IRC-Galleria

Sä tulit kiusaten mua hymylläs ja riuhtasten sydämeni irti
ja vaikka koitit elvyttää se pysähteli silti.
Yskähteli hetken kunnes lysähdin kasaan,
mua kylmäsi niin paljon pyysin hyvästiksi halaa

Kai mun on elettävä tämän kanssa, joka peilikuvasta katsoo mua takaisin,
oon sekaisin, eksynyt, väsynyt miettii mun tekoja, mussa on aivan liian paljon vikoja,
miks en nää hyvää enää,
Mä pelkään, muistan selkää jota tuijotin kun esille otin totuuden,
kenen syy, et ei voi hyväksyy,
muuta kun valheet, ruma on kaunista silloin kun sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan, oikee on arvoton..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu...

pistät mut jokapäivä tätä paskaa maistaa,
en jaksais enää sun takii ees huutaa.
kun sanon et on paha olla, ei henki oikeesti kulje,
en aina itke sen takia, että mulla ois se paha tunne.
sä et vaan tunnu tietävän, kuinka mun on paha olla,
sä et vaan ymmärrä, siks annetaan mieleni kuolla...

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
matkannut tänne ohi ongelmien
mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen

Mä en ole ehkä kovinkaan kaunis tai viisas,
mut sä et näytä välittävän siitä
vaikka mä luulin etten mä ikinä riitä sulle näin

Mä en ole aivan virheetönkään, useimmiten saan vain huolia aikaan
Silti sä olet aivan siinä, siinä mun vierelläin

Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen
ja poimit syliin siipirikon pilvistään pudonneen

Siksi etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta
Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut
etkä hukkuisi ihmisvirtaan,
jos sä tarvitset mua

Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä
Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
Hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi
Onneksi mul on rakas äiti ja pari muuta
Janoan elämää nii paljo et se kuivaa suuta

Tyttö huomaan susta että pelkäät
Pelkäät ettet mistään kiinni saa
Huomisessa näkyy pelkkää mustaa
Ja eilinenkin vielä ahdistaa

Liian kauan on mennyt liian ojaan
Maata kohti ja vauhti kiihtyy vaan
Et tiedän kohta tulee pohja vastaan
Peiton alle piiloon maailmaa

Tahtoisit juosta muttet voi
Tahtoisit karkuun muttet pääse
Tahtoisit kuolla kun et osaa elääkkään
Tahtoisit sammuu mut uni ei tuu
Otat sun lääkkeet mut ne ei auta
Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Sinut jaksaa herättää

Tyttö tänään sinä tahdot lentää
Vaikkei voimat riitä hymyynkään
Sirpaleista koottu on se hahmo
Hahmo jonka peilissäsi näät

Tahtoisit juosta muttet voi
Tahtoisit karkuun muttet pääse
Tahtoisit kuolla kun et osaa elääkkään
Tahtoisit sammuu mut uni ei tuu
Otat sun lääkkeet mut ne ei auta
Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Sinut jaksaa herättää

Vaikka putoan aina nousen uudestaan
Vahvempana vaikken mitään opikkaan

Tahtoisin juosta mutten voi
Tahtoisin karkuun mutten pääse
Tahtoisin kuolla kun en osaa elääkkään
Tahtoisin sammuu mut uni ei tuu
Otan mun lääkkeet mut ne ei auta
Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Minut jaksaa herättää

Mikä se voima on joka kuitenkin aina aamuisin
Minut jaksaa herättää.

hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mut ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan

meikä seuraa maailmaa sivusta/
vedän hupun päähä ku muut kiljuu riemusta/
herkkä tyttö, vaik esitänkin kovempaa/
rankka elämä ulkokuoren kovettaa/
menettänyt paljon, saanut sitä enemmän/
kohtalo sen määrittelee mitä minä menetän/
mä uskon siihen, se antaa voimii/
vaik välil epäonnistuukin kaikki mitä koitin/
se on elämää, ei sen enempää/
hyvä onni loppuelämää oo kenelkään/
pitää uskoo itseensä, uskoa parempaa/
uskoo et aurinko viel paistaa, vaik nyt paleltaa/
ja vaik menee päi seinii, kaikki selvii/
jaksaa vaa luottaa ja uskoo unelmii/
mut on lyöty, mut jaksan silti yrittää/
vaik ei meist kukaa selvii tääl yksinää/