jos täs maailmas sais viettää loputtomast aikaa olisko ihmiset toisillee ystävällisempii. ei ois mitää kiirettä ei sen suurempaa stressii. toisaalt jos aikaa ois mont ihmis elämää tulisko niit elämän kokemuksii kerättyy sit enemmä. elämä voi loppuu hetkes. moniko joka ny kuolee on oikeest siihe valmis. elämä o arvokast ja moni antas siit mitä vaa mut silti osa riistää sen itseltää. pitäs sitä kai tollases tilantees aatella kans niit muit ihmisii joit satuttaa samal ko vie ittesä pois. on vanhemmat on ystävät. minkä keskelle ne jätetää ko ite muuttuu kylmäks. oikeestaa se o aika itsekäst, luovuttamist. kyl mä se ymmärrän et jos oikeest on tosi masentunu tai pettyny elämään tääl mut henki riistetää aiva liia usei iha turhaa. monest samal viattomii sattuu ja kuolee sen takii et sä et ittees pystyny hoitaa kuntoo. pitää kyl kans osaa aatella et pimeest on tosi paha nousta. se vaatii paljo mut apuu voi ettii. en sanois et se on helppoo mut sen arvost kuitski. on onnettomuuksii joit ketää ei voi ennustaa. niis kuolee ihmisii joill ois viel koko elämä ees mut eipä o enää. sill ei voi mitää se o elämää mut se silti joka kerta koskettaa. sanotaa et tähti syttyy ain ihmisen muistoll. taivas on täynn tähtii jotka valasee pimeet iltaa. miten sä löydät niitte kaikkie joukost sen oikeen. elämä ja kuolema kulkee käsi kädess. jokasen menetetyn jälkee syntyy uus kaunis elämä. ketää ei voi toist korvaa mut se joku on jollki toisell tosi tärkee. ei saa tull katkeraks. ei pidä omaa elämää menettää saman päivän toisen kaa vaikk ei se helppoo ookkaa. emmä mitää elämäst ja kuolemast tiiä. ei sit voi tietää mit kulman takaa tulee. ei ketää voi tietää. vaik sä kui hyvi suunnittelet ain sä kohtaat jotaa vastoikäymisii. sä oot kaunis muista se. sano muille et ne on kans nii et ne tietää ja uskoo sen. älä satuta ittees, se sattuu. tee hyvää ja jaa onnee. oo sen tuken ketä sua tarvii vaik ei sitä pyydäkää. kuuntele ihmisii se on arvokast, usko se.