IRC-Galleria

humallun susta, liike sussa saa mut huokaamaan
rakkaus välillämme on mun ranteet saanu vuotamaan
vesi on kuin punaviiniä ku maataan kahdestaan
kylmässä ammees, en tarpeeks saa tyhjästä katseestas
katson rakastaen sumuisiin silmiin
hukun siniseen kristalliin, tuntuu kuin uisin pilviin
piirrän sun nimes ihooni,
rakkautensahan voi näyttää monin eri tavoin
viillän sun nimes ihooni, pyhitin sen omin verivaloin

aamul kello soimas, ja kaatuilen mäessä
maailman paras mutsi, ja myös sisarukset
vittu pusken eteenpäin vaik on ristis sukset
ja ristitules, must tulee vaa vahvempi
elän omal taval, se lukee mun tapetil
ja sydämes, kuuletsä tän, anna mun huutaa
tunnetää tuska, haluun asioit muuttaa
kaikki menee puskaan, enemmän rustaan
vaikka kuinka tuplaan, lopus aina kustaan

ja en enää pelkää
et himas saan selkää,
kaikki nää vuodet seisonu
ja kuullu paskaa
vittu kaiken tuun kestää
selvää alamäkee, aivot lyö tyhjään

joka hetki sun vieres saa mun hengen pysähtyy,
ku katon sua silmii ja nään missä on se syy,
ja ajatus siit et menettäisin sut saa mun ajatukseni lamaa,
koska mun on mahdoton ees kuvitella elämää ilman sua,
en oo enne aatellu mite kovaa ihmine voi rakastua
mut mä pelkään, et taas onneni tyrin ja jään yksin
niin se käyny on joka kerta, sen takii pelkään rakastua

ootte aikoja sitten jo tuhonnu mun sieluni
mut nyt aivan liian ison palan jätit nieluuni
ne sanoo et oon kaikesta nii etäinen
en mä oo sokee, kyl mä huomaan sen
koitan hoitaa kaiken, ehkä joskus aika palkitsee
emmä oo täydellinen, kai en pysty muuhun
mullon henkisesti pysyvästi päässä kärsimyskruunu

se ase tuntuu käsissäni valtavalta
minut valtasi valta, se tuntuu karmivalta
karmi alta ja päältä, halusin pois täältä
halusin tän taakan pos mun harteiden päältä
makasin maassa, selkä helvettiin päin
just sillä hetkellä mä helvettiin näin

nyt sade kaatamal kastaa, huudan, huudan
ja vain saatana vastaa, vaan saatana jaksaa
saatanan lasta, anteeks jos olin niin saatanan paska

kai se oli liikaa vaadittu,
etten olisi yksinäisyyteen kahlittu
vanki, tässä muistojen vankityrmässä
yksin kuljen, hangessa kylmässä
askel askeleelta lähempänä tuonelaa,
lähempänä kuolemaa

kai yksin on edettävä on vaan,
kuuntele kun hiljaa kuiskaan korvaas
''mun on kylmä, mua pelottaa niin paljon'',
ei tilaa ollu kellään mulle alla sateenvarjon
hyvästi rakkaat, en voi kiittää tarpeeks,
koska huomenna mulla on paljon parempi olla.

kuljen taskut tyhjinä, oon vittumaisempi ku te kusihuorat yhteensä.
en pärjää järjestelmäs, mulla ei oo kiduksii tai liskon suomuja,
hommat menee vituiksi. helvetin lämpötila 21 astetta,
nää valkoset seinät heijastaa mun katsetta.
Näis kuutiois eläminen tekee meistä hulluja,
lähimpänä luontoa ollaan katsellessa pornoa.
tää kukka puskee tiensä asfaltin läpi,
kyl mä tienaan safkamassit kuhan jaksan räkii

tää kipu kasvaa, joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkään luojaan
ne seuraa aina peräs, vaik yritän suojaan
kato tulta, ei pysy katse auringos
veri valuu, auki mun ranteet on
kipu valuu poskel, ku sisään koskee
~~
kipu ei koskaan lakkaa se kytee ja kasvaa,
tappaa kaiken ilon jättää tuskan ainoastaan.
oli aikoi jollon mietin kantsisko vaan
hukkuu hankeen hankkiutua
eroon muista, vaan viiltää ranteet

moni asia täs elämäs niin hyvin alkaa
ja loppuu ku seinään, ihan huomaamatta
sit jäädää miettii 'mitä sainkaan aikaan'
tarinat on kauniita ne aina päättyy hyvin
kukaa ei jää yksin, kukaan ei sitä tyri
mä yritin ja yritin mut silti kaikki meni
mitä voin sanoo, no syytän itteeni
yksinäisyys tappaa mut nii kaikki muuki
kaipuu vaa kiduttaa ku mietin sun huuli
sitä mitä oli, ja sitä mitä koettii
en muistele pahalla, vaan päivastoi
kanssas vaan niin kovasti mä olla tahdoin
en yrittäny tarpeeks mut oot vielki mulle rakas
koitan miettii asioita mut pystyn miettii vain sua