. Ja töitähän on tehtävä koko ajan, mutta on se sen verran hauskaa et lomalta se tuntuu...

Pliis... Tiedän et näihinki on valmistauduttu reilu kolme ja puol vuotta, mut menisivät jo ohi... Kuka nyt jaksaa tällaista ainaista odottamista...

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi
olisi ilman mua. Aloita kommentti "Ilman sua..." jne.
Sitten lisää tämä omaan päikkäriin ja katso millaista
muitten elämä olisi ilman Sua.

Tehtävänanto: Täytän ja haastan seuraavat 5 henkilöä täyttämään tämän.

ENSIMMÄINEN...
1. paras ystävä: ala-asteelta Piia
2. suudelma: paha sanoa... Tarha pusut saa kelvata
3. lemmikki: Meidän yhteinen oli Murri-koira ja ikioma eka on mun Nekku kissa
4. rakkaus: Miten tänkin määrittelee. Rakkaus muuttuu niin paljon vuosien saatossa, mut Sami.
5. harrastus: Pyhäkoulu. Siks oon tämmönen. Lasketaanko se?

KOSKA VIIMEKSI...
1. Poltit tupakan: sunnuntaina
2. Joit alkoholia: sunnuntaina
3. Ajoit autolla: tänään
4. Soitit: hetki sit
5. Nauroit: äsken ollessani puhelimessa
6. Kuuntelit musiikkia: tänään
7. Itkit: tänään

OLETKO KOSKAAN...
1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi?: Exästäni tuli paras ystäväni, mutta parhaasta kaveristani ei ole koskaan tullut poikaystävää
2. ollut pidätettynä? Joo... Pitkä juttu...
3. uinut alastomana? Joo...
4. ollut TV:ssä? joo.
5. Harkinnut itsemurhaa? En koskaan. On tää niin ihanaa
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? Jep.
7. Pelännyt? En muista... Oon saattanu joskus pelätä.

TÄLLÄ HETKELLÄ...
1. mitä uraa harkitset? Sairaanhoitajan
2. paras ystäväsi? Ei oo yhtä ja ainutta.
3. sinulla on päälläsi? Kylpytakki

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...
1. Ajanu autoa.
2. Ostanu ruokaa.
3. Puhunu puhelimessa.
4. Hankkinu työpaikan.
5. Käyny suihkussa


Haastan:

_kara
Inkkuu_
AlKKuX
chimaera
Be-tu

Näin tänään tontun.
Sillä oli suippo, vihreä myssy ja ruskea vakosamettitakki. Seisoskelin siinä hölmönä essu päällä, kiireen keskellä, nojaten linjastoon, joka ammotti tyhjyyttä. Äsken oli ollut hirveä kiire, mutta jokin sai minut pysähtymään ja katsomaan häntä uteliaana.

Ei... Eihän se voinut olla tonttu, sillä eihän tontut kerää katseita. Ne piiloutuvat ja tekevät salaa hyviä tekoja. Tämä kaivoi The Body Shopin ruskeasta paperi pussista, joka oli jo käytössä rypistynyt, kaksi likaista teekuppia ja laittoi puolityhjään koriin.

Ehkä hän on pikemminkin haltia. Hän oli laiha sekä reilusti minua pitempi ja tumman ruskeat hiukset laskeutuivat pitkälle selkään. Hänen eleissään oli tietynlaista arvokkuutta. Hän kääntyi ja katsoi minuun vain nopeasti.

Mutta eihän se niin ole... Haltioissa on ajatonta kauneutta ja tämä oli jo keski-iän ohittanut. Nenä oli pitkän omainen ja silmät mustaksi maalattu. Päällään hänellä oli musta pitkä hame, jonka helmassa lepattivat oranssit lieskat. Tarjoilijoiden vilistessä ja kokkien säheltäessä hän katosi nurkan taakse.

Vai oliko se pikemminkin menninkäinen? Olisivatko ne niin töykeitä että näyttäisivät naamansa minulle sen jälkeen mitä tekivät ruotsin kirjalleni ja kaukosäätimelleni? Ehkä tämä menninkäinen ei tiedäkään mitä muut teki... Vaikka ne ovat samaa rotua ei kai kaikki ole yhtä ilkeitä? Jospa tämä menninkäinen on muusani.

Onpa meistä moneksi...

Tänään tapahtui se kaikista kamalin asia mitä voi tytölle sattua! Mun oli leikattava tukkani... Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta en vain osaa olla ilman niitä hulmuavia latvoja. Näin lyhyt tukka mulla on viimeks ollu yläasteella. OK! Se ylettyy lähes olkapäille ja kasvaa takas kuukaudessa, mutta silti....

Otin meinaan permanentin tänään. Kun tulin pesualtaalta pysähdyin ihaileen että onpa ihanat hiukset, sitten parturi-kampaaja oppilaat katsoo kauhuissaan latvoja: Mitä näille on käyny? Ne oli pelkkää haurasta purkkaa, joka veny ihan luvattoman paljon ollakseen hiusta ja kynnellä meni katki murentuen.... NOU!

Pian opettaja kutsu kaikki opettajat koolle ja jouduin esimerkiksi miten käy erittäin paljon käsitellyille hiuksille. No... Onhan siinä mun exän vaalennus kokeilut 9 ja 12 hapetteella, miljoonat värjäykset punaseks ja tuhat kiloa lakkaa elämän suolan kera. Sovittiin sitten että otetaan 5-10 senttiä tais mennä hiukan enemmän.... Harmillista se oli niiiin ihana permis.

Mutta onneks se Pyynikinkoulun väki oli aivan ihana sain leikkauksen ilmaiseks ja haudehoidon ens kuun lopulla lisäks ne tytöt oli aivan innoissaan mun hiusteni laittamisesta ja laitto kilon verran latvasuojaa. Koko lysti makso alle 25e. Kaikesta syytän Wellaa, mitäs ottivat pois markkinoilta sen iki-ihanan latvasuojan...

Läppä läppänä....

Kun marssin kauhun ja onnen sekaisissa tunnelmissa kohti keskustaa ainoana yhtäkkiä tunsin sen mikä oli jo viikkoja vaivannu mua, mutta vasta eilen myönsin sen itselleni: Kengässäni on reikä.

Ne jotka tuntevat mut tietävät kuinka huono oon ostaan kenkiä. Vihaan kenkäkauppoja, niiden etsimistä ja luulin jopa monta vuotta, että kenkä kokoni on 41, vaikka se on 39. Lisäksi makuni kenkien suhteen on alkeellinen kenkäfetissiä KÄRSIVIEN mielestä, sillä lenkkarit ovat ihan hyvät.

Kuitenkin sain hyvän ystäväni, jolla on vakavan laatuinen kenkäfetissi (5 kenkä paria tän vuoden aikana), mukaan valitsemaan. Nyt mulla on kahdet täysin epäkäytännölliset, mutta hienot kengät. Tai kyllähän niillä kävelee eikä niissä juuri korkoakaan ole, mutta ei niillä juokse bussiin sekä näin tottumaton liukastelee. Ai niin, mut harmi! Eihän mun tarvi ehtiä enää bussiin...=) Siis ihan käypät kengät.

Sen jälkeen kun kengät oli ostettu piti keksiä tekemistä. Kenkänarkkarini oli taas ostanu kahdet kengät ja siten ei ollut rahaa mihinkään. Onneksi äidit on niin ihania, että antavat tyttärilleen lahjaksi leffalippuja niinpä vuorossa oli Broukback Mountain.

Se oli surullinen ja samalla hellyyttävä tarina homoparista. Rakkaudesta, joka ei ikinä voinut löytää päivänvaloa. En ole ikinä saanut poikarakkaudesta minkään näköisiä kiksejä, siksi olin positiivisesti yllättynyt, kun homo suhde ei herättänyt minkäänlaisia vastenmielisyyden tunteita. Sitoutumattomuus ja intohimo oli esitetty oikein mukavalla tavalla. En ihmettele kyllä, että mistä ne oskarit kuoriutui. Erilainen siksi viehättävä!

Nyt taas on aika nousta tuhlailusta ja ruveta tosi toimiin ja ottaa kirjat esiin. Nyt kun menninkäisetkään ei ole häiritsemässä...