IRC-Galleria

siivet jos ois, lentäisin pois
mieleni synkistä labyrinttistä onkaloist
psyyke on raskas ja raide on kapee
tässä sitä ollaan mustassa pistees,
toistaiseksi elän kanssa ihmeen
onhan mulla kaverit, mut pimeässä
tuntuu et yksin on parempi
aurinko nousee, mukavaa matkaa
silmät kiinni, valo voi tappaa

Mä katsoin kerran kuolemaani silmiin
Siinä samas huomasin et dallaan pilvil
Herkil sellasil ilman turvatavaroita
Missä oli isä
Kiertelemäs kapakoita
No entäs äiti
Autto minkä pysty
Pahatyttö kavereihin ystävysty

Vieraille ehkä pelle mut mun frendeille lojaali,
ens kerral ku kyräilet, ni paina se kaalii.
Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno,
mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?

valehtelun huomaa, jos tuntee ihmisen eleet
ja oon mäki joutunu kohtaamaa perkeleet
kuival maal, ilma airoi keskel venet
ja vaan yks tuhannest tulee pääsee läpi skenest
mut ei, ei kukaa meist oo sensei
vaik kompassi kusee, sä menet aina omii reittei

joten sun on pakko jatkaa
vaikket millää meinaa päästä eroo tästä
itkuu, paskaa miten jaksat angstaa
sä löydät ittes vaa omast päästäs
niinpä niin, tänään tähdätään tähtiin

on ollu hetkii ku ongelmat on vaa kasaantunu
meitsi niskaa, silti omin voimin noustu
harha askeleita, särkyneitä unelmii
hampaat kuluu puhki ku niit liikaa yhtee pureksii
ei valoo tunnelin pääs, mäkö aina vikaks jään
välil tyritään, mut loppuun asti yritetään
pää täynnä ajatuksii, ne ulos puran paperille
sen lisäks et avaudun mun frendeille

aivot lyö tyhjää, sydän pysyy silti tahdissa
ei laiffi oo kiinni tuurist vaan sun omasta tahdosta
sä maalaat oman elämäs, et tiiä lopputulosta
pyyhi kyyneleet, nii tein minäki
piirrän oman reitin, en seuraa toisten jalanjälkii
rakastan mun elämää vaik se usein päähän potkii
gotta love it meitsin paikka on täällä !

turha tässä välissä sun on miettiä,
kuinka paljo mulla on ollu muka vientiä
koska sil ei oo mitää merkitystä tähä välii
otetaa toisiamme kädest kii, niiku pitäski
ennen tätä luulin etten kykene rakastaa
ennen sua en oo tavannu mitää vastaavaa
mut sun pitää luottaa siihe, etten mä kuseta
mä voin taata sen, koska sä oot jotain upeeta
sä oot muutenki erilaine ku kaikki muut
kai se sai mut suhu ihastuun
mustasukkasuutes on söpöö tavallaa,
mut en haluu et se pilaa tän jutun samalla

Mun pää ei enää kestä tätä tuskaa yhtään enempää
Siks nyt on aika katsoo taivaaseen ja lähtee menemään
vedin purkillisen unilääkkeitä ja ibumaxia
Pää havittelee taivasta ja kädet saksia
Ei enää mikään auta ei nosta pinnalle
Vaan hukuttaa mut suruun kauas pinnan alle

Ihan sama faija, en mä käske välittää
Mä en vuoda kyynelii, oon yrittäny tappaa ne
Se päivä kuukaudesta saa meikän taas kaipaamaa
Niit vanhoi vuosia ku viel hengattii faijankaa
Ei tää oo helppoa, munkaa tästä puhua
Ikinä ei puhuta, nää geenit kulkee suvussa
Ei mitään tarkotusta kerää tällä toiveita,
nää sanat on oikeita, ja mä oon oikeessa
Jos mä puhun suoraa oisin, tarvinnu sua lapsena
Nyt se aika elää haavoissa nii syvällä
Mä toivon et sä ymmärrät, ku tää painaa mun sydäntä
Mun pitää päästää tää mun sisästä
Mä teen verseen maailman hankalimmasta isästä