vaik on ollu vaikeet,
ollaa selvitty kaikesta yhes ja eriksee
mä oon tosissani, ja kyl sä tiiät sen,
jos sä vaan hymyilet, nii mul on kaikki hyvi sun hymys riittää mulle.
Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä. Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä. Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis. Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun. pusuhippaleikeis skidinä sama kaava, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaan saada. Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Aamua ootan taas siihen vain liikaa on aikaa kun kaikki pimeä haavoittaa täältä tahdon pois yö tappaa elämän rauhallaan kuin kaikki mykkää ois saanko mä luokses tulla huomenna mä en tahtois enää taistella mun on kylmä ilman rakkautta
Kuuletko sydäntä se huutaa armoa kipu sitä raatelee se tahtoo hengittää vain sinua mitään pelkää mä vierelläs en mut perille ei vie tää särkyneiden tie