IRC-Galleria

Tein testin ja kappas. Olen kimalainen.

Pörröinen kimalainen on kaveriaan ampiaista paljon suositumpi otus. Lieneekö syy karvaisessa olemuksessa?

Kimalainen on kova painamaan hommia eikä suutu turhasta. Osaat ryhmätyön jalon taidon etkä pistä, ellei sinua sohaista kunnolla. Parisuhteessa kimalainen on pitkäpinnainen ja ymmärtäväinen, ja saapa sen pörröistä päätä joskus hieman silittääkin.

Kimalainen on kesän lapsi, omissa oloissaan hyörivä työläinen. Hommat tulevat tehtyä, ja omiin tovereihin suhteet ovat vahvat. Kimalaisen pesään ei kuitenkaan voi rynnätä ihan miten sattuu: siihen täytyy tutustua ensin!

Että näin tänään.

Kun laittaa musiikin soimaan ja valot pois ja menee johonkin rauhalliseen nurkkaan silmät kiinni istumaan, niin yhtäkkiä muistaa, mitä se musiikki ihan oikeasti on. Ja miten hyvältä musiikki oikeasti kuulostaa. Ja miten hyvältä tuntuu kuunnella sitä.

Monesti tulee kuunneltua musiikkia vain "tausta-äänenä", eikä keskity siihen kuin edes puoliksi jos sitäkään. Kun rupeaa kuuntelemaan musiikkia ihan kuuntelemalla eikä keskity mihinkään muuhun tajuaa, miten hyvä se on. Tajuaa ne kaikki äänet ja sävelet ja ne menee koko kehon läpi ihan kummasti niin, että tulee kylmiä väreitä. Sitä voisi jatkaa tosi pitkään. On vaan silmät kiinni ilman mitään kiirettä ja kuuntelee sitä musiikkia.

Sellaisessa tilanteessa tuntuu, että ei olekaan enää missään arjessa vaan tulee hyvä mieli ja tuntuu että on aikaa ja tilaa ja stressi helpottaa. Se saa mielen vaeltamaan kaikkiin mukaviin ja kummiin ajatuksiin.

Kiva kun minäkin muistin, mitä musiikki oikeasti on: Aikaa, avaruutta ja ties mitä muuta, kun vaan muistaa kuunnella - Oikeasti.

... Ai näytetty? Ei kun täytetty...

Katsoin tänään leffaa ja sain tietää olevani pulu. "Minä olen meidän perheen pulu, koska olen nuorin." O.o Noin siinä sanottiin. Minäkin olen nuorin. Olenko siis pulu? Perheen pulu. Hmm. Pitää alkaa keikuttaa päätä edes takaisin ja päästää kehrääviä ääniä (eikö pulun äänet kuulosta kehräykseltä teidänkin mielestä) kun kävelee keittiössä.

Ja jos nuorimmainen on pulu, niin mikä vanhin on? Tai keskimmäinen? Pelikaaniko ja varis? Hei tää on kiehtovaa. Jos olisikin fasaani. Hei linnut on tosi kiehtovia!!!

...Twist - twist twist - tää on lintubongarin twist...

Tänään oli jotenkin ihan assu päivä. Kaikki vaan puhui minulle kaikkea kummaa. Aamulla sain tarkan selvityksen siitä, miten minusta tehtäisiin pissis (vastustin syvästi! yrittäkööt, minä en taivu). Keskiosa koulupäivästä meni ilman kummempia puheita mutta kun koulu loppui sain kuulla tosi kummia faktoja. Tässä keskustelu vuoropuhelun muodossa:


toinen : Sää näytät ihan siltä että sää piirrät vapaa-ajalla.

Minä : ?

toinen : Eiku oikeesti sää näytät just sellaiselta, joka piirtää ja kirjoittaa vapaa-ajalla.

Minä ???????

toinen : Ja ehkä maalaat...

Minä : Siis nuo meni kyllä kaikki nappiin mutta mistä sen muka... tai siis miten niin näytän.

toinen : En minä tiiä. Kun se sun huilunsoittokin sopii niin hyvin kuvaan. Sen vaan näkee.


Hei siis mistä näkee mitä toinen tekee vapaa-ajalla. Määkin tahdon osata sillein vaan kertoa toisille, miten ne kuluttavat aikansa koulun jälkeen. Ja haluaisiko joku oikeesti kertoa minulle, mistä sen näkee että teen kaikkea "taiteellista" vapaa-ajalla. Naamastako se näkyy vai kantapäistä. Hei kertokaa mulle!!

Sellainen kelpaisi minullekin (kattokaa Semmareiden "Elämäni filminauhaa"). Kun oikeesti miks on olemassa asia, jonka nimi on väärinkäsitys? Miks ihmisten välille syntyy kahnauksia ja kinaa ja kaikkea tyhmää siksi, että joku ymmärtää toisen ilmeen, sanan, eleen tai muun vastaavaan väärin? Se on niin tyhmää. Ja sitten jotkut on monia viikkoja ja kuukausia ja jopa vuosia toisilleen vihaisia ja sitten ne lopulta tajuaa "hei tää oli vaan väärinkäsitys". Ja silloin ne viikot, kuukaudet tai vuodet on menneet niiden suhteessa melko hukkaan.

Väärinkäsitykset on maailman tyhmin asia. Minuun suorastaan koskee. (lålz) Siksi mää haluan Mind Masterin (and yoi know it faster). Sillon mää voin lukea toisten ajatukset ja tajuan mitä ne meinaa ja ei synny väärinkäsityksiä.

Kuka käskee seisomaan kylmässä koko illan ku vois seisoa sisällä? Kysyn vaan. Sitten paleltaa ihan kamalasti. Tosi tyhmää. Ja kuitenkaan ei voi syyttää muita ku itteensä.

Maiju : Siis tiedätkö en ole pitkään aikaan nukkunut huonommin ku viime yönä siis tää on melkein huvittavaa :D

Ville : Mikä? Ei minusta.

Maiju : No ku nukuin niin huonosti ja arvaa. aamulla ku viimein olisin voinut nukkua niin joku talitintti tuli mun ikkunan alle (tohon parvekkeelle) naputtamaan jotakin ja lopulta luovutin ja kävin ajaan sen pois.

Maiju : Siis talitintitkään ei anna mun nukkua enää.

Maiju : ja mun talitinttipeli ei edisty yhtään.

Maiju : eiku mitä mää höpisen

Maiju : Pasianssi

Maiju : piti sanoa pasianssi

Ville : :D

Maiju : oon ihan sekasin

Ville : *huh kun naurattaa :D

Mun pitää kait ruveta nukkumaan ku on koeviikkokin. en mää nyt kokeeseen voi kirjoittaa mitään talitinteistä O.o

Kuinka huonosti voi nukkua yönsä? Pahin tietenkin olisi, jos ei nukkuisi ollenkaan mutta siitä vaihtoehdosta ei nyt puhuta.

Jos menee yhdeltätoista nukkumaan, niin ensin kääntyilee ja etsii hyvää asentoa ja pyörii yleensä, kunnes sitä yhtäkkiä huomaa, että kello on yksi yöllä. Silloin alkaa tuntua siltä että ehkä on vaan parempi yrittää nukkua. Ja niin ei pitäisi koskaan ajatella.

Kun päättää, että nyt minä nukun, siitä tulee lähes mahdottomuus. Pää täyttyy kaikilla ajatuksilla, jotka kiertävät siellä ja valvottavat vaikka kuinka. Tulee jano ja yhtäkkiä huomaa että tyyny ei ole kivan tuntuinen ja sitten sitä yrittää möyhiä mieleisekseen noin 8 minuuttia ja 32 sekuntia. Yhteensä tähän uneenpääsemiseen menee noin puolitoista tuntia.

Sitten sitä yhtäkkiä nukahtaa. Ihan tuosta vaan yks kaks. Ja nyt fiksu ihminen nukkuisi aamuun asti ja nauttisi nukkumistilasta. Epäfiksut ihmiset alkavat nähdä typeriä unia, kuten sellaisia, joissa nukkuja huomaa olevansa poliisi ja että toinen lainvalvoja osoittaa haulikolla (koska on petturi ja psykopaatti) ja nauraa mielipuolisesti. Silloin tuntuu paremmalta vain herätä. Ihan totta.

Mutta hereilläolo tuntuu melkein yhtä kamalalta. Tyyny on käänynyt poikittain ja taas janottaa ja väsyttää ja suurimmaksi ongelmaksi muodostuu peitto. Kun vetää peiton päälleen, tuntuu yhtäkkiä että paistuu. Silloin potkii nopeasti peiton päältään välttyäkseen elävältä käristymiseltä. Mutta ei sekään ole hyvä. Silloin alkaa palelemaan. Ja ihan kauheasti. Tästä syntyy kierre. Lopulta ainoa ratkaisu on ottaa puolipeittoa. Ei mukava ratkaisu mutta parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan. Lopulta pääsee uudestaan unen autuuteen (noin puolentoistatunnin päästä).

Tällaisen valvomisten yön jälkeen voisi nukkua vaikka kolmeen päivällä. Mutta eihän sitä suoda ihmisparalle. Luonnonvoimat ovat päättäneet estää häntä kertakaikkiaan saamasta sitä määrää unta, jonka hän tarvitsee. Luonnonvoimat lähettävät ilkeästi nauraen pienen soman talitintin hänen ikkunansa alle. Ensin tämä talitintti laulaa iloisesti. Ihmisparka hautaa päänsä tyynyyn eristääkseen nämä sulosoinnut. Iloinen talitintti loukkaantuu syvästi ja rupeaa kostotoimiin, kun hänen esityksensä ei saanut aikaan aplodeja ja eläköön-huutoja. Talitintti alkaa naputtaa nokalla seinää (mahdollisimman läheltä ikkunaa). Tämä nap nap nap nap nap nap nap-ääni saa ihmisparan unettomuuden suuressa suossa suorastaan kyyneliin. Lopulta hän ei enää kestä vaan menee parvekkeelleen ja häätää tuon talitintin pois. Hän huokaa ja tunnustaa tappionsa.

Aina ei ole helppoa olla väsynyt.

Kohta palaa käämit, jos en saa aikaa maalata. Minä tahdon maalata mutta ei ole aikaa. Tahdon kaivaa pienet akvarellivärini kaapista ja kaataa vettä purnukkaan ja ottaa siveltimen ja levittää tunteet paperille. MINÄ TAHDON!

Tahdon maalata koiria ja lintuja ja hevosia ja eläväisiä yleensä ja kaikki tunteet, jotka ovat olemassa. Minä tahdon ilmaista itseäni. Minä tahdon maalata. Mitä jos sitä tänään repisi aikaa ja levittäisi kaikki maalaamisjutut pöydälle kannettavan tilalle ja rupeaisi töihin. Ah! Se olisi ihanaa.

Niin ja sanoinkos jo, että haluan maalata.

Olen iloinen. Iloinen. Olen hyvällä tuulella ja olo on fyysisestikin melko hyvä pääkipua lukuunottamatta. :)

Olin Maijun kanssa kaupungilla ja ostin paidan (joka on sininen. Ylläri.) On hyvä mieli. Kaupunkikierroksen jälkeen kävelimme Maijulle ja jäin sinne yöksi. Millonkohan viimeksi olen nauranut yhden illan aikana niin paljon:DDD Ja tosi huonoille jutuille :

Maiju: Vähän mää hajosin siellä junassa!
Minä : Mille?
Maiju: Helsinkiin.
Minä : ... MILLE? :D
Maiju: Aaai :D
Maiju ja minä: XD hehehehahahahehehihihiahohoho!!!