IRC-Galleria

palaan sisään yksin, helpompaa olis sun matkas
vituttaa pyörii päiväst toiseen täs samas paskas
kelaten et mikä tän kaiken lopulta ratkas

Rakastan sua, ei sitä täällä muuta mikää
Sinä ja sun tähtisilmät, rakkaudella minä
Tiedän että, en oo kokonainen ilman sua
Kai sä tiedät etten voi olla täällä ilman sua ♥

Tää sytkäri on paskana ja kaasu vitun loppu
Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
En puhu sulle vaikka sisimmässään haluisin,
mä monesti meinasin, mut päätin ain et katuisin
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaa
Mut aika haavat parantaa ja ehkä takas sinut saan
Mun kohal ei voi sellast satu tapahtuu
Kun sataa, oon se jonka edes yössä haavat sattuu.
Sä saat mut taas murtuu yksinää palasiks.

en uskonut satuihi , kunnes sekoitit mun pääni
en enkeleihin , kunnes sä tulit mun elämääni
tahdon kuulla sun äänen , ja siihen nukahtaa
löysin sut , en tuu koskaa päästää irti susta ♥

Aina käy joskus näi,
ympärillä jätetään,
ihmiset on yksinää,
aiheutetaa vaa pahaa,
mieltä ei muuta,
voisko tää jo loppuu,
enneku se ees ehtii,
kunnol palaa alkuu ?

Sanot vaa ettet jaksa enää,
mitä se sit tarkottaa ,
siitä ei tiedä mitäää,
pahamieli ja huono omatunto,
ja tää kaikki vaan sun syytä!

Lopeta jo uskot vaan ne huhut,
ja valheet jotka tääl kiertää,
harva tai edes sä mitää tietää!


Toi on helvetin säälittävää,
et sä uskot ennemmi su frendei,
tää juttu perustuu luottamuksee,
mut parempi vaa mennä suhteesee,
uutee ja jatkee eteepäi ilman sua !

Mä herään unesta, kiitän kaikest pienestä
Hengitän ja rakastan niitä, jotka kulkee vierellä
Tässä maailmassa me eletää ja kuollaa
En stressaa lähtöö viel kerkeen juosta vielä suojaa
Paikka ei oo vapaana, me ollaan maailman vankeja
Mut me voidaan kyl lentää ja temmeltää, iloita ja itkeä
Ja surra mitä menetetään, joka päiväst kiitetää
Tyydyn siihe mitä maailma mulle tarjoo
Ja annan tukee kaikille, Lupaan sekä vannon,
Kautta kiven ja kannon voit luottaa siihen.
Mä mietin usein mitä on pilvien takana
Onko se maailma missä pystyy elää vapaana?
ja vaik huomisen ongelmat tekee musta vahvemman
Koitan pysyy eros niist, Koska ei oo mukavaa
et joltain muulta, kuin elämältä turpaan saa.
Ei riitä et sä lupaisit, Vaa hitto pitää vannoo
Et hoidat sun elämäs, ja teet aina parhaasi
Et tarvii kirkkoo, et voit uskoo hartaasti
Mä uskon ite. Uskon siihe, et ku delaa
Se paikka minne päädyn on se miten kortit pelaan
Mul oli jokereit ja lähtökohdat kunnossa
Mut miten mulle käy jos porteilla on tungosta
On turha stressaa mä elän pitkän aikaa viel

koska mun tunteet huomioidaan?
ittekkään en enkeli oo ollu,
mut siltikkään en mitään kadu.
ja kuinka sais sanottua ne pari lausetta,
puoli tuntemattomalle.
miks kaikki vain hajoaa käsiin,
mikään ei onnistu ja kaikki on päin helvettiä?

Vedä henkee ja puhalla, puhu omalla luvalla
Kun sinetit sun huulil rikkoo sun pääs, auttaaks burana ?
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet
meet harmaan kiven läpi, tai sit tiput ja vaimenet
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri ?
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Tää on niille jotka ääntään tuskin saa,
miks moni teistä haluu jäädä tuskissaan,
Niin se pelko vaan kääntää kulkijan,
joit ei kukaan meistä täältä tunnista.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki.

Joskus mä lennän kauemmaksi.
Lähemmäs aurinkoon.
Joskus en jaksa.
Suljen silmät ja leikin ettei mua oo.
Mitään pahaa tahdo en,
sitä tarpeeks tehdään jo.
Minä tarvitsen sua,
unohtaisinpa kaiken muun.

En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois ?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust
Oon vaa mä jolla ei oo mitää mitä hävitä
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Suuttuu toiset jos en tehny sitä mitä sano opet
mut mä pärjään hyvin sit ku nään sut taas tääl
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Miten ne saa sen äkkii pois sen vitun huolen
Kaikesta ja toivoo takas aamusta heti huomen
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta ?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astun vaa harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolta sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maassas, vedät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki