IRC-Galleria

ooh. katoin tuossa äsken kaks dokumenttia voodoosta afrikassa. ekan oli ohjannu ja tuottanu suomalainen ja se oli just aika paljon semmosta ihmisten haastattelua, mutta toinen oli loistava! ihan käsittämättömän hienoja ja kauniita kuvia ja upeat musat. en tajua miten se tyyppi oli päässy niin läheltä tarkastelemaan sen kylän meininkiä. ja ei hitto mitkä tanssit! tuolla afrikassapa se näyttää olevan itestäänselvyys, että jokainen jolla on jalat, tanssii. nakon kokoset nappulat irrottelee niin että heikottaa melkein itteäki ku kattoo. ja miten luontevaa se on sille porukalle. ei niinku täällä, että joku muka osaa ja joku sitte ei osaa. no, suomen ilmaston huomioonottaen en yhtään ihmettele, miksei tanssi oo suomalaiselle tyypillisin ilmaisukeino..
onneksi on yleteema ku viettää perjantai-iltaa pakkasessa puolangalla. huomisillanki tarjonta ois ihan hirveän mielenkiintonen mutta enpä taia olla telkun ääressä sillon.

toivottavasti en nää painajaisia niinku viime yönä. se oli ihan kamalaa. olin vissiinki pietarissa ja me (joku oli mukana, en muista kuka) jouduttiin asumaan semmosessa kämpässä (vampyyreitten kans..) joka oli pohjapiirrosta ja dj-koppia myöten ihan samanlainen ku nelifemman yläkerta. tosin joka paikkaa peitti pöly ja hämähäkinverkot eikä pyhistäkään näkyny missään. oltiin ihan tavallisesti vaan mutta jossakin vaiheessa tilanne alko jotenki käymään tukalaksi niitten vampyyreitten kans. yhtäkkiä huomasinkin olevani kirjaimellisesti selkä seinää vasten ja mulla oli kaks vaihtoehtoa: antautua koko ahneelle sakille tai tappaa itteni. valitsin jälkimmäisen ja se ois pitäny tehä sillälailla, että lyyä omin käsin semmonen samperin pitkä ja paksu ruuvimeisseli suusta pään läpi niskaan asti. mulla oli jo suu auki ja käet kohotettuina ja muistan oikein elävästi niitten vampyyrien hartaasti odottavat ja innostuneet ilmeet. aloin epäillä vampyyrien valehelleen, kun olivat vakuuttaneet että tämä on ehdottomasti kivuttomin tapa päästää itsensä päiviltä... ne siat ois vaan halunnu nauttia katsellessaan ku vuojan kuiviin.

en tiiä minkälainen ihminen oisin nyt, jos en ois heränny ennenku tapatin itteni. oon nyt vähän hämillään. miksi näin painajaista? miksi vampyyrit? en oo koskaan pelänny niitä ku ne on mun mielestä siistejä. miksi edes heräsin ennen ku kuolin? miksen koskaan oo kuollu unissa vaan aina oon heränny ennen h-hetkeä? oisko unikuolema sitten psyykelle rankka? kuoleeko muut ihmiset unissaan? sittenhän itteä pitäs tarkastella vähän niinku objektiivisesti. mutta niinhän minä teinkin tuossa unessa. monikamerauni. apua. uskaltaako kukaan enää pyytää mua kylään ku kirjottelen tämmösiä?

huomenna minä juon vodkaa.