IRC-Galleria

Huh huh... Mikä päivä... Tää päivä oli oikein mukava, mutta sen ois oikeastaan silti voinut sivuttaa...

Kaikki alkoi siitä kun luin pitkälle aamuyöhön Sofi Oksasen Baby Janea. Kirja ei ole kyllä juonellaan pilattu ja lopputuloksen arvaan jo vaikka sivuja on ahmittu alle sata, mutta sen tyyli ja rakenne on todella räväkkä ja omalla tavallaan tyylikäs. Jotenkin lukiessaan unohtaa miltei koko ajan, että Piki on tyttö ei maskuliininen mies. olen yhäkin sitä mieltä että tyttörakkaus on kaunista.

Joka tapauksessa aamulla piti kiiruhtaa salille, mutta unohdin laittaa herätyskellon päälle että olisin ehtinyt frendin matkaan Heräsin vasta yhentoista paikkeilla ja ajattelin, että menen sitten kolmelta crossinkiin. Pian kuitenkin isä soittaa ja sanoo, että tulee tunnin päästä heittään mut ja kissan. olinpas täysin unohtanu...

Siinä koikkelehtiessani tulee viestiä töistä että kuudelta ois vuoro Ilveksessä vapaa. Olisin halunnut olla mirrini vieressä kun se herää nukutuksen jälkeen, mutta raha Espanjan matkalle on todellakin tervetullut.

Noh... Isukki tuli ja yritettiin suunnistaa eläinlääkärille... Minä en Pispalaa tunne juurikaan ja isä vielä vähemmän ja pyörimme hyvän aikaa Hyhkyn suunnalla. Lopulta pirautin kaverille, joka oli lääkäriä suositellutkin, mutta isä oli jo lähtenyt autosta seikkailemaan eikä vastannut puhelimeen. Kun lopulta se tuli, suunnistettiin ongelmitta määränpäähän.

Eläinlääkäri oli älyttömän mukava ja rempseä. Erityisesti tykkäsin siitä kuinka se anto selkeet ohjeet ja paljon tietoa mitä halusinkin kuulla. Samalla hän tarkasti kissankin. Nekku oli kyllä sulonen sillon. Se vihaa koppaansa. Mutta kun eläinlääkäri antoi sille piston, se vetäytyi sinne oikein mielellään. Se kökötti siellä ikään kuin valppaana mitä seuraavaksi, sitten sen silmät alkoi valua ja ryhti painua. Lopulta se oksensi. Lääkäri pyyhki ne äkkiä ja sitten Nekku antoi itsensä tömähtää kopin lattialle. Sen silmät olivat kuitenkin lähes kokonaan auki, vaikka hiukan painuneet olikin.

Lääkäri antoi sille kaksi ruiskua joista toinen raapaisi sen ihoa niin, että alkoi vuotaan verta. Se ajeli sen mahan ja näytti mulle, missä kissan napa on. Se on pieni karvaton pläntti... Ei yhtään niin kuin meiän navat... Ei siihen rengasta laiteta.

Hoitopöydässä se näytti todella surkeelta kun se roikku pääalaspäin tassuista sidottuna, kieliulkona ja silmät ammollaan. Kurkistelin jonkin verran leikkausta, mikä oli varsin mielenkiintoista. Ei läheskään niin veristä kun olin luullut. Se lääkäri jvaan repi suolen näkösiä pätkiä Nekun mahasta, laitto niihin jotkut purists jutut, ettei veri purskahda, otti pätkän ja sitten palasin Baby Janen pariin.

Leikkauksen jälkeen alkoi odottelu. Isä pääsi hakemaan vasta neljätä, kun sen palaveri loppuu... Edessä kolme pitkää varttia ja Baby Jane. Vastaanotolle tuli uhitteleva pikku koira, joka murisi koko ajan Nekulle, kun tämä veteli sikeitä kopassa. Sitten se otti melkein yhteen isompien vastaanotossa olleiden koirien kanssa. Juuri kehittäessäni jutun juurta joidenkin odottelevien kanssa kaveri soitti, joka olis voinu tulla hakeen. Isä puolestaan soitti pääle ja sano lähteneensä jo. No, ei siinä mitään pirautin kaverille takas ja sovittiin et nähdään tivolissa.

No isukki tuli puolen tunnin päästä koska keskustassa oli hirvee ruuhka. Me käytiin meillä hakemassa mulle työvaatteet ja sit se heitti mut vielä Siperiaan. Kaveri oli odotellu ja kolme varttia siellä: tupakka savus ja ilme oli hiukan kyrsiintyny... No... Istuttiinpa me ainki siinä viel se kolme varttia ja sit lähettiin.

Se lupas heittää mut töihin ja oltiin jo autossa ku huomasin, että en löytäny mun puhelintsa. Palattin sit hakemaan sitä ja kassaneiti anto sen mulle naureskellen: ETTÄ HÄVETTI! No se oli vasta alku soitto häpeälle...

Olin saanut jostain päähäni että mulla piti olla tänään vuoro scandicilla. No sinne sain kyydin ja juoksin hirveetä kyytiä pukuhuoneille ja tavanomaiseen työpisteeseeni. Sitten tuli VP, joka ystävällisesti ilmotti ettei Scandicilla ollu tänään tiskaria tilattu. olin saada sydänkohtauksen. Tajusin tietty että vuoro oli Ilveksessä ja olin ScandicillaYmpärillä oli tuttuja työtovereita ja vuoro toisaalla alkanu. Juoksin taas alas vaihtaan vaatteitani ja kohti Ilves yritin soittaa työnantajalleni ja juuri kun olin saanut kerrottua nimeni, akku loppui. Onneksi paholaisessa oli virtaa vielä sen verran, että sain tekstiviestin krijoitettua selittämään outoa käyttäytymistäni. Takaisin ei tullut kuin: OK!

Ilvekseen saavuin noin vartin yli. Nappasin kulkuluvan ja suunnistin hisseille. Niin kuin sen päivän teemaan kuului, kulkulupa oli tietenkin vanhentunut ja jouduin mankumaan kokeilta lainaan, sillä en ehtinyt odottamaan uutta. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta toinen kylläkin. Taas rynnin kohti hissejä ja pukuhuoneille.

Kun viimein pääsin linjastolle, oli kone päällä. Siellä kone ei saa olla yksin päällä, sillä joskus lautaset tuppaavat lentelemään., siksi se on aina yleensä täynnä tiskiä ja pois päältä. Kukaan ei ymmärrä tyrmistystäni, kun huomasin tyhjän linjaston. No, ainakin puhtaita oli. Niinpä menin viemään niitä paikoilleen. Kokkityttö ihmetteli, miksi olen töissä kun on hiljainen päivä... Mieltäni alkoi kaivaan epäluulo, että olinko taaskin väärässä paikassa. Epäluuloissani menin nettin ja tarkistin, miten asian laita oli. Tällä kertaa olin oikealla paikkaa...

Itse työaika rattoisasti. Ehkä vähän turhankin. Jouduin koko ajan kehittämään jotain yli tärkeää tekemistä. Naiskokki tuli kysyyn moneen oon... Jostain olin saanut taas päähän että kahteentoista. Kotio tultua tarkistin niin huomasin että yhteentoista. Noh... Naiskokki sano ettei hommia riitä ihan niin pitkään ja lsano että jos olisin yhteentoista niin hyvä ois.

Huomasin tietty matkalla että olin hävittänyt kulkulupani, ja löysin vain sen mikä oli vanhentunut. Menin kirjoittamaan tuntejani ylös ja siellähän oli molemmat. Olin ilmeisestikin jättäny omani johonkin roskia viedessä ja joku oli palauttanut sen. Tuhannen tulimmaista, niin ei todellakaan saisi tehdä.

Pukuhuoneella huomasin, että olin saanut pari viestiä, mukavia vain, ei mitään mikä saa repiin hiuksia. Istuskelin jonkin aikaa ja viestittelin rakkaimpieni kanssa. Kun lähdin pois, olin taaskin tietenkin piilottanut jonnekin kulkulupani. Menin hissille ja toivoin, että joku ykkösestä painaisi nappulaa... Mitään ei tapahtunut... Rupesin vain nauraan en voinut muuta. Tutkin uudestaan laukkuni ja sieltähä se löytyi, pienestä sivutaskustani mistä kaikki aina löytyy, jos on hukassa.

Kun kävelin pois töistä, nauroin puoliksi ääneen. Paapan eteen parkkeeranneet pojat katsoivat kyllä tovin mun naureskelua ja mies liikennevaloissa hymyili kyllä leveästi... Tietäisivätpä mun päivästä niin oisivat kyll kanssa nauraneet. Nyt mun pitää miettiä mitä mä teen kun huomenna soitan mun työnantajalle. Tietenkin selitän miten tilanne meni, mutta miten selitän luulleeni että olisin Scandicilla... Ja eniten mua pelottaa Scandicin reaktio asiaan kuin Ilveksen, sillä siellä ei oltu edes että oli poissa...

Näin huolimatonta päivää mulla ei kyllä ikinä oo ollu.... Vielä on pakko myöntää että kaikki johtu musta eikä niinkään siitä, että olisi ollut erityisen huonotuuri... Noh... ehkä ne oli taas ne menninkäiset jotka sekoittivat mun maailman.

Pääsiäinen oli ja meni. Sainpahan vaihteen vuoks hypättyä junaan. On aina niin piristävää nähdä muuta kaupunkia kuin tämä. Tällä kertaa olin rokkikaupungissa... Enpä ollut ennen ollut. Pysähtynyt hampparille tai tankkaamaan bensaa, mutta en ollut keskellä mniitä ihmisiä.

Niin kuin monessa pikku kaupungissa ihmiset olivat aivan ihania ja oli mahtavaa nähdä vanhaa kaveria. Ainut harmi matkassa oli että jouduin keskelle kalabaliikkia, mutta onko sen niin väliä. Hauskaa oli. Harvoin juon mitään makeaa, mutta mansikka margarita oli kyllä todella hyvää, kesä tuli mieleen...

Oon täysin onnellinen kun talvi on väistynyt ja kahden viikon päästä istun jo lentokoneessa matkalla kuumille seuduille. Pitään kunnolla hauskaa. Hassua vain että tänä vuonna auringon esiin tulo on pikemminkin rauhoittanut mua kuin saanut riehumaan. Onko syy sit hullun talven, en tiedä. Mutta ehkä ihan sellaista talvea ei tarvi enää tulla.

Mutta nyt.... Leikkauttaan kissani niin sekin pääsee kesällä ulos riehuun ellei tuu riski saada nuhaa...

En oo taas vähään aikaan kirjottanu tännekään. En moneen viikkoon... Mut nyt kun olen täällä mamman luona on ilta mahdollisimman tylsä samalla kun muut rellestää baareissa. Kaiken kukkuraksi kaveri, jota en ole puoleentoista vuoteen nähnyt, soitti ja pyys mua sinne. Paikkaan missä en oo koskaan ollu. *huokaus

Mutta niin kuin kaikki tietää, millainen nörtti olen ja kuinka istun aina vain koneen ääressä eikä mua edes kiinnosta tehdä yhtään mitään... Ilman ystäviä, eihän sellasia voi olla ihmisellä joka tänään istuu netin ääressä eikä ole be-bopissa ottamassa olutta... Ei nyt sentään...

Johan eilen olin... Terassi kausi avattiin virallisesti ja maistelin elämäni kalleinta siideriä. Ilta meni karaoken merkeissä ja taas kyseessä oli hetken mielijohde. Oli kyllä taas ihan mukava ilta tosin tyystin erilaisissa merkeissä. Onneksi illat ei ikinä mene sen saman vanhan kaavan kautta... Mikä voisi olla tylsempaa?

Tässä taas istuskelen ja halu hypätä junaan on suurempi kuin kuukausiin. En ole ollut Ylöjärveä kauempana sitten syysloman ja pitäis käväistä Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Vapun jälkeen onkin jo matka Espanjaan. Kaksi viikkoa... Paratiisissa... Tai no... Turisti helvetissä...
Mutta odotan sitä vaatteiden paljoutta. Sitten voin vaikka härnätä dwn:ia ku se perkele ei pääsekään ja tekee vain töitä... Aivan niin kuin se riudutti mua Englannin matkansa kanssa... Kosto elää! =)

Huomenna on taas töihin enkä ehdi nähdä taaskaan ketään... Tai siis joudun oleen kaksi päivää ilman kontakteja ystäviini. Jotenkin kummallista miten ikävä niitä tulee ja niin lyhyessä ajassa. Olette kaikki rakkaita ja ette edes usko millainen ikävä mulla on!

Ihanaa olla vapaa kuin taivaan lintu ja kännissä kuin käki.Nyt saa tehdä juttuja mitkä oikeesti merkitsee... Tidiiiii ja aionkin tehdä niin...

No onneks lähdin käymään jossain... Nyt on nin paljon rauhallisempi olo. Oli kyllä niin mukava ilta ja nyt jatkuu opiskelu vaikka kello n jo paljon... Hyvää yötä Suomi!

Lauantai-ilta ja enkun kirja odottaa... Kaikki muut on juhlimassa ja ois ne tuparitkin. KAIKKI on menossa Semaan ja minä istun yksin kotona ja vituttaa niin perkeleesti. Helvetin englanti ja helvettiin koko koulu. En kyllä todellakaan jaksais tuijottaa noita kirjaimia. Tuunhan mä toimeen englannilla. Miks pitäis osata enemmän.... Helvettiin tällaset lauantait. Kun maanantai on ohi niin toista tällasta ei tule.

1. Etunimi? Aili

2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? Iso-tätini... Äitini lempitäti.

3. Luettele lempinimesi? ei ole...

4. Syntymäpäiväsi? Toihan näkyy jo tuolla 3.10

5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla. Backstreet boysin Kevin, Anna ja Otto

6. Asumismuotosi? solu

7. Kengänkokosi? 39

8. Vasen- vai oikeakätinen? Oikea

9. Silmien väri? sininen

10. Poskipusu vai kielisuudelma? Riippuu tilanteesta :)

11. Pidätkö piilolinssejä? En

12. Onko sinulla tatuointia? Kyl kyl... Drago

13. Lävistyksiä? Korvissa

14. Poltatko? Viihteellä

15. Juotko? Sillon kun janottaa

16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? Kerran

17. Lempijuomasi? Olut

18. Lempiruokasi? Pataruuat

19. Lempijälkiruokasi? paha sanoa... Letut ja jätski.

20. Lempijäätelömakusi? Minttu-suklaa

21. Lempivärisi? punanen

22. Lempikuukautesi? Vaikee sanoa kesä- tai heinäkuu... Kummallaki on puolensa.

23. Kanada vai Amerikka? Mikä ihme kysymys toi on? Kanada on Amerikassa.

24. Lempituoksusi? Niitä on paljon, mut melkeinpä kaikki Hugo boss on hyvän tuoksusta ja Lanciome sexygraffitin haluisin jostain käsiin, mut se oli vaan sesonki tuoksu joskus kauan sit.... Nyyh...

25. Lempiäänesi? =0

26. Vuoden lempipäiväsi? juhannus

27. Uskotko jumalaan? oon vissiinki agnostikko...

28. Pidätkö presidentti Bushista? Politiikka ei juuri kiinnosta.

29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? kai sit...

30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta?En tod.

31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? Yhen ja taitan sen aina kaksin kerroin...

32. Esitätkö tähdille toiveita? Mistäköhän tähdistä sä puhut... Taivaalla olevat ainoostaan kiinnostaa...

33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? Tietty

34. Oletko sarkastinen? Olen

35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? Ei

36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? musta

37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? Joo

38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? Vaikka extreme kiinnostaa se ei oo se eka mikä kiinnostaa, mut kyllä kokeilisin jos tulis vastaan...

39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? Oon... Voi niitä reppania...

40. Monellako keikalla olet ollut? En muista

41. Onko sinulla iPodia? Ei

42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)? Jos voisin niin imuroisin...

43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? Paha sanoa =)

44. Oletko koskaan ampunut aseella? Juu

45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? En

46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? No joo...

47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi? En

48. Suurin virheesi? En tee virheitä. Täydellinen ihmine =D

49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut? Gibralttar

50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit? Maailman ympäri... Varmaan jäisin Australiaan...

51. Millainen on unelma-autosi? Semmone millä pääsee eteenpäin...

52. Oletko sinut pituutesi kanssa? Olen

53. Pidätkö käsialastasi? E.

54. Pidätkö itseäsi vahvana? välillä

55. Mistä pidät itsessäsi vähiten? Piikittely.

56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? jaa'a

57. Nimeä jotain henkistä, mistä itsessäsi pidät? jaa'a

58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? Noe :D

59. Ketä ikävöit eniten? Ainahan mä kaikkia kaipaan...

60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? Enpä tiiä... Rekisteröinti hyvä juttu, mut eiks toi avioliitto oo vähän uskonnon vastasta. Sillon ku pättää elää hom suhteesa luopuu samaan aikaan monesta asiasta.

61. Oletko homofobinen? En todellakaan...

62. Oletko biseksuaali? Oisinki...

63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? Kasvot

64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? Pitääks tohon vielä vastatakki

65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? Kahville tai leffaan....

66. Kuvaile täydellisiä treffejä! Että synkkaa ja on puhuttavaakin...

67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti? On, mut ei siis kukaan julkkis.

68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? On

69. Milloin sait ensisuudelmasi? näää on taas näitä joskus tarhassa

70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? On

71. Mikä sytyttää sinua? Tuli

72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? Jos mies osoittautuu palikaks

73. Oletko ujo? En kyllä yleisesti ottaen...

74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään ulos? Oon...

75. Oletko varattu vai sinkku? Sinkku

76. Oletko koskaan rakastanut ketään? Olen

77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? Exälleni

78. Milloin itkit viimeksi? Se on siinä edellisessä kyselyssä...

79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? Oon... Oon vähän tunne vammanen välillä

80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? En...

81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? Kaupassa

82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? Koulukirjoja

83. Mitä hiirimatollasi on? Ei mulla sellasta ole...

84. Lävistykset vai tatuoinnit? Tatuoinnit

85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? En mitää

86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? En tiiä...

87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? Hyvä kysymys...

88. Minkä väriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? mustat Davidiit ja buldoggi tossut

89. Vihaatko tällä hetkellä ketään? En harrasta tollasta ajattelua...

90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? Suskulle

91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? TV:tä

92. Mitä söit viimeksi? Pataa

93. Viimeisin katsomasi elokuva? Tähdet kertoo poliisikomisario Palmu

94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? Pelottavat

95. Kesä vai talvi? Kesä

96. Halit vai suudelmat? Molemmat

97. Rolling Stones vai Beatles? Rollarit

98. Kissat vai koirat? Sekä että

99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi! =@

100. klisee kyssäri, oliko ees hyvä? tosi

Niin ja jumalauta! Myöhästyin aamulla ruotsin kirjoituksista. Tai siis tuli kymmenen minsaa enemmin ku piti.... Voi jumalauta! Mitähän tulee seuraavaks...

Onneks pääsen tänään purkaan vihaani astioihin...

Tiesin kyllä ettei se äikkä niin hyvin mennyt, mutta että tämä. Olen aikaisemmin kirjoittanut mangan aineita ja nyt lähtee aineeni ehkä i:nä. Mulla on kuulemma hienoja ajatuksia, mutta virkerakenteet ja kieli sekoittaa aineen ja aine hajoo käsiin.... Kiva! Osaan ja ymmärrän, mutten enää saa aineita ehyeksi kokonaisuudeksi.Olen kuulemma niin impulsiivinen ajattelia. No eihän tällaista ajatuksen virtaa voikaan yo-kokeissa kirjoittaa ja kunnolla oon kirjoittanu ainnen vuos sitten.... Toivotaan maanantailta parasta. Pitää vaan lukee nyt paljon, että saisin ton suomenkielen halölintaan. Ei tässä muuten mitään tule. Kiva jos tän takia oon tuolla koulussa vielä syksylläkin.

Sain kerran mieheltä kirjeen. Siitä on jo useampi vuosi seurustelin sillon, mutta se oli silti jotenkin niin hellyyttävää. Siinä kirjeessä oli todisteltu ikävää ja luotiin kuvia kauniiden asioiden ympärille. Sanat oli kömpelöllä käsialalla tehty, vangin käsialalla.

Tapasin sen miehen kerran junassa matkalla Helsinkiin Silloisen poikaystäväni luo. Hän oli tumma ja komea, siististi pukeutunut, ei lainkaan niinkuin kaverinsa, jotka olivat kanssa matkalla lomille. Hänellä oli kipsi kädessä. "Tuli rumpuja soitellessa" hän sanoi ja imaisi taas keuhkot täyteen tupakkaa.

Hänen kaverinsa puhui pitkät pätkät eri maiden vankiloista. Filippiineille ei kuulemma kannata koskaan joutua. Siellä oli ikävintä. Tämä kaveri oli istunut puoli ikäänsä vankilassa ja toiset puolet tienannut huume bisneksellä. Hän kertoi tarinoita saarista jotka hänen perheensä nyt omisti ja veneistä, jotka odottivat Norjassa. Riippuliito Norjan solissa oli kuulemma mahtavaa.

Pikku pojat kuuntelivat tohkeissaan. He olivat tulossa Mäntsälän perhekodista kohti Helsinkiä. Ikää vain kuusitoista. Hymyilin, kun minulle puhuttiin kilpaa. Olinhan ainut nainen loosissa ja nämä miehet eivät olleet vähään aikaan olleet käyneet vaimojaan tapaamassa.

Tarkastajat tulivat: "Ja matkaliput olkaa hyvä". Menin paniikkiin. Ennen ei ollut käynyt näin.Olimme ohittaneet Riihimäen ja minulla oli lippu vain Hämeenlinnaan. Piruuttani annoin lippuni tarkastajalle. "opiskelijakortti ja henkkarit" virnuilin, mutta kaivoin ne esille. Ihme, että ne oli mukana, sillä en ollut tuolloin edes kahdeksaatoista. Tarkastaja myhäili tyytyväisenä. "Tiedät varmaan mitä tää tarkoittaa". Tuntui kuin oisin vajonnut maan alle. Tarkastaja kirjoitteli sakkoja. Kaikilla muilla oli lippu.

Maailman omistaja nousi esille: "Minä maksan tytön lipun." 57.50e, ei sillä niin paljoa rahaa ollut. mutta junalipun osuuden seitsemän ja puol euroa kyllä maksoi. Hän vannotti, että voisin jättää sakkolapun hänelle niin hän hoitaa sen. Katsoin kuitenkin parhaaksi olla antamatta sitä.

Ikkunan vieressä istunut mies heräsi eloon. Hän alkoi pitää esitelmää levyistä, millä hän on soittanut rumpuja ja tavasta millä hänet oli pidätetty. "Aseella uhkasi. Siinä meni elämä silmien ohi. Sitten painoivat konepellin päälle." Tyydyin vain hymyilemään ja kuuntelemaan niitä uskomattomalta kuulostavia juttuja.

Koska maailman omistaja oli auttanut minua, minun tuli annettua osoitteeni, jotta pojat voisivat kirjoitella. Maailman omistaja lähetti pääsiäiskortin, mutta rumpali itkän koskettavan kirjeen. Hän lähetti vielä sähköpostiakin. Poikaystäväni tietenkin repi peliverkkarinsa. Hän sai minut olemaan vastaamatta, mutta kirjeen säilytin.

Usein mietinkin, miksi "pahat pojat" jäävät niin hyvin mieleeni , mutta kiltit pojat karkoitan. Mutta siitä kirjeestä tajuan, että se on se syvyys ja elämän palo on se, mikä koskettaa. Suuria miehiä ja suuria puheita on hauska kuunnella, vaikka vuosien saatossa en puolia uskokaan. Itse sanon asiat suoraan kiertelemättä ehkä turhankin totuuden mukaisesti, mutta tarinat on aina kauniita. Mutta eihän ne kaikki tarinoita ole. Tunteella eläminen on sitä elämää.