IRC-Galleria

Oon nähny tän sairaan maailman kauneuden
Ihmisen mielen vankilan ja vapauden
Kaiken draaman, murrettui selkärankoi
Petetty naama, kaappi täynnä luurankoi
Ongelmii rankkoi, viillettyi käsivarsii
Ja haavoi, joit ei voi enää yhtee parsii
Nähny vääryyttä, loputont itsekkyyttä
Miten jengi omist ongelmistaa toisii syyttää
Nähny rakkaut, jonka myrkyttää pelko
Järjetön vihaa, jost ei voi ottaa selkoo
Nähny yksinäisii, ja mieli etäisii
Venaamas et painajaisest heräisi

tää vetää maahan mut, etäännyn mun frendeistä
muutuin täysin, en oo kunnossa
oon onneton ja haen onnee pullosta
kun sanoin sulle kännis et
'' mitä elämäl teen ''
edes sä et välittäny
se pisti jäihin,
oon saanu kestää iha liikaa paskaa,
lähen pois, on tavallaa vaa pakko
yks niist nuorist jotka kohtalo tappo
nää on niit sanoi mitä ei kukaa meist käsitä
ei kukaa pysty tajuumaan miten ne valuu käsistä
miten nää päivät on harmaampii ku pitäisi
näist ei kukaa haluu puhuu, mut en pysty pitää sisäl
pyyhi mun kyyneleet, anna mun puhuu sulle avoimesti ..

Joku päivä me päästään näist vaiheist pois
Vaikeudet selättää, kyl me tästäki selvitään.
Oon nähny miten kovimmatki murtuu.
Oon nähny mite sossu toimii, oon nähny mite kossu toimii.

Mä oon miettiny yöllä, ja ikävöiny
Ratkasuu mut ei sitä löydy
Jos toisen käsistä päästää
Aina tällane arpii jättää
Ois pitäny jutella enemmän,
Miten se ois menny kaaoksen keskellä
Vaan pahempaan suuntaan
Tiedän et sattuu molempii
Mikään ei kestä, se todettiin
Aina vaan uudestaan, nyt tää päättyy suudelmaan
Stressi ja tunteiden puutostila
Sai sisälläni aikaan ukonilman
Ja huomaamatta
Tiemme alkoi eroomaan
Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan
Tää tarina päättyy viimeiseen suudelmaan

venaan ja venaan, mitään ei tapahdu
mut on hakattu, mut aina oon taistellu
pois täält paskast, siks sanat vaimentuu
sä et tunne mua, ei et tunne mua
liian kauan ympyrää tultu kuljettuu
kaks vikaa lainii päätty sanoihin
"järjen kadotit, maailmakin hajosi"

se alko siit yhen illan hairahduksest,
täs vaihees ei enää ees puhettakaa parannuksest,
mun mieli on sairas, kai sen tajuat,
sen hoitaminen ei oo sitä mitä haluat,
ainainen eskapismi ja depressio,
aikalailla joka iltanen sessio,
bongista parit savut budia,
puff puff pass, ja kauniita unia,
en mä tarvii perkeleitä apuun,
turhaan enkeleitä haluut,
tänne auttaa avutonta,
turhaan leikit viatonta,
sulla syntiä on monta,
lupaustasi arvotonta,
aiheutit tän ite mulle itsekkäästi,
toivon et oot ylpee itsestäsi,
aina luvattii pitää kii,
se oli ku onnellist filmii,
mut kaikki tulee aikanaa loppuu,
tää oli vika naula mun arkkuu.

Luulen, että elämä on pelkkää uniikkitarinaa,
lappu seinäs 'ota lääkkeet jos masentaa'
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on
en haluu olla kotona, en haluu enää elää,
haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää,
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää,
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku, ne ei lähde pois

Niille jotka ei, osaa avaa suutaa, syvälle vajoo himas tuskissaa huutaa
Pään sisäl, su oma pahin vihollinen, joka ilta toivoo et tää ois päivist viimene
Naru kaulas, uutee aamun heräät, selkä seinää vaste, joudut ittes kerää
Toiset löytää ratkasun, toiset tarttuu flindaa
Psyykelääkkeil pystyy taas griinaan
Muutama frendi lähti oman käden kautta, syyttää en voi, mut olisin halunnu auttaa
Mietit syytä elää, mieli alkaa karaistuu, ikinä ei oo myöhäst löytää jotai joka samaistuu, nostaa sut ylös kuopast, jonka ite byggasit
Mikää ei muutu vaik sillalt alas hyppäiski
Viikate kaulas, aika skarppaa, älä luovuta nii tajuut et oot vahvempi ku koskaa!