IRC-Galleria

youre my speed morphine cocaine lsd

en enää pelkää
kävellä avojaloin
tulisilla hiilillä

puhdasta voittoa

Nyt harmittaa, etten ole ottanut aikoinaan ylös niitä yhteisöjä joihin olen kuulunut galleriassaoloni ajan, ja milloin olen kuulunt niihin. Näkisi vähän miten olen kehittynyt ja kuinka nopeasti. Mutta no, eipä sillä. Pidin niitä asioita silloin niin itsestäänselvinä, etten kokenut tarpelliseksi merkitä niitä mihinkään muualle kuin noihin yhteisölistauksiin. Koska "eihän tää tuu niinku koskaan muuttumaan!1!".

Toki taaksepäin katsoessani voin havaita henkisen kehitykseni pääpiirteissään - joiltain kohdin selkeämmin, joiltain hämärämmin - mutta olisi silti ihan hauskaa tutkia miten olen ilmentänyt omaa henkistä puoltani gallerian yhteisöillä. Sillä pelkät yhteisöthän kertovatkin täysin oman maailmankuvan ja -katsomuksen, ehe.
Toisaalta on myös asioita, joita pidän tällä hetkellä ainakin täysin itsestäänselvyyksinä, niin olennaisina osina persoonaani, etten ole viitsinyt niitä tuonne yhteisöihin listata. Toinen syy on se, että se 60(?) yhteisön maksimi on (lähes) täynnä, joten tuonne ei taida mahtua enää kuin korkeintaan kaksi yhteisöä lisää.

Siksi onkin hyvä, että täällä on mahdollisuus kirjoittaa päiväkirjaa, ja lisätä niihin yhteisöluoktuksia, vaikka pidänkin viiden rajaa mahdottoman pienenä.

sanoin tänään itselleni "rakastan sinua"

Honey B & T-Bones on uusi rakkaus <3

ole muutos jonka maailmassa(si) haluat nähdä

Ollut jotenkin helvetillinen viikko, vaikka on vasta puolessa.
Toki kutsut prinsessakesteille on aina iloinen asia, eri asia uskaltaudunko menemään. Sen ajan murhe, mutta nyt unille. Jos siellä edes olisi pehmeä(mpä)ä.

mielelläni muokkaan itseäni

Olen koko elämäni ajan yrittänyt määrittää itseäni myös sitä kautta, miten muut minut mahdollisesti näkevät. En toki jatkuvasti, tai kaikissa asioissa, mutta pitkälti lähes kaikessa, mitä teen tai ajattelen. Haluan joskus pystyä sanomaan että tein ja ajattelin. Tosin, en väitä, ettei joissain asioissa tulisi ottaa muita ihmisiä huomioon, mutta näen sen eri asiana.

Tämä on ehkä monesti estänyt minua toimimasta, lamaannuttanut minut koska olen pelännyt mahdollista negatiivista (ja/tai positiivista) reaktiota, etekin sosiaalisuutta vaativissa tilanteissa (= aina). En ollut ennen vappua uskaltanut pyytää kenenkään vähänkään tuntemattomamman (lue: vasta tavatun) ihmisen numeroa ennen tämän vuoden vappua. Se oli monellakin tavalla erittäin voimauttava kokemus; positiivsita oli toki se, että sain tämän ihmisen numeron.

Tätä tekstiä kirjoittaessanikin mietin, miten ihmiset tähän mahdollisesti kommentoivat, ja muokkaan tekstiäni sen perusteella, alitajuisesti. En koe vielä olevani kovin valmis henkisesti ottamaan turpaani, joten pidän ehkä epärealistisia mielikuvia itsestäni ja omista kyvyistäni ja taidoistani.
En tosin tiedä voiko itsestään ylipäätään saada realistista kuvaa. Tai voivatko muutkaan saada. Totuus lienee tuossa jossain välimaastossa.

Ylianalysoin jatkuvasti, mutta tuntuu kuin olisin oppimassa miten se käännetään pois siitä, mitä muut ehkä saattavat ajatella minusta, keskittyen esimerkiksi filolsofisiin ongelmiin. Ja miksei käytännön elämänkin ongelmiin.

Palatakseni hetkeksi siihen ihmiseen, kenen numeron pyysin. Meidän oli tarkoitus tavata tässä jokin aikaa sitten, mutta mut ilmeisesti feidattiin. Lisäksi sen ihmisen ilmaisu viesti jollain tasolla haluttomuutta tavata. Tämä saattoi tosin olla täysin pääni sisäisäkin, mutta oleellista on se, että pystyin ottamaan turpaani ja ehkä jopa kehittymään.
Samanlaista kehittymistä turpaanoton kautta ilmeini myöhemmin illalla, koska ajauduin seurueessen jossa oli samanlainen pikkuvirheistä huomautteleva henkilö. Kohtasin itseni ja osasin tietyllä tavalla tappaa itseäni, hieman. Aika seksivau reissu siis!