Nyt teen sen, asian, jota ei koskaan pitäis tehdä. Angstaan gallerian päiväkirjaan. Hirnuhirnu.
Minua vituttaa olla yksin. Lähimmät ystävät ovat jossain satojen kilometrien päässä ja se mitä minä teen elämässäni, on lähinnä koneella istumista. Se on perseestä ja kyllästyttää. Olen viimeaikoina tajunnut sen, että olen heittänyt normaalin kehittymisen ihmisenä menemään vain siitä syystä, että tahdoin suojella vanhempiani huolelta. Nyt sisko sitten elää miten tahtoo, eikä saa siitä mitään seurauksia koska on 14. Tottahan toki se ikä tekee sitten sen, että sillon voi hölmöillä. Miksei joku kertonut minulle. Ehkä minullakin olisi nyt ystäviä lähelläni.
Äh, alko vituttaa jopa angstaaminen o//
Antaa olla.
Miksi pitää kärsiä, jos sen voisi lopettaakin.