IRC-Galleria

Oon vaan koko viikon popittanut jotain hyviä / huonoja rakkasulauluja :D Oon kai jotenkin tärähtänyt. Yleensä en tykkää sellasista (paitsi Semmareiden). Etenkin jotain High School Musicalin juttuja olen nyt kuunnellut. Elämä on hei aika ihanaa ja hupsua. Mää tykkään teistä kaikista kauheesti !!!!!!!!

Onko teille koskaan käynyt niin, että kävelette kadulla ja rupeatte ajattelemaan jotakin erityistä juttua. Minulle kävi niin tänään, kun kävelin tänään matkakeskukselle. Tuli mieleen eräs tietty viikonloppu Kippolassa, kun eräst tietty ystäväni hajosi Huvila 2:sen sohvaan, koska luuli tuikkuastiassa olevaa kiveä kalaksi. (lålz)

Tämä juttu oli minusta silloin aivan huippu ja oli vieläkin. Kun tämä muisto väikkyi elävästi mielessäni puhkesin nauramaan suureen ääneen (sitä ennen olin virnistellyt huomaamattani tosi järkevän näköisesti). Voi että minua nauratti XD

Silloin huomasin, että pari vastaantulijaa tuijotti minua hyvin kiinnostuneesti (ja ehkä paheksuvasti). Yritin siinä paikassa lopettaa nauramisen mutta en oikein onnistunut. Kipitin nopeasti ihmisten ohitse hihittäen ja menin sivukadulle nauramaan nauruni loppuun. :D

Kiitti Maiju kun sää teet mun elämään tällasia tilanteita tietämättäsi :D Mun elämä olisi tylsää ilman sua<3

- Olenko tavannut väärin", kysyi Hosuli. "Sano jotakin, tai rupean taas itkemään. -Hosuli

- Eihän sitä aina tiedä, minne isät joutuvat - ja heidän kokoelmansa. -Muumipappa

- Kyllä te vietätte elämää: korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat ja mitä hyötyä siitä muka on? -Juksu

- Eräs sukulaiseni luki trikonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli mörkä ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana. -Juksu

- Anteeksi, mutta minäkin olen ajatellut siihen suuntaan. En voi asua enää kahvitölkissäni -Hosuli

- Vain vahingossa he astuvat toisen päälle ja itkevät sitä sitten viikon. Kustantavatpa vielä hautajaisetkin. -Fredrikson

- Minä tahdon ajaa karille nähdäkseni, miten saranakeksintö toimii -Fredrikson

- Hermoni ovat ihan sekaisin ja niin ovat tavaranikin -Hosuli (<-- ihan kuin minä)

- On tämäkin yhteiskunta, missä möröt saavat syödä kenet haluavat. -Muumipappa ( XD )

- Sinä siellä. Olet aivan liian pieni polttamaan tupakkaa. Sinun pitäisi juoda maitoa. Se on terveellistä -Hemulin täti (tai joku sellanen)

- Mitä suunnitelmia meillä on täksi päiväksi? Pienet sukanparsimiskilpailut? Mitä sanotte siitä? olen nimittäin katsonut teidän lipastonlaatikoitanne. -Hemulin täti


Oikeesti minä tunnen sukulaisuutta Hosuliin. Se vetistelee koko ajan ja pyytelee anteeksi tyhmiä asioita :D Näin nää kirjat avaa uusia maailmoja :)
Ihan kauhea tuo täti kun se vaan dissaa kaikkia ja tonkii toisten lipastonlaatikoita :D Sen mukaan kahvia juodaan vasta kun ollaan vanhoja ja tutisevia. Mustakin tulee isona tollanen täti :D


- Minusta te olette hieman huonosti kasvatettuja. Tai täysin kasvattamattomia. Tai synnynnäisesti mahdottomia -Hemulin täti

- Minun isäni ja äitini hävisivät kerran suursiivouksessa. Anteeksi vain. -Hosuli

- Anteeksi vain. Oliko se minun syyni? Minähän toivoin, että joku söisi hänet suuhunsa. -Hosuli

- Kummitus kutoi sukkia ja kaulaliinoja rauhoittaakseen hermojaan ja kinasteli Hosulin kanssa -Muumipappa

- Lähettäkää sedälle lentosuukko, lapset. - Mymmeli (voi lålz)

Hei millon ootte viimeksi askarrelleet? Se on niin leppoisaa touhua. Paitsi jos ei suju mutta silti. Kun oikein muistelee niin viimeksi ala-asteella askarteli silleen kunnolla. Siis silleen että jonkin askartelutyön valmiiksi saaminen vaati parin viikonkin työn. Ja hei se on tosi palkitsevaa.

Mulla on nyt työn alla joulukalenteri. Sellanen missä on luukkuja. Olin ostanut sitä varten kaikkea ihanaa askarteluroinaa ja just nyt, tänään, mää aloin työstää sitä. Ihanaa levitellä saksia ja liimoja ja mattoveitsiä (millon alkaa verenvuodatus?) ja kaikkea muuta mukavaa lattialle ja ideoida. OOOH!

Tässä menee kyllä hermot ja ikä ja terveys mutta jos takaisin tulee, siltä pikku-ihmiseltä joka tän tulee saamaan, ees vähän iloa ja kiitollisuutta, tää kannattaa :)

Tein testin ja kappas. Olen kimalainen.

Pörröinen kimalainen on kaveriaan ampiaista paljon suositumpi otus. Lieneekö syy karvaisessa olemuksessa?

Kimalainen on kova painamaan hommia eikä suutu turhasta. Osaat ryhmätyön jalon taidon etkä pistä, ellei sinua sohaista kunnolla. Parisuhteessa kimalainen on pitkäpinnainen ja ymmärtäväinen, ja saapa sen pörröistä päätä joskus hieman silittääkin.

Kimalainen on kesän lapsi, omissa oloissaan hyörivä työläinen. Hommat tulevat tehtyä, ja omiin tovereihin suhteet ovat vahvat. Kimalaisen pesään ei kuitenkaan voi rynnätä ihan miten sattuu: siihen täytyy tutustua ensin!

Että näin tänään.

Kun laittaa musiikin soimaan ja valot pois ja menee johonkin rauhalliseen nurkkaan silmät kiinni istumaan, niin yhtäkkiä muistaa, mitä se musiikki ihan oikeasti on. Ja miten hyvältä musiikki oikeasti kuulostaa. Ja miten hyvältä tuntuu kuunnella sitä.

Monesti tulee kuunneltua musiikkia vain "tausta-äänenä", eikä keskity siihen kuin edes puoliksi jos sitäkään. Kun rupeaa kuuntelemaan musiikkia ihan kuuntelemalla eikä keskity mihinkään muuhun tajuaa, miten hyvä se on. Tajuaa ne kaikki äänet ja sävelet ja ne menee koko kehon läpi ihan kummasti niin, että tulee kylmiä väreitä. Sitä voisi jatkaa tosi pitkään. On vaan silmät kiinni ilman mitään kiirettä ja kuuntelee sitä musiikkia.

Sellaisessa tilanteessa tuntuu, että ei olekaan enää missään arjessa vaan tulee hyvä mieli ja tuntuu että on aikaa ja tilaa ja stressi helpottaa. Se saa mielen vaeltamaan kaikkiin mukaviin ja kummiin ajatuksiin.

Kiva kun minäkin muistin, mitä musiikki oikeasti on: Aikaa, avaruutta ja ties mitä muuta, kun vaan muistaa kuunnella - Oikeasti.

... Ai näytetty? Ei kun täytetty...

Katsoin tänään leffaa ja sain tietää olevani pulu. "Minä olen meidän perheen pulu, koska olen nuorin." O.o Noin siinä sanottiin. Minäkin olen nuorin. Olenko siis pulu? Perheen pulu. Hmm. Pitää alkaa keikuttaa päätä edes takaisin ja päästää kehrääviä ääniä (eikö pulun äänet kuulosta kehräykseltä teidänkin mielestä) kun kävelee keittiössä.

Ja jos nuorimmainen on pulu, niin mikä vanhin on? Tai keskimmäinen? Pelikaaniko ja varis? Hei tää on kiehtovaa. Jos olisikin fasaani. Hei linnut on tosi kiehtovia!!!

...Twist - twist twist - tää on lintubongarin twist...

Tänään oli jotenkin ihan assu päivä. Kaikki vaan puhui minulle kaikkea kummaa. Aamulla sain tarkan selvityksen siitä, miten minusta tehtäisiin pissis (vastustin syvästi! yrittäkööt, minä en taivu). Keskiosa koulupäivästä meni ilman kummempia puheita mutta kun koulu loppui sain kuulla tosi kummia faktoja. Tässä keskustelu vuoropuhelun muodossa:


toinen : Sää näytät ihan siltä että sää piirrät vapaa-ajalla.

Minä : ?

toinen : Eiku oikeesti sää näytät just sellaiselta, joka piirtää ja kirjoittaa vapaa-ajalla.

Minä ???????

toinen : Ja ehkä maalaat...

Minä : Siis nuo meni kyllä kaikki nappiin mutta mistä sen muka... tai siis miten niin näytän.

toinen : En minä tiiä. Kun se sun huilunsoittokin sopii niin hyvin kuvaan. Sen vaan näkee.


Hei siis mistä näkee mitä toinen tekee vapaa-ajalla. Määkin tahdon osata sillein vaan kertoa toisille, miten ne kuluttavat aikansa koulun jälkeen. Ja haluaisiko joku oikeesti kertoa minulle, mistä sen näkee että teen kaikkea "taiteellista" vapaa-ajalla. Naamastako se näkyy vai kantapäistä. Hei kertokaa mulle!!

Sellainen kelpaisi minullekin (kattokaa Semmareiden "Elämäni filminauhaa"). Kun oikeesti miks on olemassa asia, jonka nimi on väärinkäsitys? Miks ihmisten välille syntyy kahnauksia ja kinaa ja kaikkea tyhmää siksi, että joku ymmärtää toisen ilmeen, sanan, eleen tai muun vastaavaan väärin? Se on niin tyhmää. Ja sitten jotkut on monia viikkoja ja kuukausia ja jopa vuosia toisilleen vihaisia ja sitten ne lopulta tajuaa "hei tää oli vaan väärinkäsitys". Ja silloin ne viikot, kuukaudet tai vuodet on menneet niiden suhteessa melko hukkaan.

Väärinkäsitykset on maailman tyhmin asia. Minuun suorastaan koskee. (lålz) Siksi mää haluan Mind Masterin (and yoi know it faster). Sillon mää voin lukea toisten ajatukset ja tajuan mitä ne meinaa ja ei synny väärinkäsityksiä.

Kuka käskee seisomaan kylmässä koko illan ku vois seisoa sisällä? Kysyn vaan. Sitten paleltaa ihan kamalasti. Tosi tyhmää. Ja kuitenkaan ei voi syyttää muita ku itteensä.