IRC-Galleria

sairaan kaunis maailma alkaa repiä mua kahtia
niinku pala paperia halkastas saksilla
sydämeni tykytyski hidastaa jo tahtia
paholaiset pitää sielun porteilla vahtia
en jaksas uskoo että huominen vois parantaa
arvet sydämessä joita enkelitkin kavahtaa
nyt joka sana satuttaa
siks korvat peitän käsilläni
en mä ole hämilläni
mutten silti käsitä
miks aina mua sattuu vaikka mä yritin parhaani
miks aina joku sai vedettyy maton altani
tapoit mut sisältä mutta nyt oon noussu haudasta
tästä maailmasta on nyt satulinna kaukana
välitin sust liikaa ja sä käytit sitä hyväksi
siks verisellä kynäl kirjoitan ny sanan hyvästi
viikaa musta tahdoit ja mut polvilleni tiputit
tapoit mun tunteet ihmisiin
kiitos vitusti

vaik se oli jotain minkä ei ois pitänyt kuolla/
nyt oon kun jussi kuokan kans tyhjällä suolla/
joudun alottaan alusta, kaiken rakentaan uudestaan/
väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta/
mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin/
uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin/
kunnes löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan/
koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman/
ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä/
mut kellut vielä pinnalla, et oo käyny syvällä/
siin maailmassa, johon oot vaihtamassa/
joudut ehkä elään koko loppuelämäs sen kanssa/
että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa/
ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan/

palaan sisään yksin, helpompaa olis sun matkas
vituttaa pyörii päiväst toiseen täs samas paskas
kelaten et mikä tän kaiken lopulta ratkas

Rakastan sua, ei sitä täällä muuta mikää
Sinä ja sun tähtisilmät, rakkaudella minä
Tiedän että, en oo kokonainen ilman sua
Kai sä tiedät etten voi olla täällä ilman sua ♥

Tää sytkäri on paskana ja kaasu vitun loppu
Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
En puhu sulle vaikka sisimmässään haluisin,
mä monesti meinasin, mut päätin ain et katuisin
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaa
Mut aika haavat parantaa ja ehkä takas sinut saan
Mun kohal ei voi sellast satu tapahtuu
Kun sataa, oon se jonka edes yössä haavat sattuu.
Sä saat mut taas murtuu yksinää palasiks.

en uskonut satuihi , kunnes sekoitit mun pääni
en enkeleihin , kunnes sä tulit mun elämääni
tahdon kuulla sun äänen , ja siihen nukahtaa
löysin sut , en tuu koskaa päästää irti susta ♥

Aina käy joskus näi,
ympärillä jätetään,
ihmiset on yksinää,
aiheutetaa vaa pahaa,
mieltä ei muuta,
voisko tää jo loppuu,
enneku se ees ehtii,
kunnol palaa alkuu ?

Sanot vaa ettet jaksa enää,
mitä se sit tarkottaa ,
siitä ei tiedä mitäää,
pahamieli ja huono omatunto,
ja tää kaikki vaan sun syytä!

Lopeta jo uskot vaan ne huhut,
ja valheet jotka tääl kiertää,
harva tai edes sä mitää tietää!


Toi on helvetin säälittävää,
et sä uskot ennemmi su frendei,
tää juttu perustuu luottamuksee,
mut parempi vaa mennä suhteesee,
uutee ja jatkee eteepäi ilman sua !

Mä herään unesta, kiitän kaikest pienestä
Hengitän ja rakastan niitä, jotka kulkee vierellä
Tässä maailmassa me eletää ja kuollaa
En stressaa lähtöö viel kerkeen juosta vielä suojaa
Paikka ei oo vapaana, me ollaan maailman vankeja
Mut me voidaan kyl lentää ja temmeltää, iloita ja itkeä
Ja surra mitä menetetään, joka päiväst kiitetää
Tyydyn siihe mitä maailma mulle tarjoo
Ja annan tukee kaikille, Lupaan sekä vannon,
Kautta kiven ja kannon voit luottaa siihen.
Mä mietin usein mitä on pilvien takana
Onko se maailma missä pystyy elää vapaana?
ja vaik huomisen ongelmat tekee musta vahvemman
Koitan pysyy eros niist, Koska ei oo mukavaa
et joltain muulta, kuin elämältä turpaan saa.
Ei riitä et sä lupaisit, Vaa hitto pitää vannoo
Et hoidat sun elämäs, ja teet aina parhaasi
Et tarvii kirkkoo, et voit uskoo hartaasti
Mä uskon ite. Uskon siihe, et ku delaa
Se paikka minne päädyn on se miten kortit pelaan
Mul oli jokereit ja lähtökohdat kunnossa
Mut miten mulle käy jos porteilla on tungosta
On turha stressaa mä elän pitkän aikaa viel

koska mun tunteet huomioidaan?
ittekkään en enkeli oo ollu,
mut siltikkään en mitään kadu.
ja kuinka sais sanottua ne pari lausetta,
puoli tuntemattomalle.
miks kaikki vain hajoaa käsiin,
mikään ei onnistu ja kaikki on päin helvettiä?

Vedä henkee ja puhalla, puhu omalla luvalla
Kun sinetit sun huulil rikkoo sun pääs, auttaaks burana ?
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet
meet harmaan kiven läpi, tai sit tiput ja vaimenet
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri ?
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Tää on niille jotka ääntään tuskin saa,
miks moni teistä haluu jäädä tuskissaan,
Niin se pelko vaan kääntää kulkijan,
joit ei kukaan meistä täältä tunnista.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki.