"Uneksin jonkinlaisesta suunnattomasta taivaallisesta koneistosta, joka kylväisi maan päälle onnettomuuksia, vedenpaisumuksia ja yli-inhimillisiä murhenäytelmiä, joka murskaisi kaikki ihmiset ja kaikki esineet niiden rumuudesta tai kauneudesta välittämättä. Toisinaan kevättaivaan epätavallinen kirkkaus näyttäytyi silmissäni valtavan kirveen kylmänä teränä, joka oli niin suuri että ylettyi maailman laidasta laitaan. Sitten vain odotin kirveen putoavan - niin äkkiä ettei kenellekään jäisi aikaa edes ajatella."