IRC-Galleria

En sano muuta kuin että hyi helvetti. Jigsaw teki sen taas. Tosin, loppu oli ehkä vähän... no, saa nähdä mitä kolmonen, nelonen ja vitonen tuovat tullessaan.

Olen pohtinut, mitä pyytäisin, jos todella saisin kolme toivetta, Aladdinin tapaan. Mitä pyytäisin? Keskittyisivätkö ne materiaaliselle puolelle, vai enemmän henkiselle? Entä käyttäisinkö ne toiveet heti, vai myöhemmin?

Varmasti ensimmäinen toiveeni olisi, että minun perustoimeentuloni olisi turvattu loppuelämäkseni, muttei kuitekaan "niin paljon rahaa aina kuin haluat", se olisi jo ehkä vähän mautonta.
Toinen toiveeni saattaisi olla henkistä kehitystä, mutta toisaalta olen vähän sitä mieltä, että sen tulisi kehittyä luonnostaan; en välttämättä osaisi käsitellä yhtäkkistä valaistumistani, koska minulla ei vättämättä olisi siihen tarvittavia työkaluja. Siksi en myöskään toivoisi silloista mahdollista ihastustani rakastumaan minuun, koska se ei olisi olisi oikein. Sydäntä(än) ei voi pakottaa.

Haluan ainakin usko(tell)a, etten ole lian itsekäs, joten ehkä toivoisin jotain yhteisöllistä hyvää, kuten esimerkiksi maailmanrauha. Pysyvä maailmanrauha. Ja ihmisille hyvä tahto.
Jos kyse olisi hengestä, niin tovoisin varmaan viimeisenä että hän/se pääsisi vapaaksi.

Onko pettäminen varsinaisesi pettämistä jos toinen tietää puuhistasi? Toki perinteisessä parisuhteessa ollessa muiden kanssa vehtaus on yleisesti vähemmän hyväksyttyä eikä suoraan sanottuna kovin mukavaa.
Mutta entä jos molemmat osapuolet ovat sopineet asiasta, että on ok nusaista esim entistä säätöä? Itse olen kuitenkin sen verran perinteinen tässä asiassa, että ns. avoin suhde ei toimisi kohdallani, vaikka suullinen sopimus olisikin muodostettu.

Voiko tekoa itsessään pitää kokonaan pahana tai hyvänä? Pettäminen on väärin, tavallaan. Mutta onkosuhtutumisemme yksiavoisuuteen vain pelkkää opittua kulttuuria? Voiko omasta kulttuuristaan kokonaan oppia pois? Montako sukupolvea kulttuurin evoluutio vaatii muuttuakseen?

Muutos on pysyvää, vain muutos on pysyvää ja niin on hyvä. En muista milloin en olisi ollut tuota mieltä. Ongelmana on ihmisen sisäsyntyinen(?) tarpeen pysyä status quossa, sitä harvoin halutaan järkyttää.

sisäinen lapseni itki kun en päässyt Lempäälän Innoparkissa pomppulinnaan käteisen putteen vuoksi :(

onko se sopivaa
vai pelkästään mautonta
kun hietaniemen hautausmaan kappeli
näyttää lennonjohtotornilta
*DING* lähtö hyväksytty

usko sokeasti
siihen mitä koet oikeaksi
pitlele veitseä elämän kurkulla
huutaen samalla
kurkku suorana
ANARKIAA SAATANA

muista
et ole omistamasi materia
et ole ajatuksesi
olet kaikkeus
etkä ole mitään

et ole sama ihminen kuin eilen
et ole se ihminen joksi tulet huomenna

ole muutos
tule verbiksi

vain muutos on pysyvää
ja niin on hyvä

olen saanut tänä viikonloppuna enemmän aikaan kuin koko kuukautena, joka sinänsä ei ole kovin suuri saavutus, mutta silti olen aivan helvetin ylpeä itsestäni. ja eikös se pisinkin matka ala ensimmäisestä askeleesta.

"Huomenna" on abstraktio, yhtä hyvin voisi sanoa "ensi viikolla" tai "tuskin koskaan", siihen on liian helppo tuudittautua. "Kyllä sitä huomenna ehtii", kuulostaako tutulta?
Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos homman tekemiseen menee 30 sek tai alle, se kannattaa tehdä heti. Huomaat pian, että asiat pysyvät paikoillaan (vaikka ne liikkukin kun ei katsele), huomaat saavasi aikaan huomattavasti enemmän kuin ennen, ja elämänlaatusi paranee huomattavasti!

Huomenna

Kävin tänään, tai no, eilen kaverin ja sen tyttöystävän luona. Oli hyvä nähdä taas pitkästä aikaa, vaikka mule tulikin vähän semmoninen pörröinen olo. Joka ei siis sinänsä ole ollenkaan huono asia, mutta kun ei ollut oikein ketään kenen kanssa jakaa se. Kaiken lisäksi olen tullut kipeäksi, sniif.

Mutta oli ihan vitun kaunis ilta kun kävelin kotiin <3