hetu tässä terve. voitko nä olla? tänään oon maalannu ihan kauheasti. käet on sen näköset että oisko mittään pilluhommia. poskestakin yhytin mustan läiskän. mutta sänky ja pöytä sai kivat uudet 2 väriä entisten valkosen ja yäkyäk-kultasen tilalle. luxustahan tämä on ku saa olla yksin kotona. nakko on hoidossa ja mutsi lähti kajaaniin johonki JUHLIIN. meinasin hermostua ku se puleerasi itteään tuntikausia ja kansallispuku päällä hulumusi tuossa eteisessä. oli vissiin niin tohkeissaan siitä reissustaan ettei äkäilly ollenkaan, vaikka kuuntelin isolla mussiikkia. pistin isän vanhat kumpparit jalkaan ja vein sen ESTERIN BAARIN eteen josta sen kyyti lähti. ne oli muuten samat kumpparit jotka laitoin jalkaan joskus vuonna -92, kun isä käski viiä taidemaalari v. denisoville uuden kainuun sanomat. siitä lehenvientireissusta sain vasempaan kämmenselkään kauniin arven, kun viktorin sinikielinen kiinanpystykorva hyökkäsi yllättäen kuistilta enkä päässy karkuun, kiitos ylisuurten kumisaappaitten. eikä viktor saanut lehteään ku se tippu rapakkoon. minä sain tikkejä ja venäläistä suklaata. hähä.
eilen kävin nakon hoitopaikan vanhempainillassa. minä käyn semmosissakin. tai oikeastaan eilen meni neitsyys sen asian suhteen. söin siellä ihanaa kakkua jossa oli kirsikoita ja persikoita. +kaks jättimäistä korvapuustia. ne ei ollu ollenkaan palanu pohjasta, niinku minun pullat yleensä. söin ihan liikaa koska se on puolangallaolon teema. sitte lapset esiinty ja hullu täti renkutti kitaraa. sitä yhtä laulua se ei osannu soittaa. nakko esiinty mieluiten yksinään ja pisti pystyyn ookoot kera hernepussin. sitte ku piti olla muitten kans jotaki piippolan vaari-leikkiä niin se oli vähän hukassa. yhtäkkiä se olikin syömässä yhen venäläisen naisen korvapuustia. niinku koira, ilman käsiä. kaikki nauro ja nakko staraili minkä kerkesi.
radiohelsinki on ollu tänään ihanalla tuulella ku on suoltanu niin hyvää musaa koko päivän. tai ehkä oon ollu vaan erityisen vastaanottavainen kaikelle. jammaillu oon myös pensselit käessä. mutta varmasti kohta tapahtuu jotaki paskamaista, koska aamulla ilma oli pahaaenteilevä. tuuli, ja satoi piikikkäitä pisaroita. tunsin eläväni kun vein sapuskat koiruudelle. läsnä oli monenlaista oloa. ainaki palelemista ja puoliunisuutta. pitää olla niinku ei oiskaan, se on järkevintä. teessä on nyt oikeaa sokeria eikä mitään Vitun Hermesetasta. mun lempparivälimerkki on muuten piste. ei pistepistepiste koska ko. lauseen- anteeksi virkkeenlopetus jättää aina asian vähän niinku arvailunvaraan. sen kans on syytä olla varovainen ettei se merkitystään menetä. sunnuntai-illan lempeässä isohiutaleisessa lumisateessa kirjotin asioita lumeen. kaunolla. tuli isot maamerkit. onneksi oli jo hämärää ku ois hävettäny jos äiti ois nähny ne. ohoh nyt tullee uutta dj shadowia jota en oo vielä kuullukaan. oon kuullu siitä vaan huonoja asioita puhuttavan, ainaki kahen ihmisen taholta. minä en kyllä kanskaan osaa sanoa tuosta vielä mitään. meibi leiter meibi leiter. menisin njassan kans naimisiin ku se on niin viksu ja kauhean mukava mutta se on jo parriutunu ja ennen kaikkea ihan liian vanaha (+sillä on parta). hahah! yöllä laitan tulen palamaan ja mietin miten maailma järjestyy. huomenna jännitystreenit nukulla ja rankkis Yhen Yön reissu. toivomme suomen alusten voittoa ja keuhkon kestämistä.