IRC-Galleria

Kaivan sen käsiini, laatikon uumenist
Antaudun kirjalle, toivon et se kuuntelis
Skriivaan mun ajatukset, avaudun tän kaut
Hektisii päivii, masennusta ja blackout

Kynä kertoo totuuden, omaksuu mun tunteeni
Kirja pysyy vaiti ja kuuntelee mun murheeni
Luottaa muhun, oon rehellisimmilläni
Tarkkailen mun korvil ja tallennan silmilläni

Joka mielentilan, joka juonenkäänteen
Hengitän syvään, kesytän mun käärmeen
Se taistelee vastaan, sihisee mun korvaani
Sinnikkäästi mä, ite kiipeen mun portaani

Askeleet painaa, tartun kii neuvoihin
Hyytävä kylmyys pistelee keuhkoihin
Istunto päättyy, palaan arjen aavikkoon
Kuivaan hikeni, laitan päiväkirjan laatikkoon


Tää on mun päiväkirja, pala elämääni
Ajatusten vimma suoraan sisältä pääni
Portti on auki, pysäytän tuulen
Kirja kuuntelee, ku kerron salaisuuden

Tää on mun päiväkirja, pala elämääni
Ajatusten kokoelma, masennuksen ääni
Se tuijottaa sivuillaan, kuuntelee hiljaa
Huoleni unohtuu, ku skrivaan päiväkirjaa (2x)

Kaivan sen taas esiin, luen menneitä hetkii
silmät on punaset ja kädet verisetki
mistä mahtaa johtua, ajoista menneistä
faija piti päiväkirjaa, johtuuks tää geeneistä

sivut luen tarkasti, paperi on haurasta
tarkasti hartaasti, tää on tosi kaukasta
en pidä itteeni hyvänä, mut tässä lukee niin
ja et elän ku oisin syntyny unelmiin

oonko huono ihminen vai miksi luulen niin
oon pettäny frendit, puutunu toisten suhteisiin
vaikeit hetkii, vaikeit valintoja
hellitän mun otetta, luen näitä tarinoita

päätin sulkee kannet, vikan kyyneleen vuodatin
olin ollut kusipää, sen nyt vasta huomasin
oli aika parantuu ja ottaa etäisyyttä
virheet mitä ne on? ne on pala menneisyyttä



Taas tää tunne tulee, kaivan kirjani kaapist
aukasen kannet ja jatkan selaamist
vaivun transsiin kynä savuttaa paperis
hampaat kiristyy, viha korostuu täs kaveris

kun katson lauseit, nään ne mielenkuvina
menneisyydes yksin, kaverina tuulen humina
luen sivui eteenpäin ne muistuttaa näist hetkist
keho täynnä viiltoi, on ollut aika hektist

kannet buranaa, sivut mulle laastareina
viha muuttu peloks ja onni näkyy haavereina
pidän itkun sisäl, puen tunteeni sanoiksi
riimit muuttuu kyyneliks, vihon reunat padoiksi

nyt luurankoi kaapis, kirjan sivut kastuu
osa musta hukkuu ja tunteeni haurastuu
oon kirjani potilas se on mun terapeutti
se tuntee mun tarinan, sen sanoiksi pukeutti