Palattuamme treeniksen pihaan havaitsimme Ilen ja Jessen järjestäneen varsin mukavan oloisen kesäterassin siihen pihaan. Eihän siinä muuta kuin kaljaa naamariin ja Kimmoa odottelemaan. Hetki hengailtiin pihalla mukavassa auringon lämmössä kaljaa särpien ennen kuin mentiin laittamaan kamat kasaan soittoa varten.
Siinä sitä sitten vähän soiteltiinkin neljästään ja alettiin pikkuhiljaa päästä oivaan soittofiilikseen. Jonekin tuntui voivan yllättävän hyvin siihen nähden, että nämä olivat hänen ensimmäiset treeninsä ilman röökiä. Ei voinut kuin iloita sitä, kun Jone tajusi voivansa nauttia alkoholista ilman tupakkaa. Omasta lopettamisestani tulee syksyllä kaksi vuotta ja sitä ennen poltin vähintäänkin paljon, joten tiedän aiheesta jotain. Juhlan kunniaksi kaivoinkin repustani esiin lahjaksi saamani Kalle-viinapullon. Kalle on sinänsä ihan hyvä jallun korvike, mutta maistuu aivan liikaa konjakille minun makuuni. Mutta kyllä se päähän nousi... kaikille. Siinä vaiheessa kuitenkin yritettiin toki näytellä, että ei sitä Kallea pidä nopeasti juoda ja soittamaanhan sitä toki tultiin.
Lopulta Kimmokin pääsi saapumaan paikalle Varkaudesta toisista treeneistä. Käytiin sitten heti soittamaan, mutta normaalin setin sijaan päätimmekin keskittyä uusiin biiseihin ja soitella settiä aina sinä jossain välissä. Se saattoi olla rutiinimielessä vikatikki, kun ottaa huomioon sen alkoholin määrän, joka meillä taas tietenkin mukanamme oli. Rutiinin ansiosta olisimme todennäköisesti onnistuneet soittamaan setin ainakin kerran läpi ilman sen ihmeempää juopottelua. Ainoa, joka vielä ansiokkaasti pyristeli alkoa vastaan oli Kimmo... mutta kaikki tulisi vielä muuttumaan.
Siinä sitten hetken soiteltuamme tuli joku tilanne ja Kimmo sytytti röökin kämpän puolella. Oltiin jo aikoja sitten lähinnä minun silmiäni vaivaavan ongelman takia sovittu, ettei vedetä siellä röökiä. Kun nyt Jone oli vielä ensimmäistä kertaa soittamassa ilman röökiä, alkoi hermo kiristyä. Jone ja Kimmo ajautuivat hienoiseen sanaharkaan, oli tulta ja leimahdus ja yhtäkkiä Kimmo oli poissa kuin itämainen Ninja heitettyään savupommin jalkojensa juureen – onneksi sillä ei ollut heittotähtiä. Eihän siinä, ajateltiin sitten pitää taukoa ja juoda vähän Kallea ja kaljaa ennen jatkamista. Jos vaikka Kimmokin palaisi mestoille. Vaan ei heti palannut...
Teoriassa meidän olisi pitänyt ehtiä soittaa Kimmon poissaollessa verrattain paljon, mutta toisinhan siinä tietenkin kävi ja mikäs siinä... on näitä bändin sisäisiä sosiaalisiakin suhteita hoidettava tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Lähetettiin Kimmolle kuitenkin huumorisävytteinen viesti, joka sisälsi kehotuksen palata treeneihin mitä pikimmiten. Muistaakseni leikkimielisin homotteluin – huumorimiehiä kun ollaan. Sitten periaatteessa soitettiin aina hetki ja juotiin sekä jauhettiin mukavasti paskaa monta hetkeä. Meni se aika niinkin ja olihan noita setin biisejä veivattu niin maan perusteellisesti. Mukavaa oli yhdessä ja se oli tärkeintä! Kimmokin palasi jossain vaiheessa. Oli kuulemma käynyt Jäppilässä asti laskemassa höyryjä. Siinä sitten kaikki, Kimmo mukaan lukien, vaivuttiin yhä syvemälle mahtavaan fiilikseen ja vähän soitettiinkin.
Torstain loppuilta pistettiin periaatteessa pakettiin paikallisessa Saunalampussa, josta tosin Ile ei enää viimeisellä saanut lisää juomaa ja Jessekin katosi salaperäisellä tavalla, jota hän ei aamulla osannut selittää. Sieltä muutaman virvoittavan juoman jälkeen päädyin itse Kimmon kanssa treenikselle nukkumaan. Tapasimme nimittäin Saunalampussa Hyvösen Jannen ja sovimme tuon mukavan ex-Gothamin kanssa, että menisimme hänen luokseen jatkoille, kunhan hän kävisi ensin jossain. Toisin kuitenkin kävi siinäkin...
Heräsimme Kimmon kanssa treenikseltä ja koska päivä kului kuitenkin vain hienoisen tissuttelun ja hengailun merkeissä, niin tässä vaiheessa voimmekin pompata kätevästi aamulla kymmenestä hetkeen, jolloin lopulta starttasimme Jyväskylään – joka kyllä tapahtui tilaisuuteen nähden ajoissa, mutta eipähän ollut kiire. Mutta paljonkohan kello silloin oli... No väliäkö tuolla. Ajoissa oltiin – sen muistan.
Niin joo, hommahan meni vielä niin, että Kimmo meni isolla autolla edeltä ja me mentiin mun urheiluhenkisellä farmarilla sitten perästä – minä en ajanut. Päätettiin käydä vielä Naarajärvellä pikaseen kaupasta kaljaa ja muita mukavia virvokkeita ennen lopullista starttia. Siellä nähtiin ilmestys, joka ristittiin yksimielisesti Naarajärven milfiksi. Oli meinaan aikamoiset Can you be-liivit sillä. Siitä selvittyämme käytännössä päästiin jo matkaan.
Maantiellä taas juttu luisti sekä kalja ja matka taittui. Yhdessä vaiheessa joku vatipää meinasi tosin tappaa meidät kaikki ohittaessaan sokkona hirveää letkaa autoja ja tuli keula edeltä vastaan. Mistä näitä hulluja sikiää! Periaatteessa matkalla ei tapahtunut mukavaa jutustelua, kivestelineen keksimistä ja Type O Negativen kuuntelemista lukuunottamatta mitään erityistä. Mitä nyt oli aivan sairas jono siitä... Onko se nyt Vaajakoski...? No siitä ABC'ltä kuitenkin motarille asti. Liikenne oli kuin Lontoossa.
No okei. Olihan siinä hassutteluakin, kun sanailtiin mun olevan invaliidikitaristi jne. Mutta se nyt on sitä normaalia, tosin hauskaa, sanaleikkiä. Ja kun aiheeseen päästiin, niin Ilellä tuntui olevan suhteellisen laaja käsitys Internetin ihmeellisen maailman ilmaispornotarjonnasta. En muista tarkkaan oliko kaikki edes ilmaista, mutta kuitenkin.
Avautui Jessekin tästä innostuneena omasta addiktiostaan pornoon. Ja Jesse vastasi myös ehdottomasti tämän reissun sloganista ”Ei tarvii neuvvoo vittu saatana ”, kun pidättelin hengitystä ja hyvin vaatimattomasti muistutin jarruttamisesta, kun lähestyimme tätä Vaajakosken jonoa mielestäni varsin jännittävästi. Varmasti Jesse tiesi mitä teki, mutta aiheuttaahan se jo jonkinlaisia pelkotiloja, kun nukkuu huonosti treeniksen sohvalla ja tissuttelee pikkuhiljaa koko päivän. Puhuttiin me päivän polttavista aiheistakin toki, kuten esimerkiksi tisseistä ja erilaisista nänneistä sekä nännipihoista. Oli varsin hedelmällinen ja avartava keskustelu. Johtopäätös: Laavanännit ja mopontulppanännit ovat selkeä nounou... Miesten nänneistä sen verran, että on allekirjoittaneella Kimmon ohella kuulemma maailman pienimmät nännit. No se tisseistä...
Bensavalo yritti matkalla säikytellä, mutta tankkaamallahan siitä selvisi. Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi tapahtuma-alueelle ja homma vaikuttikin varsin hyvältä. Suurin osa kamoistakin oli jo valmiiksi lavalla. Eipä siinä kuin kamat kasaan ja soundchekkiä dusaamaan. Jarkko ei valitettavasti päässyt mukaan tälle keikalle miksaamaan, mutta tekniikka ei taaskaan pettänyt ja talon omat miehet olivat mukavia ja pätevän oloisia. Soundcheck sujuikin varsin rennoissa merkeissä.
Sitten taas odoteltiin. Hieman hämärtyi ainakin omalta kohdaltani mitä sitä malttamattomana odotteli, kun tiesi mikä siellä hanskalokerossa odotteli keikan jälkeisiä tapahtumia – Hot metal pepper vodkaahan siellä oli pullollinen kärkkymässä. No, odotin toki itsekin ihan soittamisenkin takia, että keikka jo pian alkaisi. Odotteleminen on tunnetusti ikävää touhua ja täytyy edelleen ihailla sitä, kuinka hienosti Jone selvisi siitä ilman röökiä.
Siitä se showtime alkoi taas lähestyä ja valmistauduimme rytinään. Oltiin siinä lavan sivussa norkoilemassa alkunauhaa, jota saatiinkin odotella tovi, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Oltiin varmasti tosi viisaan näköisiä siinä rampilla kököttäessä. :D Keikka meni kuitenkin varsin mallikkaasti vaikka yleisö olikin hieman tarkkaileva ja istui pöydissä hieman lavasta sivussa. Lieneekö aikaisella ajankohdalla ja ihmisten selväpäisyydellä ollut jotain tekemistä asian kanssa. Mutta kivaa oli taas, kuten melkein poikkeuksetta aina lavalla. Kiitos vaan kaikille!
Keikan jälkeen olikin sitten aivan saatanan kova kiire roudaamaan, että pääsee ajamaan viikset ja juomaan Hot metal pepper-vodkaa. Viikset? Niin, meillähän oli tosiaan veto päällä jo Kalajoelta asti, että Jyväskylässä on sitten kaikilla pensselit/kalapuikot naamassa. Ja niin toden totta oli kaikilla aivan kauhealta tuntuvat ja hirveän näköiset karvakasat nenän alla keikalla – paitsi Ilellä, joka feidasi parranajovahinkoon vedoten hankkeesta.
Roudaus oli taas tapojemme mukaan varsin kummallinen kokemus. Jotain kummallista tapahtuu aina. Tällä kertaa ison auton sivuovi oli tietenkin jumissa ja meiltä meni arvokasta viiksienajo- ja viinanjuontiaikaa siihen, että keksimme miten ihmeessä saamme etuovesta ja ikkunoista ängettyä kaikki kamat sisään. Voin kertoa, että hankalaa oli, mutta ah miten palkitsevaa. Se oli vähän kuin olisi pelannut isojen poikien 3-D tetristä autolla ja soittokamoilla. Pääpalkintona saisivat voittajat kutiamattoman ylähuulen ja hyvän humalan, Ile tosin joutuisi viiksien puutteessa tyytymään pelkkään humalaan.
Sitten päästiin vihdoin autolle. Tuossa tuokiossa jo partakone viuhui ja karvojen alta alkoi paljastua tuttuja naamoja. Ei muuten yleensä hirveän kauaa mene yhden viinapullon juomiseen meidän porukalta, mutta nyt piti oikein toppuutella, että jälkijoukoissa oleville Kimmolle, Jonelle ja Ilellekin jäisi jotain – siis valtaosalle bändistä. :D Äkkiähän se homma oli hoidettu ja hyvä humala oli päässä tekeytymässä joka jantterilla.
Siinä matkalla takaisin alueelle käytiin jonkun bändin treeniksellä Lutakossa. Täytyy sanoa, että on hemmoilla kyllä saatanan hienot treenikset ja haisee monta monituista kertaa paremmalle kuin meidän treenis, jossa välillä tulee mieleen pitää jotain savusukeltajan happinaamaria. Itse asiassa se treenis, jossa käytiin ei edes haissut... millekään. No, mitä paskempi miljöö, sen enemmän rock-asennetta ja paremmat biisit. Siihen nähden meillä on hyvät ennusteet. En kyllä tiedä, pitääkö se paikkansa muun kuin asenteen osalta. :D
Loppuilta kuluikin sitten lähinnä väkijuomien ja toistemme aina mahtavasta seurasta nauttimiseen. Oli siellä kyllä eräs mainitsemisen arvoinen bändikin. Se oli tämä Jyväskylän oma ylpeys nimeltään Valve. Soittivat varsin energisesti sekä ammattitaitoisesti hyvää musakkia ja me diggailtiin. Diggailua ei varmaan yhtään vähentänyt varsin viehättävä ja hyvän lauluäänen sekä lavakarisman omaava naissolisti. Erään ystävämme Rikun kanssa oltiin ihan kuin sulaa vahaa... Huh, vieläkin tulee kylmät väreet. Oi... Noorakohan se oli?!
Illan viimeinenkin bändi sai jalan vipattamaan. Se oli Thin Lizzy -covereita soittava ja varsin omaperäisesti nimetty orkesteri nimeltään Lizzy. Muistaakseni Lappeenrannasta. Mukavan oloinen laulaja oli, kun jutusteltiin ja lauteilla bändi oli taattua tavaraa. Riku, jonka kanssa muuten juotiin todella ansiokkaasti teräviä tiskillä, jopa kohteliaasti teki käänteisen stage diven yleisön tasalta lavan alle. Kai se oli jonkin sortin kunnianosoitus. Onneksi ei rikkonut itseään.
Kello saattoi olla jotain kahden maita, kun startattiin... johonkin... Meidän ohjelmatoimiston ja levy-yhtiön tyyppi oli järkännyt mestat jostain lähikunnasta ja pyysi meitä saunomaan sinne. Totta kai me lähdettiin. Äkkiä keikkadösään ja kovaa ajoa! Itse heräsin, kun dösän ovi oli selkosen selällään ja hyttyset jo kuppasivat minua aika lailla. Oltiin kaikesta päätelleen jo määränpäässä ja olin ilmeisesti hetkeksi kallistanut päätäni matkan taittuessa. Pojat sitten ystävällisesti antoivat minun levätä herättämättä. Herättyä bileet toki jatkuivat...
Sisällä ajateltiin heti laitella saunat lämpiämään, mutta ongelmaksi muotoutui sellainen seikka, ettei puita ollut missään ja toisaalta talossa ei ollut sähkökiuasta. Ei siinä munasillaan voinut sitten muuta tehdä, kuin vetää villiä tanssia pari kertaa talon ympäri ennen kuin olikin jo pukeuduttava. Seuraavat jo varsin huuruisat hetket sisälsivät sekoilua ja kuulemma makkaran paistamista, mutta itse olin luullakseni siinä vaiheessa jo kuukahtanut sohvalle, josta aamulla heräsin...
Seuraava päivä sisälsi vielä lisää kommelluksia pitäen sisällään pelon sekaisia krapulafiiliksiä, jätkien loiventamista, poliisilaitoksen metsästystä ja kaikkea niin. Jäivät Jesse ja Ile vielä eri matkaan ja nauttivat siinä määrin virvoikkeita, että Ile pääsikin saman tien Pieksämäellä oksennukset sylissä nukkumaan – väsynyt kun oli. Ja ryynätyt vaatteet meni varmasti suoraan pyykkiin. Pelattiinpa vielä Kimmon ja Jonen kanssa toisinpäin samaa 3-D tetristä – palkinnot eivät vain olleet yhtä kannustavat enää siinä vaiheessa... Mutta se siitä.
Kyllähän tästä reissusta taas saisi tarinaa vaikka pieneksi kirjaksi, mutta kiitän nyt vielä seurasta ja palataan taas seuraavassa osassa keikkapäiväkirjaa. Tai joku meistä palaa... ehkä. :D
- Juuso -
TOP-5
Plussat:
+ Viikset
+ Eiliset treenit
+ Ilkka lensi saunalampusta pihalle – reissun kulttuuriteko
+ Naarajärjen Milf
+ Tissikeskustelu
+ Jessen addiktio pornoon
+ Saran uusi levy
Miinukset:
- Ilkan viiksettömyys
- Eiliset treenit
- Bensavalo
- Mopontulppanännit ja laavanännit