Nää seinät kaatuu mun päälle, tääl on liian vähän tilaa
Mua ahdistaa, enkä mä kestä tätä olotilaa
Älä pilaa mun elämää, älä pilaa tätä kaikkee
Mä hajotan kaiken ympäriltä, olo on niin vaikee
En pysty syömään, en pysty ajattelemaan
En pysty keskittyyn mihinkään, enkä tee mitään
Mä pidän kännykkää kädessä, numerot edessä
Muistuttaa mua susta, en kestä tätä ahdistusta
Antaa kaiken kadota, en jaksa enää pitää kiinni.
Tää homma ahdistaa, en uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan, luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa, ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan, tää tappaa ihmisen
Mä oon itkenyt kaks viikkoo, enkä pysty enää
Meen pilkun jälkeen aina sänkyy, enkä pysty herään
Mä kerään valokuvii susta, niitä on jo ihan liikaa
Nään unia sinusta, enkä kestä tätä piinaa
Seinät lähestyy mua, tää mesta kutistuu kokoon
Mul on pää kipee, lääkkeet ei auta tähän oloon
Elämässä ei oo toivoo, mikä mua enää estää
Mä en oo niin vahva, että voisin tämän kestää
~
Tottunu tsiigaa maailmaa laajast objektiivist, Mist näkyy muutaki ku
perhe ja lähipiiri ja kaikki katos heti, ku siristin silmii
en pääse irti, vaik kuinka haluisinki. Mä tsiigaan lintui, jotka lentää
aurassa Etelään, et ne vois vihdoin olla rauhassa
ja ei tätä palloo paranneta laulamal ku suurimmalle osalle tääki on
yhden tekevää. Kaikki on väärin, muttei kukaan tiiä oikeesta
ja oudot ihmiset poikkee niist normeista ja joka aamu, mä tunnen
sydämessä poltetta ku lapset kärsii kun ei asioita hoideta
mikä vitun sossu ja kela? Mieti kaks kertaa, yh mama mil korteil sä
pelaat? Avaa silmät, katso tulevaan tänään
koska huomen on myöhäst sun on katsottava tänään