IRC-Galleria

turha sun on tässä välissä miettiä
kuinka paljon mullon ollu muka vientiä
otetaan toisiamme kädest kii, niiku pitäski
mustasukkasuutes on söpöö tavallaan,
mut mä en haluu et se pitää tän jutun samalla,
sillä musta tuntuu et mä voisin jäädä tähän

Jostain syystä mä aloin uskoon tunteisiin,
vaik me tuskin edes tunnettiin
ja mulle se tunne oli niin uutta.
Mä aloin lyhyes ajas
pitään susta niin paljon,
etten mä voinu enää mitää ku
ainoo mitä ajattelin niin olit sinä.
Joka päivä mä ajattelin sua vaan,
nää ajatukset sai mut pikku hiljaa huomaa,
etten mä enää vaan pitäny susta,
vaan paljo enemmän ku kestään muusta.
Kukaan ei koskaan saanu mua tunteen näin,
aina ajattelin ettei mulle kävis näin.
Mun on hyvä olla sun kaa ja
mä tiedän et mä murehdin turhaa,
enkä mä koskaa tuu päästämään irti,
mä rakastan sua beibi katon mun silmiin.

Sus on sitä mitä en nää kovin monissa,
ja saat mun sielun pelaan mun sydämmelläni korista.
Ja mä en tiedä että miten selittäisin mitä kelaan sust,
kai voisin sanoo et sä oot mun pelastus.

olit oikees niin mones asiass
ehkä mun ois pitäny sua kuunnella
ku kerroit sun huolista ja murheista
kääsin selkäni jälkeepäi kaduttaa
miks menin tän kaiken pilaamaa
en tuu koskaa saamaa sunlaistas
olit erilainen ku muut
sen takii sait mun sydämme sulatettuu
monet kerrat oon tuntenu sen tuntee
mut sun kohdal se oli vaa nii et
jalat meni alta en tuntenu maata
sain kokea täydellistä rakkautta
mut miks tän piti mennä näi
olit parast mitä oli mun elämäs
nyt mieli tyhjä ei mieles enää mitää
olit ainoo syy miks halusin tääl elää
menetyksen jälkee yrittäny taas uudestaa
mut silti en sua koskaa takas saa
sen kaa pitää oppii vaa eläämää
tai nii ne kaikki ainaki väittää
mut silti tunnen jotain sisälläin
joka mikä haluu vapaaks päästä
sun kanssas se ain valloillee pääs
ku annoit mun kokee hellyyttä
nyt ketää ei enää vierelläin
mieti joka ilta miks täs kävi näi
meen peilin eteen nään tyhjän katseen
kuvittelen itteni siihe sun vieree
olit ainoo joka sai mut syttymää
kuljen mihi vaan niin aina sut siellä nään
mut ei käsikädes enää polkuu kävellä
mut oot silti rakas aina mun sydänt lähellä.

rakastan sua, eikä sitä täällä muuta mikää
sinä ja sun tähtisilmät, rakkaudella minä
hymys, lämmin kosketus, sydän sulaa tavallaan
en pärjäis ilman sua, kultarakas
tiedän etten oo kokonainen ilman sua
kai sä tiedät etten voi olla täällä ilman sua
sydämeni kahlitset ja katseellas mut vangitset

ei kukaan voi väittää etten ois yrittänyt
tai etten ois kaikkea peliin pistänyt
mut nyt tajuun että yritin turhaan
siirtää elämäni siihen oikeeseen uraan

kellään ei oo mitään hajuu
et kuinka vitusti muhun nyt sattuu
ja ei se kyllä ketään kiinnostakaan

vei mukana onneni, jätti kaipaukseni
surukseni, ei mua kiinnosta mikään
teen mitä teen, ei siinä ole mieltä
en jaksa kieltää enkä ees myöntää
en jaksais mistään välittää
tätä on vaikee selittää mut mitä väliä
ei teistäkää kukaa vittuukaa välitä

mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään
nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa
ja tiedän mitä tarkottaa, ku alas vajoaa

mä luulin joskus että olisin ollu masentunu
mut nyt tajuun ku tältä ei oo enne tuntunu
vaan nyt tosissaa kärsin masennusta

en tiedä tunnenko vihaa itkuu suruu tuskaa
mietin vaan et miten sä pystyit tekee sillee
nyt on masennus huipus, tulee kuolema silmille

humallun susta, liike sussa saa mut huokaamaan
rakkaus välillämme on mun ranteet saanu vuotamaan
vesi on kuin punaviiniä ku maataan kahdestaan
kylmässä ammees, en tarpeeks saa tyhjästä katseestas
katson rakastaen sumuisiin silmiin
hukun siniseen kristalliin, tuntuu kuin uisin pilviin
piirrän sun nimes ihooni,
rakkautensahan voi näyttää monin eri tavoin
viillän sun nimes ihooni, pyhitin sen omin verivaloin

aamul kello soimas, ja kaatuilen mäessä
maailman paras mutsi, ja myös sisarukset
vittu pusken eteenpäin vaik on ristis sukset
ja ristitules, must tulee vaa vahvempi
elän omal taval, se lukee mun tapetil
ja sydämes, kuuletsä tän, anna mun huutaa
tunnetää tuska, haluun asioit muuttaa
kaikki menee puskaan, enemmän rustaan
vaikka kuinka tuplaan, lopus aina kustaan

ja en enää pelkää
et himas saan selkää,
kaikki nää vuodet seisonu
ja kuullu paskaa
vittu kaiken tuun kestää
selvää alamäkee, aivot lyö tyhjään

joka hetki sun vieres saa mun hengen pysähtyy,
ku katon sua silmii ja nään missä on se syy,
ja ajatus siit et menettäisin sut saa mun ajatukseni lamaa,
koska mun on mahdoton ees kuvitella elämää ilman sua,
en oo enne aatellu mite kovaa ihmine voi rakastua
mut mä pelkään, et taas onneni tyrin ja jään yksin
niin se käyny on joka kerta, sen takii pelkään rakastua

ootte aikoja sitten jo tuhonnu mun sieluni
mut nyt aivan liian ison palan jätit nieluuni
ne sanoo et oon kaikesta nii etäinen
en mä oo sokee, kyl mä huomaan sen
koitan hoitaa kaiken, ehkä joskus aika palkitsee
emmä oo täydellinen, kai en pysty muuhun
mullon henkisesti pysyvästi päässä kärsimyskruunu