jo ensi hetkestä me kaks yhdessä
toivoin niin paljon et tää juttu tulis kestää,
mut nyt puuttuu pala sydämestä
ja sen ympärillä vaan tää kova kilpi.
mut kaikki ei menny, niinku onnellises filmis.
ku päivän säteel sijaan, nyt nään vaan tummii pilvii.
ja vaikee selittää, mut kahtii repii tää.
oikeesti luulin et tää kaikki korjata ehitää
ja vaikee ajatella en voi sua enää koskee
ja miten koski ne kyyneleet sun poskelt
ja mä luulin et sä voit pelastaa mut,
mut siin vaihees oikeesti mua mikään pelastanu.
ja muistan, ku meit ei erottanu mikää,
joka ikisen hetken ku sain sust kiinni pitää.
ehkä vaikeet uskoo, mut mä edelleen välitän.
miten kaikki meni, kelaan edelleen mä sitä.