IRC-Galleria

Silti en oo kokonainen vieläkään.
Elämä ylös alas, virran vietävää.
Mun pienes pääs sisällä
mä huudan sielki viel kovempaa.
Mä en haluu ees nähä koko totuutta.
Lopulta oon oppinu joukkoon sopeutuu.
Nähny kovuutta kun ihmiset toisiaan
satuttaa ja evoluutio nopeutuu, alusta.
En mä haluu ees nähä koko totuutta
tai viel vähempää tietää ku kattoo tät porukkaa.
Mun sydämmeni aikoi sitte jo kahtii,
se lyö sen viimeseen tahtiin,
tahtoo päästä pilviin mut tahtoo
sen minkä sä pystyt näkee mun silmist, päästäkää must irti
Mä oon vihanen ja kyllästyny tekee niinku käsketään.
Eikä tää tilanne mua yllättäny et sä käännät selkäs ku ei oltu kavereita kai äskenkää.
Mulle on yhden tekevää se miks sä teet tai mikä sai sut tekemään sen.

Voin olla ulkoapäin kova ja vahva, mutta sisältä heikko ja hutera. Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko, mutta samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri. Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin, vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua kipeämmin kuin koskaan. Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka sisimmässäni olisin murentunut hiekan kokoisiksi palasiksi ja toivonut, että heräisin unesta, pahasta sellaisesta. Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä. Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä. Mutta sanat; välitän, rakastan, kadun ja ikävöin tulee vain, jos todella niin tarkoitan !

ku pää hajoo, auttaaks burana ?
en tiedä mis oon enää, en tiedä mihin mennään
tai mis huomen aamul herään jos mä oon ees täällä enää
enkä edes jaksa välittää, kun vaan joskus välillä
sillon kun herään keskel yötä vitunmoiseen tärinään
vitut menneisyydestä kun tulevaisuus on menny
tunnen vaan ahdistusta, väsyttää liikaa joka päivä tähän samaan herätä
tuntuu et kukaan kokenu tuskaa niinkuin minä,
mut sen on kokenu satoja miljoonia ihmisiä
hassuu miten kaikki voikin muuttuu vaikka yhes yössä
myönnän mun mokat ja tyhmät tarpeeni
mä tiiän ettet syytä mua, mut pyydän anteeksi
siit on aikaa jo, mut kaipaan sua joskus vielki syliini
nyt kun mietin syvii, tulevii ja menneit
ja mun unelmii hajonneit,
mä alan tajuu ettei mua oo tehty elää vanhaks,
näkee hopeahääpäivii, tuntuu ettei enää jaksa
tuudittaudun haaveiluun, ehkä kohta on paremmin
ai miks mä valitan, en mä muuta osaa.

sun tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen,
jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen.
mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään
ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
enkä haluu viedä keneltäkään tunteita,
mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks,
onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?

En ole kaunis meikillä enkä ilman. Kasvoissani on epäkohtia, mutta se tekee minusta persoonallisen näköisen ja hyväksyn sen. En omista täydellistä hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä, mutta mitä siitä. En jaksa aina laittautua viimeisen päälle ja pukeutua muodin mukaan, mutta se ei haittaa. Ihmisillä on taipumusta vältellä tiettyjä henkilöitä vain ulkonäön vuoksi tai puhua heistä paskaa. Jos hyväksyt minut tämän näköisenä, kuin olen, voit saada uuden ystävän. Lisää tämä seinällesi jos uskot, että ihminen on sisältä paljon kauniimpi kuin ulkoa.

Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii, en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu, en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua, sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta, enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys.

se tunne ku ysiysit tulee vittuilee :D:D