kun iteksee rauhass saa ajatella asioi aiemmin suurilta tuntuneet ongelmat pienenee jo ihan taskukokosiks. asiat alkaa tuntuu helpommilta ko aattelee monest suunnast. tosi usein käy nii ett haluu jotain mitä oikeesti ei tarvi tai ees sisimmässää haluu. miks pitää olla kateelline asiast jota ei halua? jott sut muistettais täs maas, mikä sun tulee olla? kaverit on tärkeitä mut mitä jos epä onnistuu ja ootkin kohta yksin? sadepäivän ilo ja kuutamon kauneus asioita joita arvostaa ja joiden puolesta voi iloita. voi sanoa jotain ja tuntea muuta. ketä tietää ja osaa lukee sua siten et näkee pintaa syvemmälle? jos ei o ketää tämmöst ihmist miten sä voit olla ja tuntee ittess tärkeeks? jos ei tunne itteään tärkeeks mitä sul on mihin sä voit tarttua? ympärillä on ihmisiä jotka sä tunnet tänään mut huomenna ne onki ihan eri. miten voi luottaa mihinkää ko kaikki muuttuu koko ajan? luottaa täytyy voida ihmisiin mitä täst muuten tulis. ei täst muutenkaa tuu mitää ni ehk ihan pari riittää. pari ihmistä joihin luottaa pari sanaa jotka hyvän olon tuottaa. hyvä olo ja hyvä mieli ne on eri. koskaan mikää ei riitä aina pitää kaiken olla paremmin. koska sitä voi pysähtyy ja rauhas todeta et elämäs on paljon muutaki ympäril ko sä ja sun päämäärät. pitää osata jarruttaa ja sanoo et vauhtii vois hidastaa jott kerkee kattoo maailmaa. ei tää välttis ni kaunis paikka oo mut sen voi kestää. onha täs vaa yks elämä elettävän. se on arvokas ja tärkee. siitä pitää pitää kiinni mut jos sul ei o mitää mihi tarttuu mitä sun pitäis tehä?