IRC-Galleria

Vedä henkee ja puhalla, puhu omalla luvalla
Kun sinetit sun huulil rikkoo sun pääs, auttaaks burana ?
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet
meet harmaan kiven läpi, tai sit tiput ja vaimenet
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri ?
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Tää on niille jotka ääntään tuskin saa,
miks moni teistä haluu jäädä tuskissaan,
Niin se pelko vaan kääntää kulkijan,
joit ei kukaan meistä täältä tunnista.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki.