luettavaksi näitä lyhyitä kuvauksia meidän reissuilta, mutta on jäänyt
toistaiseksi tekemättä johtuen kiireestä, saamattomuudesta tai sitten
vain siitä että merkittävimmät osat reissuista ovat jääneet
sattuneesta syystä hämärän peittoon. :) Mutta here goes:
Haapajärven nuorisovaltuuston järkkäämät 0-promillen pippalot. Gotham
O.D:n seitsemäskymmeneskahdeksas keikka. Saatiin tieto tästä vedosta
ohjelmatoimistostamme verrattain pienellä parin viikon varoitusajalla,
ja homma ei kuullostanut erityisen seksikkäältä mutta reippaina
poikina ajateltiin ottaa homma haltuun. Lisäksi tarvitaan fyrkkaa
säästöön syksyn kiertueen juokseviin kuluihin.
Haapajärvi on pikkukaupunki Pohjanmaalla, ja Pieksämäeltä
(pikkukaupunki Etelä-Savossa :)) sinne on jotakuinkin 230km. Mestoilla
olisi kai pitänyt olla n.klo 18 maissa joten tarkoitus oli lähteä n.
klo 14 köröttelemään. Kuitenkin jopa näin myöhäinen startti
osoittautui erinäisten säätöjen jälkeen mahdottomaksi toteuttaa
aikataulussa, joten päästiin matkaan myöhässä mutta varustautuneena
passelilla määrällä olutta. Emme voineet sitä kuitenkaan nautiskella
menomatkalla, koska tapahtumassa oli nollatoleranssi alkoholin suhteen
myös esiintyjillä. Otimme vapauden ottaa kuitenkin matkan alkajaiseksi
yhdet, ja hassua hommassa olikin se että niin kauan kuin tölkit olivat
auki, auton takaosassa virisi mukava keskustelu Jessen, Ilen ja
allekirjoittaneen kesken, mutta heti kun bisselakko alkoi, vaivuimme
hetkeksi kollektiiviseen apatiaan. Selvinpäinkin voi pitää hauskaa. Vai voiko? :)
Mutta keli oli mahtava ja aurinkoinen, ja mukavahan se oli taas suomalaista
kaunista (joskin tutuksi käynyttä) maisemaa tiirailla auton ikkunasta.
Tällä reissulla olimme ihan keskenämme, tällä kertaa ei ollut mukana
kuskia, paitamyyjää, eikä edes omaa miksaajaamme Jarkkoa. Kuskin
nakkia hoiti Juuso, ja Kimmo istuskeli eilisen jäljiltä todella
pahanhajuisena pelkääjän paikalla. Todennäköisesti häntä vähän
oikeasti pelottikin, koska oli ollut aika liekeissä edellisiltana.
Sälli olikin saanut (taas) uuden lisänimen Jukka Keskikonsoli
revittyään omasta autostaan keskikonsolin irti kun ei ollut saanut
cd-levyä ulos soittimesta. Kuullostaa melko mahtavalta toiminnalta,
mutta on Kimmolta suhteellisen normia huppelikäyttäytymistä. Ja hänen
kanssaan on siis tähän mennessä seikkailtu läpi Suomen ja Baltian.
Huhhuh.
Matkalla ei tapahtunut oikeastaan mitään, saattaa johtua
poikkeuksellisesta selväpäisyydestämme. Käväistiin vain Äänekosken
Alkossa hakemassa kotimatkaa varten pullo Hot Metal Pepper Vodkaa,
bassotaiteilija Murasella oli syntymäpäivä seuraavana päivänä joten
yöllä oli aihetta pieneen juhlaan. Olimme perille päästessä enää reilu
puoli tuntia myöhässä aikataulusta, mutta tämä aiheutti jo kuumotuksia
järjestävässä tahossa, järkkäri soitteli minulle n. minuutin yli
kuuden ja vaikutti kyrpiintyneeltä kun kerroin että saavumme hieman
myöhässä. Rauhoittelin häntä ja kehotin kertomaan äänimiehille että
mennään linjacheckillä sisään, joten ei haittaa vaikka tullaan hieman
myöhässä. Järkkäri kun oli kovasti sitä mieltä että heillä hommat
seisoo kun illan bändi ei ollut vielä paikalla tekemässä soundcheckiä.
Ilmeisesti käsitys oli se että muuta ohjelmaa ei voi aloittaa
ennenkuin olimme tehneet checkimme.
Saapuessamme perille Haapajärven pesäpallostadionille (huhhuh) pienen
spedeilyn jälkeen, havaitsimme että jutusta ei tulisi mitään hurjaa
yleisömenestystä. Rekka-auton lavalla olevan stagen ympärillä ei
pyörinyt juuri ketään, ja vaikka happening oli alkamassa pikapuoliin,
hyvänkokoisella alueella oli vain muutamia pikku porukoita siellä
täällä. Kävimme moikkaamassa äänentoistosällejä, jotka
osoittautuivatkin miellyttäviksi kavereiksi. Lämppäribändinä ollut
paikallinen Overload (?) oli tekemässä juuri omaa checkiään.
Roudasimme ja kasasimme backlinen lavalle siinä välissä, kävimme
syömässä, jututimme järkkäreitä ja toivoimme että tulisi edes jonkun
verran porukkaa. Automme oli ajettu rekka-autolavan taakse ja se toimi
pienenä bäkkärinä meille. Teimme normaaleja ennen
keikkaa-rituaalejamme ja jauhoimme paskaa keskenämme. Käväisin välillä
lavalla viemässä juomavettä rumpujen taakse ja annoin haastattelun
paikallisen maakuntalehden miellyttävälle nuorelle naistoimittajalle.
Hän halusi orkesterista sen jälkeen pari kuvaa, ja otimme
todennäköisesti upeimman kuvan meistä koskaan (arkikuteissa ja
viiksissä). Pakko lienee tässä välissä mainita että aina silloin
tällöin ollaan laitettu "veto" päälle että kasvatamme kaikki tiettyyn
päivämäärään (esim. keikka/studio yms) asti viiksiä. Tällä kertaa
pensselit pitää olla Jyväskylän 13.6. keikkaan asti. Kuullostaa muuten
vitun tyhmältä varsinkin näin kirjoitettuna, vai mitä? :)
Haastiksen jälkeen vaihdettiin kuteita, spekuloitiin mitä biisejä vedetään ja
kuunneltiin lämppäribändin pääsääntöisesti covereista koostuvaa
settiä. Väkeä oli edelleen vähänlaisesti, mutta lavan edessä oli
sentään ihan ookoosti porukkaa kannustamassa kavereitaan. Arvelin
kuitenkin että kaikki häippäsevät ennen meidän vetoa. Jossain välissä
Kimmo kritisoi meitä muita, koska meillä oli näin lyhyellä matkalla
reppuja (jossa vaihtokuteita ja hygieniatarvikkeita) mukana. Totesi
että "Vittu näillä reissuilla mitään reppuja tarvii saatana". Tämä oli
meistä muista orkesterin jäsenistä niin tyylikkäästi ilmaistu, että
lause päätynee syksyn rundista tehtävään kiertuepaitaan
selkäsloganiksi. :)
Kun sällit olivat lopettaneet oman settinsä, painelimme lavalle
tekemään nopsan linjacheckin. Samalla kävi ilmi että alkunauhaa ei
saanut jostain syystä soimaan, niinpä jäimme suoraan lavalle
soittamaan keikkaa. Paikalla oleva porukka jäi onneksi tsekkaamaan ja
innostui jopa mukavasti moshailemaan. Huonoista ennakkomeiningeistä
huolimatta keikka oli ihan jees, napakasti soitettu ja energinen. Kiva
oli vetää. Poikkeuksellisen keikasta teki myös se, että tällä kertaa
basso ei pätkinyt kertaakaan, koska Jessen bassopedaali oli huollossa
ja vaihtokone oll käytössä. :) Encoreita paikalla ollut porukka ei
lähtenyt kuitenkaan taputtamaan, ja aloitimme poisroudauksen
melkolailla suorilta keikan jälkeen. Äänimiehet olivat tosi hyvissä
fiiliksissä kamoja purkaessa, olivat diganneet orkesterin dynaamisesta
ja tasapainoisesta soundista. Roudauksen ohessa perusmeno muutenkin;
huonoa läppää,vähän nimmareiden kirjoittelua ja käytiin kiittelemässä
toki järkkäreitä kohteliaina poikina.
Kun kamat olivat kyydissä, kokka kohti Pieksämäkeä ja
bisset/votkapullo auki. Huomattavasti menomatkaa rennommissa merkeissä
matka taittuikin, juhlittiin heti kärkeen puolenyön aikaan Jessen
vanhentumista, otettiin hassuja viiksikuvia, Dj Paska iski jatkuvasti
iPodiin (eli kaikki pyysivät vähän väliä uutta biisiä tai
hiljemmalle/kovemmalle) ja tämä oli kuskin tehtäviä hoitavasta
Juusosta varmasti todella siistiä. Myöhemmin matkan edetessä päädyimme
taas kiistelemään makuasioista, kehkeytyi taas todella aikuismainen,
miljoonaan kertaan käyty juupas/eipäs- keskustelu musiikista. Tähän
vielä perusurpoilut päälle roudauksineen niin voimme todeta
loppumatkan sujuneen melko perinteisissä merkeissä. Todella glamouria,
vai mitä? :)
Palataan taas seuraavan keikan jälkeen asiaan, mukavaa kesää kaikille!
- Jone -