IRC-Galleria

Mä en ole ehkä kovinkaan kaunis tai viisas,
mut sä et näytä välittävän siitä
vaikka mä luulin etten mä ikinä riitä sulle näin

Mä en ole aivan virheetönkään, useimmiten saan vain huolia aikaan
Silti sä olet aivan siinä, siinä mun vierelläin

Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen
ja poimit syliin siipirikon pilvistään pudonneen

Siksi etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta
Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut
etkä hukkuisi ihmisvirtaan,
jos sä tarvitset mua

Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä
Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
Hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi
Onneksi mul on rakas äiti ja pari muuta
Janoan elämää nii paljo et se kuivaa suuta

Tyttö huomaan susta että pelkäät
Pelkäät ettet mistään kiinni saa
Huomisessa näkyy pelkkää mustaa
Ja eilinenkin vielä ahdistaa

Liian kauan on mennyt liian ojaan
Maata kohti ja vauhti kiihtyy vaan
Et tiedän kohta tulee pohja vastaan
Peiton alle piiloon maailmaa

Tahtoisit juosta muttet voi
Tahtoisit karkuun muttet pääse
Tahtoisit kuolla kun et osaa elääkkään
Tahtoisit sammuu mut uni ei tuu
Otat sun lääkkeet mut ne ei auta
Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Sinut jaksaa herättää

Tyttö tänään sinä tahdot lentää
Vaikkei voimat riitä hymyynkään
Sirpaleista koottu on se hahmo
Hahmo jonka peilissäsi näät

Tahtoisit juosta muttet voi
Tahtoisit karkuun muttet pääse
Tahtoisit kuolla kun et osaa elääkkään
Tahtoisit sammuu mut uni ei tuu
Otat sun lääkkeet mut ne ei auta
Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Sinut jaksaa herättää

Vaikka putoan aina nousen uudestaan
Vahvempana vaikken mitään opikkaan

Tahtoisin juosta mutten voi
Tahtoisin karkuun mutten pääse
Tahtoisin kuolla kun en osaa elääkkään
Tahtoisin sammuu mut uni ei tuu
Otan mun lääkkeet mut ne ei auta
Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Minut jaksaa herättää

Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Minut jaksaa herättää.

hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mut ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan

meikä seuraa maailmaa sivusta/
vedän hupun päähä ku muut kiljuu riemusta/
herkkä tyttö, vaik esitänkin kovempaa/
rankka elämä ulkokuoren kovettaa/
menettänyt paljon, saanut sitä enemmän/
kohtalo sen määrittelee mitä minä menetän/
mä uskon siihen, se antaa voimii/
vaik välil epäonnistuukin kaikki mitä koitin/
se on elämää, ei sen enempää/
hyvä onni loppuelämää oo kenelkään/
pitää uskoo itseensä, uskoa parempaa/
uskoo et aurinko viel paistaa, vaik nyt paleltaa/
ja vaik menee päi seinii, kaikki selvii/
jaksaa vaa luottaa ja uskoo unelmii/
mut on lyöty, mut jaksan silti yrittää/
vaik ei meist kukaa selvii tääl yksinää/

Älä tuu pilaamaan mun iltaani
Jos sulla ei oo muuta kun vihasi
Oot piikki mun lihaani
En niin nisti et siitä digaisin

Purin itseäin kieleen
En voinut tehdä muutakaan
Ajatus sopimaton
Piti tukahduttaa edes jotenkin
Pahoittelut ei auttaisi jälkeenpäin
Sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan

Erittäin hyvin tiedän
Sun on aina oltava oikeessa
Useimmiten en jaksa
Väitellä sua vastaan vaikka haluisin
Sä et oppisi virheistäsi kuitenkaan
Etenkään kun et niitä huomaa

Näe minut tässä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Vaikka se on täysin turhaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin lamaantuneen

Miten tasoihin tullaan
Miten pidetään puoliaan
Jos toinen on ilmaa
Ja toinen mielestään aina oikeessa
Sä et kuule minua kuitenkaan
Vaikka minussa kaikki sinulle huutaa

Näe minut tässä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Se on jotenkin halpaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin lamaantuneen

Näe minut tässä, sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Vaikka se on täysin turhaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin lamaantuneen

Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden pauloista

Ennen pahis penskat veti viikonloppu kännit
nykyään ryöstetään mummoilt massii,
sit tykitetään rännii

piilottaa koitan sisään tuskaani ja hallita mun kehoa
mitä koitankaan mä tässä, se vain tähän ei taas tehoa
sisuksissain kuohuu, ulos päästän, sattuu, jumalauta
pitäis kestää tämän yli taas, eikä muuta auta