IRC-Galleria

Kauniina aamuina ei oikein malta jäädä kotiin siivoamaan. Niin kuin ei nyt maanantainakaan.

Huh hu se Turku oli kyl aikamoinen. Harmi kun ei oo kirjoitusripulia niin ei jaksa kirjottaa enää tänne siitä... Täytyi taas huomata kuinka Passionin terassi, aurinko sekä Marilyn ja Nalle on paha yhdistelmä. Me juhlittiin pikkuvappua.... Täti-Monika oli meidän kanssa, mutta sillä alko työt kuudelta ja eipä tyttö saikkua halunnu hakea... En mäkään kyl ois hakenu. Se oli ostanu serpentiinejä ja ilmapalloja joita me sit puhalleltiin ja pompotelitiin. Vieruspöydillä ihmeteltiin meidän touhua, ku me räkätettiin ja saatiin taas mahtava idea. Kun naapuripöydässä saatiin sen noin kymmenennen kerran pallo päähän. Piti se tappaa...

Nallelle erikoiskunniamaininta hulluuden toteuttamisesta. Se taas heitti meidät liftauspaikalle. Saatiin joltain rekkakuskilta ensin kyyti Pirkanhoville ja sitten kysyttiin siellä toisilta että onko matkana Turku... Yks lähti sinne ja saatiin kyytikin. Se roudas paatteja. Matka oli kiva ku oltiin kaikkia muita korkeammalla ja nähtiin valkohäntäpeuroja.

Me saatiin kyyti satamaan, josta käveltiin keskustaan. Siellä ei ollu juuri ketään. Lopulta päädyttiin Downtowniin turkulaisen alaikäisen pariskunnan kanssa. Siellä ei ollu yhtään ketään baarimikon lisäks. Matka jatkui Fortteen. Se oli ihan jees tyypillinen teinimesta, jossa oli ihan kohtuullisesti porukkaa.

Marilyn häippäs sieltä jonkun Vässykän kans. Kun yöpaikka epäonnistui teiniparin perheriidan takia, löysin jonkun skootteri pojan jonka kyydissä ihailtiin Aurajokea. Kohta Marilyn soitti, että Vässykkä oli jättäny sen oven ulkopuolelle niin ampaistiin skootterin kanssa sinne, mutta ääliö oli lähteny taas miesten matkaan ja jättäny mut. JUMALAUTA!

Kun soitin sille, niin ne odotti meitä jonkin baarin edessä. Noi otti taksin niille äijille ja me mentiin skootterilla perässä. En oo pitkään aikaan ollu sellasen kyydissä ihanaa ku kesä tulee... Se kämppä oli ihan äkyttömän kokonen: 90 neliöö. Sinne ne kaks poikamiestä oli muuttanu ex-avovaimojensa. Mut niilläpä oli moottoripyörät. Siellä kuunneltiin musiikkia ja Marilynkin valvoi ja itseasiassa pidempään kuin minä. Kun Skootteripoika oli ehtinyt lähteä niin Y.I.N.P.P. (Yli-Ikäisen Näköinen Pikku-Poika) ja Marilyn lähti taksilla ostaan tupakkaa. Sulonen kaksikko.

Kun M.o.m. (Mikkoja on moneks) meinasi nukahtaa kaadoin sen päälle vettä . Kuunnelitiin musiikkia ja Y.I.N.P.P. soitteli bassoa. Parvekkeella ollessa katottiin taas kuinka porukka on menossa töihin. "Aivan mahtavaa olla täällä tänään" Marilyn kailotti. Niinhän se oli! Mentiin koisaamaan joskus kuuden ja seitsemän välillä.

Aamulla heräsin ekana, kahdeltatoista. M.o.m. puolestaan kaatoi vesilasina olleen astian täydeltä vettä Y.I.N.P.P. ja Marilyn aloitti aamushownsa. Halusin lähtee keskustaan katsoon Tättähäärää, joka ei lapsensa takia ollu voinu tulla meitä moikkaamaan edellisenä päivänä, mutta Marilyn ois halunnu vielä jäädä. Annoin Marilynille vartin aikaa ja sit lähdin. Se ei uskonu et lähtisin, mut ku sanoin et soita ku tuut sille tuli hiukan kiire. Olin saanu jo takin niskaan ja sanoin et odotan kaks minuuttia alhaalla sit lähden käppäileen. No, se oli huvittavaa krapulaisen kiljumista ja säntäilyä. Ku lopulta Marilyn tuli, olin jo käppäilemässä kohti keskustaa. Sieltä se tuli perässä huutaen...

Keskustaan oli aika pitkä matka. Ei se kyydissä niin pitkältä ollu tuntunu. Me käveltiin puol tuntii Heselle, jossa syöpöteltiin. Oltiin jälleen kerran huvittava näky. Matkalla "Downtown"oli avainsana. Harmi kun kumpikaan ei osannu sanoja. Yritettiin myös etsiä Swetmasterin poikia... Harmi ku kukaan ei tunnustanu olevansa. Keskustassa avasin myös oman henk.koht. Mansikkakauden. NE vaan oli Espanjalaisia "makeita" mansikoita ja todella pahoja. Suomalaisia odotellessa.

Swetmasterin poikien sijaan nähtiin Michael Monroe. Sillä oli pinkki paita päällä, jossa oli niin iso kala-aukko että nännit näky ja kaunis nainen vierellä. ME istuttiin sillon terassilla Old Boyssa. Kallista oli, Marilyn osti Mangersin, joka makso6e. Pakko leijailla: Kun mä menin ostaan kokista baarimikko halus tarjota sen, aivan ihana mies. Uudestaan vaan sinne, vaikka ehkä kallista oli.

Tättähäärä oli tullut suloisen tyttönsä kanssa, joka ei ihan vauva oo enää.Sit se esitteli kaupunkia viel. Aurajoki todellakin on kaunis. Sen kupeessa olis ollu laivoja, joissa oli terasseja. Pojat oli nurmikolla pussikaljalla. Marilyn ois halunnu lähtee liftaankin kotiin, mutr itse olin niin väsyny että junaan vaan istuun. Tosin ostettiin tietty lastenlippu.

Tampereella olytiin kuudelta ja mentiin Passionin terassille, jonne tuli Symppis ja Nallekin. Siellä oli myös Marilynin kavereita, jotka kans istui meidän pöytään. Symppiksellä olis ollu fiilistä lähtee kaataan, mutta ite olin niin väsyny ja oli hikinen olo, joten ainut asia mitä päässä liikkui oli sana SUIHKU. Kun ympyrä oli sulkeutunut ja tie päätyi taas terassille mentiin kotiin tuutiin.

Vielä en oo löytäny tietäni sinne uudestaan, mutta tästä päivästä oli puhe. Mitäköhän nyt taas tapahtuu...?


EPÄONNISTUMISIA TURUN REISSULLA:

1. Emme löytäneetkään Swetmastereita. Ainoastaan Michael Monroen.
2. Emme punnertaneetkaan "Turun torilla". (Aikomus oli sillä jumppani jäi välistä)

JOHTOPÄÄTÖS

1. Kaikkein tärkeimmät jäi tekemättä.
2. Reissu täytyy uusia.

Olin pe, la sekä su:n töissä, joten juhliminen jäi vähemmälle... Tosin lauantaina oltiin Semassa ja trendissä.

Mulla oli ekan kerran elämässäni kaksi työkaveria, jonka kanssa hommia tehdään samaa vauhtia. Vaikka se kuulostaa jonkun korvaan aika tavalliselta, mutta ihmisele joka on ylisosiaalinen ja joutuu tekemään melkeinpä yksin töitä . Vielä työkaverini olivat kaksi miehen alkua loistavalla läpällä varustettuna.

Sain kuulla ilosanoma Tiskarienliitosta. Meidän liittomme on tosin anarkistinen ja tieto siitä leviää huhu puheina kunnes otamme haltuumme tämän turhan planeeta. Tarjoilijoiden tulee teititellä meitä, jos haluavat jonkin asteisen vastauksen ja jos meiltä kysyy jotain niin ainoat sallitut vastaukset ovat "Ei" ja "Kysy joltain muulta". Tiskareiden tärkein ase on ammattiylpeys. Kunnon tiskari on sosiaalisesti rajoittunut eikä puhettakaan mies- tai naissuhteesta. Aikoinaan oltiin tehty kokeita simpansseilla ja ne pystyttiinkin kouluttamaan tiskareiksi, ainut ongelma oli että mikään ei oikeastaan muuttunut, joten aidot tiskarit otettiin takaisin käyttöön. Yleisesti ottaen lukiolaiset pääsee siivoajiksi ja yliopistolaiset tiskareiksi. Olen vain itse edennyt luvattoman huimaa tahtia ja olen jo kaiken saavuttanut. Sainkin titteliksini siellä astiahuollon projektipäällikön asistentti. Normaalisti työskennellessäni olen astiahuollon projektipäällikkö, mutta olosuhteet olivat poikkeavat. Onneksi emme ehtineet suorittamaan tiskari kastetta, joka olisi tarkoittanut minun laittamista manual ohjelmalla pyörivään koneeseen: 60 asteista vettä ja syövyttävää pesuainetta...

Tuossa vain pieni osa ilosanomasta, joka koetteli vatsalihaksieni kuntoa. Oli kyllä harvinaisen mukavaa olla töissä tai no enimmäiksen me lauantaina tauolla oltiin... Yleensä tykkään hirveesti mennä Ilvekseen töihin sillä pidän siitä porukasta, mutta jotenkin jäi orpo olo ilman vitsailevaa kaksikkoa. Seuraavan työpaikan minkä otan niin ensimmäinen vaatimukseni on se, että mulla on työkavereita.

No, mut nukutta kovasti nyt viikonlopun päätteeks. Vaikka viikonlopun aikana on tehnyt useamman kerran repiä hiukset pois päästä miesten moukkamaisuuden tai ääliömäisyyden takia. Vaikka musta on hyvä, että asiat selvitetään niin en kaipaa mitään "Kissa söi läksyni" selityksiä tai ystävieni mollaamista (se ei saa mua tunteen itseänii yhtään paremmalta, uskokaa pois) tai lässyttämistä. Vaikka yleisesti ollaan luotu naisista kuva (ainakin Teerenpelissä), että ne haluaa vain puhua, puhua, puhua ja kauniita sanoja, kauniita sanoja, kauniita sanoja, se ei päde muhun yhtään. Asiat pitää selvittää, mutta ei tehdä pikku jutuista isoa numeroa tai syödä sanansa tai sanoa ERITTÄIN moukkamaisesti mun kavereille. Voi kunpa tää päteis vain yhteen ihmiseen, mutta takinkääntäjän makua on liian monessa. Perkeleen miehet, miks ette itse näe miten noloja ootte. Onneksi löytyi myös monta mukavaa miestä viikonlopusta...

Hyvää yötä!

Noh tietenkään en saanut nukuttua.

Siihen aikaan kun menee nukkuun kaikki haluaa herättää...

Mut soitettiin yhdentoista aikaan työhaastatteluun ja yhden aikaan päätin sitten kunnolla nousta. Äiti vaati mut lähteen kahdelta lakkiaishame ostoksille, mutta koska ilma oli hirveä ja sateinen, lähdin aika vastentahtoisesti. Ihan mukavaa oli ei siinä mitään, mutta mitään hametta ei löytynyt. Tai löytyi montakin, mutta ne olivat niin kalliita, että äiti päätti lyödä mulle tukun rahaa espanjan matkaa varten.

Kotona aloin kirjottaa keskiviikko tarinaa, kun se vielä niin selkeästi oli mun mielessä. Ja samaan aikaan juttelin kavereiden kanssa. Sitten Symppis päätti tulla meillä käymään ja myöhemmin Marilyn seurasi perässä. Me katsottiin Stephen King -leffaa, joka meidän äidin ja pikkusiskon mielestä oli hyvä. Sen piti olla kauhuleffaa, mutta jotenkin kummasti hauskaa meillä oli.

Symppis jäi meille yötä, kun ei Hatsuun jaksanu enää lähtee... Kun Marilyn suunnisti kohti kotia me laitettiin nukkuun. Nallenkin piti ryömiä meiän vessan lattialle sammuun, kun se oli ollu Be-Bopissa juhlimassa koulun viimeistä päivää... Onneks olkoon Nalle! Mutta kun se soitti ilkun jälkeen unen pöpperössä sanoin että "tahtoo nukkua, ei jaksa avata alaovee". Olin niin poikki! Mutta Nalle ei pistäny hanttiin joten ilmeisesti meni kotiin. Oisin kyl varmaan suostunu jos ois ponnekkaasti vaadittu, mutta olin niin rikki niiden valvottujen tuntien jälkeen.

Mutta toisin kuin kaikki muut tässä maassa tänään meen töihin illaks. Bilettäkää te ja muistakaa, mitä kaikkee kivaa mulle on käyny sillä välin kun ootte asentanu putkia, näpytelly koneita ja raapustellu kirjaimia paperiin. Nyt mä teen töitä... Pitäkää te vaan kivaa... Ei käy ees kateeks. Tiedätte, mitä tarkotan jos mut tunnette.

Aamu aurinko herätti mut taas aivan mahtavana keskiviikko aamuna puol kymmenen aikaan. Oli tullut kunnolla kesä... Kaappasin siinä unen pöpperössä kirjan käteeni: ei jaksanu nousta eikä ollut oikein muutakaan tekemistä. Soitin jossain vaiheessa töihinkin ja thank god ei kukaan ollut mitään valittanut.

Jonkin aikaa luettuani Nalle soitti, että nyt terassille, siellä on hieno ilma. No keräsin kamppeet ja vartin sisään piti olla valmis lähtöön, kun kyyti odotti alhaalla. Sitten istumaan Passionin terassille. Paikalle päästyä aurinko oli suurimmaks osaks piiloutunut pilven taakse ja istuessa tuli kylmä niinpä pyörähdettiin meille.

Luonnollisesti huoneeni oli ja on täydellinen kaaos, kuka nyt pystyy niin pienen huoneen pitään siistinä sellaisen tavara määrän kanssa. Muuta ku Pinna. No en minä ainakaan... Ja ei nyt pahin oo ne tavarat vaan vaatteet. Kuitenkin... En ollu käyny Nallen luona ikinä joten päätettiin käydä siellä kerrankin kun ei ollut muuta menoa.

Ritiksen pihassa tehtiiin jotain kaivauksia parkkipaikalla ja autot oli pitkin pihaa numikoilla. Maa oli aivan kurassa ja korkoni upposi muutaman sentin maaperään... Rappukäytävässä seinistä lohkeili palasia ja valon katkaisimet oli revitty seinästä irti. Lattiat olivat pölyn peitossa, vaikka siivoojat olivat kuulemma käyny just sinä päivänä: lattialla vain näkyi mopin jättämät jäljet. Mentiin tuuletusparvekkeelle tupakille. Siellä oli rikkinäinen, mukavan näköinen, musta nahkasohva, jonka istuin osa oli kuitenkin ihan tomussa kun sen selkänojalla istuttiin ja jalat pidettiin siinä. Parveke oli koristeltu pitkin ja poikin muutamalla tupakintumpilla, mutta kun katsahdin alas parvekkeelta, mua odotti uskomaton näky: lumesta väistyneen maan peitti tumppimeri, siellä oli kolme tyynyä, patja, muutama roskapussi ja Nallen tupareissa alas heitetty rikkimennyt telkkari, pahvinpalasia ja muuta roinaa... Täytyy sanoa, että näky oli uskomaton!

Käytäviinkin oli jätetty rikkinäinen sohva samoin ylätasanteelle. Itse asunnossa yhteisten tilojen seinät olivat keltaiset. Nalle sanoi malanneensa seinänsä muuttaessa. Nallen huone olikin ainut inhimillinen asia mitä koko taloyhtiössä näin, joka tosin myös oli poikamaisessa kunnossa. No, juotiin teetä ja joristiin. Nalle oli tehnyt porukoilla ollessaan lusikkaleipiä, jotka maistuivat yllättävän hyvältä. Siinä ollessa Marilynini soitti. Olin kokonaan unohtanut, että se oli palannut Lapista ja olin luvannut lähteä sen kanssa terassille notkumaan.

No kun en rakasta ystävääni viikkoon ollut nähnyt lähdimme tunnin päästä suunistamaan kohti Passinin terassia. Sää ei kuitenkaan ollut enää niin aurinkoinen kun vielä aamulla vaan sataa tihkutti vähän väliä kun suuntasimme kohti terassia. Päätimme Nallen kanssa mennä istumaan sisälle, mutta tullessaan Marilyn puhui meidät ympäri ja istuimme ulkona tihkusateessa: HULLUJA NUO SUOMALAISET. Aina välillä joku porukka meni ohi ja joku yritti taivutella muita jäämään, mutta muita ei juuri sinne tullut.

Kohta Nalle kääntyi ja huomasi punaisen auton lyllertävän kohti parkkipaikkaa... Ei prkl parkki pirkko. Tuli pojalle vähän kiire ja se jätti meidät nauttimaan hulluista aatoksista. Mä vedin limpparia ja Marilyn Grov Moorea.
Kohta huomasin, etten löydä lompakkoani. Oltiin istuttu jo jonkin aikaa istuttu pihalla, niinpä syöksyin pääkolmantena sisälle katsoon missä se oli... Siellähän se kökötti pöydän alla, eikä kukaan ollut huomannut. Olin hukannu jo Tammikuussa yhden lompakon ja sen samaisen olin kadottanut saman kuukauden aikana ja se oli kaks kuukautta kateissa ja taas melkein. Niinpä väsäsin ulkona patentti ratkaisun ketjusta jonka olin löytänyt... Nyt se lompakko on mun laukussa kiinni.

Marilyn oli koko ajan niin pirtsakalla tuulella ku oli just päässy tampereelle Lapista. Sillon ku se oli lähteny Koskenranta oli kuulemma ollu lumen peitossa. Nyt se oli aivan. Mä oli avannut jo sillon viikko sit ku se lähti virallisesti terassikauden enkä kyllä mitään lunta muistanu, mut se muisti. Mua oli ruvennu hirveesti väsyttään Passioniin tullessa, pikku hiljaa Marilyn sai mut piristyyn ja tirskuun niin kuin sekin. Sen elämän ilo taas pelasti päivän. Ensin se höpötti omiaan ja sitten se yritti houkutella mut vetään sen kans päiväkännit. No valuuttaahan mulla siihen ei ollu. Mulla oli alle kaks kymppii ja sen piti maanantaille asti riittää. Sit se päätti, että se tarjoo mulle kaljan, mut se toiki mulle iki-ihanaa Grove Moorea.

Siinä me tissuteltiin ja aurinko tuli kurkisteleen... Pihalle uskaltautui ihmisiä ja me naureskeltiin ihmisille, jotka oli saanut sakot. Hi hii... Vahingonilo on paras ilo. Kun aurinko taas piiloutui pilvi verhon taakse päätettiin mennä katsastaan Ruma. Siellähän me ei vielä oltu ollu. Ruma oli ihan erilainen kuin Jee Jee. Se oli aika tyylitelty ja siinä oli yhditetty Jee Jeen ja Husaarin tilat. Vessoissa oli isoja miesten kuvia ja baarissa ihanana yksityiskohtana oli pitkä pöytä jonka valaisi Smirnofpulloista tehdyt lamput ja istuimena oli korit jonka pehmukkeina oli joidenki julkkisten kuvia.

Me oltiin sillä päällä että mehän emme kaksin istu. Soitin Nallelle, että tulee istuun meidän kanssa Rumaan ja Isoveljenkinsain taivuteltua kokikselle, kun lupasin sen tarjota.Symppistä en saanut kyllä liikkeelle: se meinas kaverinsa kanssa saunoa. Toinenki kaveri päätti jäädä leffoja katsoon....

Olin sunnuntaina Hämeenlinnassa ja ihastuin täysin paikalliseen Rock Towniin. Sanoin Marilynille, että se pitäis siitä paikasta. Niin alkoi poikia jo Passionissa pikku hiljaa ajatus liftaamisesta sinne. Itse en oikein tykänny ajatuksesta, kun en ollut meikannut, kello oli niin paljon, olin just käynyt siellä, mun ois pitäny käydä suihkussa ja kaikki oli huonosti. Rumassa se nainen vasta innostui ja kun Nalle ja Isovelikin tuli paikalle, olin jo kohtalaisen lämminnyt ajatukselle. Nallella oli tentti seuraavana päivänä ja Isoveljellä oli töitä. Sitäpaitsi Isoveli on nykyään muutenkin niin jalat maassa seisova, kun oli alkanut seurusteleen.

Soitin Ketulle (mielestäni Kettu oikein ihana nimi tosin ei kovin osuva mutta käytetään sitä kun kerran Joku muukin sitä käyttää :D Tosin omasta mielestäni ketut on vallattoman suloisia), mutta reppana makasi yhä kuumeessa, joten varmaa yöpaikkaa meillä ei ollut tiedossa eikä kaksi ihanaa naista kohdannutkaan toisiaan. Kettu kuitenkin kutsui meidät lauantaiksi. Lupasin harkita, vaikka Marilyn huutaa vieressä kurkku suorana, että: Ei! Tänään!

No päätettiin sitten lähteä tänään. Yritin ehdottaa, että lähdetään ilmaisella yhdeksän junalla, mutta Marilyn halusi ehdottomasti lähteä liftaamaan. Nalle lähti heittään meitä ensin Ruokavarastoon, jossa Stokka kortti vinkui, ja sitten Marilynille ja meille. Viimein lähdettiin kohti Lempäälän ramppia mistä kulki paljon autoilijoita Helsinkiin päin. Oli jo sellainen nousuhumala, ettei tällä kertaa tuntunut niin nololta heilutella peukaloa ja vaikka jotkut autoilijat heiluttelivat takaisin. Eipä kestänytkään kuin n.15min, kun auto pysähtyi.

Kyydissä istui pirtsakan näköinen keski-ikäinen nainen, jonka punainen tukka kihartui pirteinä taakse. Naisella oli oranssin-punainen takki. Hän oli töissä Pohjolassa ja ajoi samaa väliä päivittäin joskus Helsinkiinkin ja itse asui Hattulassa. Meillä oli oikein hauskat juttutuokiot. Kävi ilmi että se täti oli ollu oikee rämäpää nuorena ja reissannu bändien perässä ympäri Suomea, kanssa liftaten sekä lähteny johonki Lähi-Itään lukion jälkeen etc...

Me päästiin sen kyydissä melkein keskustaan. Mulla oli koko matkan meinannu rakko melkein räjähtää ja meinasin poiketa johki puskaan pissalle, mutta mentiinkin etsiin jostain "Hämeenlinnan Alepubia". No käveltiinhän me muutama metri kun joku auto pysäytti ihan meidän lähelle. Kyydissä oli joku ulkomaalanen, joka yritti houkutella meitä niille. Me istuttiin auton kyytiin ja ilmotettiin, että saa olla onnellinen kun saa ajaa meidät Rock Towniin... Matkaa oli pari sataa metriä. Luulin tietäväni missä me ollaan, joten luulin sen menevän väärään suuntaan. Onneks sitten päästiin perille yhtenä kappaleena ja suoraan eteen. Sitten kauhee ryntäys vessaan ja tiskille. Oltiin hyvissä nousuissa ja tietenkin bongattiin paikallisia joille sit juteltiin. Marilynillä oli taas pakkomielle saada Doorsia soimaan ja muutenkin piinas jukeboksia.

Jossain vaiheessa se hävis ja vaihtoi Bongauksensa kanssa baaria. Sanoi että voit soittaa milloin vain. Mä jäin sinne jutteleen joidenkin Bongauksen kavereiden ja vanhojen miesten kanssa. Jossain vaiheessa huomattiin, että oltiin viimeiset baarissa. Pilkun jälkeen yritin soittaa noin viis kertaa... Ei vastausta.

Lopulta kuului miehen ääni. Se oli se Marilynin Bongaus ja se tuli mut lopulta hakeen torilta joka oli baarin vieressä... Istuskeltiin siellä ja naureskeltiin Marilynille, joka äänteli ja pyöri sängyssä. Se oli kuulemma häiriköiny baarien dj:tä, kun ne oli käyny ?Lumossa? ja Metropolissa ja heti yhden aikaan sinne päästyä oli sanonu tuu tuu tänne ja sammunu. Pojalla oli seuraavana päivänä joku uusinta tentti, mistä ois pitäny päästä läpi. Lopulta kello oli jotain puol kuus ja päätin ruveta häiriköimään Marilynia. Lopulta vähän kuuden jälkeen vähän purtua ja revittyäni sain sen revittyä ylös ja suuntasimme kohti juna-asemaa...

Marilyn päätti ottaa vähän tasoittavia ja oli vieläki ihan kännissä. Se huuteli kaduilla, et "Sori, me ei olla puliukkoja, me ollaan rokkitähtiä" ja "Sori me ei olla hulluja, me ollaan turisteja". Mä yritin vähän hyssytellä tyttöä, vaikka hekotinkin mahakipeenä vieressä. Olin kauheella kikatus päällä, ku just edellisenä yönä olin nukkunut vain muutaman tunnin ja siihen mennessä en ollenkaan. Sanna oli sentäs vedellyt viis-kuus tuntii sikeitä. Me päätettiin mennä takas Tampereelle pummilla junalla, mutta itseeni vähän jännätti sen onnistuminen, sillä Marilyn oli hiukan huomiota herättävä ilmestys kovine ääninen, tyhmine aurinkolaseineen ja kaljatölkin kanssa. Ympärillä olijat olivat lähdössä aamulla töihin ja me vaan painettiin turparullalla pitkin katuja. Aurinko paistoi ja kirkkaana taivaalta.

Lopulta kun päästiin seiskan junalla, oltiin Tampereella kahdeksalta. Rautatieasema oli täynnä töihin ja kouluun meneviä ihmisiä ja ihmiset tuijotti vihaisesti kikattavaa kaksikkoa... Taas oli pakko huutaa "Kellä on koulua kellä ei". Itseenikin vituttais... Vielä niillä viimeisillä metreillä päätettiin että mennään koululla käymään katsoon tuloksia. Sama kikatus jatkuu pihalla ja koulun käytävillä ja mulla oli muovipussi, jossa kilisi muutama kalja. Onneksi tunnit oli ehtinyt alkaa, sillä Marilyn ois halunnu jutella opettajien kanssa. Niinpä katsottiin taas tulokset , joita oltiin jo monta kertaa ihmeteltykin.

No sitten menin ostaan Lidlistä hedelmäsalaatin ainekset Marilyn kipitti perässä. Kesken tuotteiden keräilyn se päätti lähtee Ruokavarastoon vinguttaan Stockakorttia, krapularuokaa. kotio päästyäni menin suihkuun ja ryhdyin lukeen iltasatua kahdesta lesbotytöstä...

Huh huh... Mikä päivä... Tää päivä oli oikein mukava, mutta sen ois oikeastaan silti voinut sivuttaa...

Kaikki alkoi siitä kun luin pitkälle aamuyöhön Sofi Oksasen Baby Janea. Kirja ei ole kyllä juonellaan pilattu ja lopputuloksen arvaan jo vaikka sivuja on ahmittu alle sata, mutta sen tyyli ja rakenne on todella räväkkä ja omalla tavallaan tyylikäs. Jotenkin lukiessaan unohtaa miltei koko ajan, että Piki on tyttö ei maskuliininen mies. olen yhäkin sitä mieltä että tyttörakkaus on kaunista.

Joka tapauksessa aamulla piti kiiruhtaa salille, mutta unohdin laittaa herätyskellon päälle että olisin ehtinyt frendin matkaan Heräsin vasta yhentoista paikkeilla ja ajattelin, että menen sitten kolmelta crossinkiin. Pian kuitenkin isä soittaa ja sanoo, että tulee tunnin päästä heittään mut ja kissan. olinpas täysin unohtanu...

Siinä koikkelehtiessani tulee viestiä töistä että kuudelta ois vuoro Ilveksessä vapaa. Olisin halunnut olla mirrini vieressä kun se herää nukutuksen jälkeen, mutta raha Espanjan matkalle on todellakin tervetullut.

Noh... Isukki tuli ja yritettiin suunnistaa eläinlääkärille... Minä en Pispalaa tunne juurikaan ja isä vielä vähemmän ja pyörimme hyvän aikaa Hyhkyn suunnalla. Lopulta pirautin kaverille, joka oli lääkäriä suositellutkin, mutta isä oli jo lähtenyt autosta seikkailemaan eikä vastannut puhelimeen. Kun lopulta se tuli, suunnistettiin ongelmitta määränpäähän.

Eläinlääkäri oli älyttömän mukava ja rempseä. Erityisesti tykkäsin siitä kuinka se anto selkeet ohjeet ja paljon tietoa mitä halusinkin kuulla. Samalla hän tarkasti kissankin. Nekku oli kyllä sulonen sillon. Se vihaa koppaansa. Mutta kun eläinlääkäri antoi sille piston, se vetäytyi sinne oikein mielellään. Se kökötti siellä ikään kuin valppaana mitä seuraavaksi, sitten sen silmät alkoi valua ja ryhti painua. Lopulta se oksensi. Lääkäri pyyhki ne äkkiä ja sitten Nekku antoi itsensä tömähtää kopin lattialle. Sen silmät olivat kuitenkin lähes kokonaan auki, vaikka hiukan painuneet olikin.

Lääkäri antoi sille kaksi ruiskua joista toinen raapaisi sen ihoa niin, että alkoi vuotaan verta. Se ajeli sen mahan ja näytti mulle, missä kissan napa on. Se on pieni karvaton pläntti... Ei yhtään niin kuin meiän navat... Ei siihen rengasta laiteta.

Hoitopöydässä se näytti todella surkeelta kun se roikku pääalaspäin tassuista sidottuna, kieliulkona ja silmät ammollaan. Kurkistelin jonkin verran leikkausta, mikä oli varsin mielenkiintoista. Ei läheskään niin veristä kun olin luullut. Se lääkäri jvaan repi suolen näkösiä pätkiä Nekun mahasta, laitto niihin jotkut purists jutut, ettei veri purskahda, otti pätkän ja sitten palasin Baby Janen pariin.

Leikkauksen jälkeen alkoi odottelu. Isä pääsi hakemaan vasta neljätä, kun sen palaveri loppuu... Edessä kolme pitkää varttia ja Baby Jane. Vastaanotolle tuli uhitteleva pikku koira, joka murisi koko ajan Nekulle, kun tämä veteli sikeitä kopassa. Sitten se otti melkein yhteen isompien vastaanotossa olleiden koirien kanssa. Juuri kehittäessäni jutun juurta joidenkin odottelevien kanssa kaveri soitti, joka olis voinu tulla hakeen. Isä puolestaan soitti pääle ja sano lähteneensä jo. No, ei siinä mitään pirautin kaverille takas ja sovittiin et nähdään tivolissa.

No isukki tuli puolen tunnin päästä koska keskustassa oli hirvee ruuhka. Me käytiin meillä hakemassa mulle työvaatteet ja sit se heitti mut vielä Siperiaan. Kaveri oli odotellu ja kolme varttia siellä: tupakka savus ja ilme oli hiukan kyrsiintyny... No... Istuttiinpa me ainki siinä viel se kolme varttia ja sit lähettiin.

Se lupas heittää mut töihin ja oltiin jo autossa ku huomasin, että en löytäny mun puhelintsa. Palattin sit hakemaan sitä ja kassaneiti anto sen mulle naureskellen: ETTÄ HÄVETTI! No se oli vasta alku soitto häpeälle...

Olin saanut jostain päähäni että mulla piti olla tänään vuoro scandicilla. No sinne sain kyydin ja juoksin hirveetä kyytiä pukuhuoneille ja tavanomaiseen työpisteeseeni. Sitten tuli VP, joka ystävällisesti ilmotti ettei Scandicilla ollu tänään tiskaria tilattu. olin saada sydänkohtauksen. Tajusin tietty että vuoro oli Ilveksessä ja olin ScandicillaYmpärillä oli tuttuja työtovereita ja vuoro toisaalla alkanu. Juoksin taas alas vaihtaan vaatteitani ja kohti Ilves yritin soittaa työnantajalleni ja juuri kun olin saanut kerrottua nimeni, akku loppui. Onneksi paholaisessa oli virtaa vielä sen verran, että sain tekstiviestin krijoitettua selittämään outoa käyttäytymistäni. Takaisin ei tullut kuin: OK!

Ilvekseen saavuin noin vartin yli. Nappasin kulkuluvan ja suunnistin hisseille. Niin kuin sen päivän teemaan kuului, kulkulupa oli tietenkin vanhentunut ja jouduin mankumaan kokeilta lainaan, sillä en ehtinyt odottamaan uutta. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta toinen kylläkin. Taas rynnin kohti hissejä ja pukuhuoneille.

Kun viimein pääsin linjastolle, oli kone päällä. Siellä kone ei saa olla yksin päällä, sillä joskus lautaset tuppaavat lentelemään., siksi se on aina yleensä täynnä tiskiä ja pois päältä. Kukaan ei ymmärrä tyrmistystäni, kun huomasin tyhjän linjaston. No, ainakin puhtaita oli. Niinpä menin viemään niitä paikoilleen. Kokkityttö ihmetteli, miksi olen töissä kun on hiljainen päivä... Mieltäni alkoi kaivaan epäluulo, että olinko taaskin väärässä paikassa. Epäluuloissani menin nettin ja tarkistin, miten asian laita oli. Tällä kertaa olin oikealla paikkaa...

Itse työaika rattoisasti. Ehkä vähän turhankin. Jouduin koko ajan kehittämään jotain yli tärkeää tekemistä. Naiskokki tuli kysyyn moneen oon... Jostain olin saanut taas päähän että kahteentoista. Kotio tultua tarkistin niin huomasin että yhteentoista. Noh... Naiskokki sano ettei hommia riitä ihan niin pitkään ja lsano että jos olisin yhteentoista niin hyvä ois.

Huomasin tietty matkalla että olin hävittänyt kulkulupani, ja löysin vain sen mikä oli vanhentunut. Menin kirjoittamaan tuntejani ylös ja siellähän oli molemmat. Olin ilmeisestikin jättäny omani johonkin roskia viedessä ja joku oli palauttanut sen. Tuhannen tulimmaista, niin ei todellakaan saisi tehdä.

Pukuhuoneella huomasin, että olin saanut pari viestiä, mukavia vain, ei mitään mikä saa repiin hiuksia. Istuskelin jonkin aikaa ja viestittelin rakkaimpieni kanssa. Kun lähdin pois, olin taaskin tietenkin piilottanut jonnekin kulkulupani. Menin hissille ja toivoin, että joku ykkösestä painaisi nappulaa... Mitään ei tapahtunut... Rupesin vain nauraan en voinut muuta. Tutkin uudestaan laukkuni ja sieltähä se löytyi, pienestä sivutaskustani mistä kaikki aina löytyy, jos on hukassa.

Kun kävelin pois töistä, nauroin puoliksi ääneen. Paapan eteen parkkeeranneet pojat katsoivat kyllä tovin mun naureskelua ja mies liikennevaloissa hymyili kyllä leveästi... Tietäisivätpä mun päivästä niin oisivat kyll kanssa nauraneet. Nyt mun pitää miettiä mitä mä teen kun huomenna soitan mun työnantajalle. Tietenkin selitän miten tilanne meni, mutta miten selitän luulleeni että olisin Scandicilla... Ja eniten mua pelottaa Scandicin reaktio asiaan kuin Ilveksen, sillä siellä ei oltu edes että oli poissa...

Näin huolimatonta päivää mulla ei kyllä ikinä oo ollu.... Vielä on pakko myöntää että kaikki johtu musta eikä niinkään siitä, että olisi ollut erityisen huonotuuri... Noh... ehkä ne oli taas ne menninkäiset jotka sekoittivat mun maailman.

Pääsiäinen oli ja meni. Sainpahan vaihteen vuoks hypättyä junaan. On aina niin piristävää nähdä muuta kaupunkia kuin tämä. Tällä kertaa olin rokkikaupungissa... Enpä ollut ennen ollut. Pysähtynyt hampparille tai tankkaamaan bensaa, mutta en ollut keskellä mniitä ihmisiä.

Niin kuin monessa pikku kaupungissa ihmiset olivat aivan ihania ja oli mahtavaa nähdä vanhaa kaveria. Ainut harmi matkassa oli että jouduin keskelle kalabaliikkia, mutta onko sen niin väliä. Hauskaa oli. Harvoin juon mitään makeaa, mutta mansikka margarita oli kyllä todella hyvää, kesä tuli mieleen...

Oon täysin onnellinen kun talvi on väistynyt ja kahden viikon päästä istun jo lentokoneessa matkalla kuumille seuduille. Pitään kunnolla hauskaa. Hassua vain että tänä vuonna auringon esiin tulo on pikemminkin rauhoittanut mua kuin saanut riehumaan. Onko syy sit hullun talven, en tiedä. Mutta ehkä ihan sellaista talvea ei tarvi enää tulla.

Mutta nyt.... Leikkauttaan kissani niin sekin pääsee kesällä ulos riehuun ellei tuu riski saada nuhaa...

En oo taas vähään aikaan kirjottanu tännekään. En moneen viikkoon... Mut nyt kun olen täällä mamman luona on ilta mahdollisimman tylsä samalla kun muut rellestää baareissa. Kaiken kukkuraksi kaveri, jota en ole puoleentoista vuoteen nähnyt, soitti ja pyys mua sinne. Paikkaan missä en oo koskaan ollu. *huokaus

Mutta niin kuin kaikki tietää, millainen nörtti olen ja kuinka istun aina vain koneen ääressä eikä mua edes kiinnosta tehdä yhtään mitään... Ilman ystäviä, eihän sellasia voi olla ihmisellä joka tänään istuu netin ääressä eikä ole be-bopissa ottamassa olutta... Ei nyt sentään...

Johan eilen olin... Terassi kausi avattiin virallisesti ja maistelin elämäni kalleinta siideriä. Ilta meni karaoken merkeissä ja taas kyseessä oli hetken mielijohde. Oli kyllä taas ihan mukava ilta tosin tyystin erilaisissa merkeissä. Onneksi illat ei ikinä mene sen saman vanhan kaavan kautta... Mikä voisi olla tylsempaa?

Tässä taas istuskelen ja halu hypätä junaan on suurempi kuin kuukausiin. En ole ollut Ylöjärveä kauempana sitten syysloman ja pitäis käväistä Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Vapun jälkeen onkin jo matka Espanjaan. Kaksi viikkoa... Paratiisissa... Tai no... Turisti helvetissä...
Mutta odotan sitä vaatteiden paljoutta. Sitten voin vaikka härnätä dwn:ia ku se perkele ei pääsekään ja tekee vain töitä... Aivan niin kuin se riudutti mua Englannin matkansa kanssa... Kosto elää! =)

Huomenna on taas töihin enkä ehdi nähdä taaskaan ketään... Tai siis joudun oleen kaksi päivää ilman kontakteja ystäviini. Jotenkin kummallista miten ikävä niitä tulee ja niin lyhyessä ajassa. Olette kaikki rakkaita ja ette edes usko millainen ikävä mulla on!

Ihanaa olla vapaa kuin taivaan lintu ja kännissä kuin käki.Nyt saa tehdä juttuja mitkä oikeesti merkitsee... Tidiiiii ja aionkin tehdä niin...

No onneks lähdin käymään jossain... Nyt on nin paljon rauhallisempi olo. Oli kyllä niin mukava ilta ja nyt jatkuu opiskelu vaikka kello n jo paljon... Hyvää yötä Suomi!

Lauantai-ilta ja enkun kirja odottaa... Kaikki muut on juhlimassa ja ois ne tuparitkin. KAIKKI on menossa Semaan ja minä istun yksin kotona ja vituttaa niin perkeleesti. Helvetin englanti ja helvettiin koko koulu. En kyllä todellakaan jaksais tuijottaa noita kirjaimia. Tuunhan mä toimeen englannilla. Miks pitäis osata enemmän.... Helvettiin tällaset lauantait. Kun maanantai on ohi niin toista tällasta ei tule.