IRC-Galleria

Mä oon miettiny et miks pois lähdit täält,
vaikeet kuvitella ettet sä oo enää tääl,
vaikeet vielki ymmärtää on
sua muistelen, enkä nää sua ympärillä
miks, miks sä lähdit nii aikasi?
tääl oli sulle se sun oma paikkasi.
mut taivaasee kaikki joskus poistuu,
joka päivä elämäs, se vaan toistuu.

aluks ajattelin et se oliki vaan unta,
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tulta,
joka pyyhkäs mukana mun sydämestä palasen,
se ilo loppu siihe, jätit tilalle tän kaipauksen
must tuntuu liaa pahalt edes ajatella
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla
ei tää oo totta, tai en sitä pysty uskoo
öisin katon ikkunast ja voi vaa toivoo (voi vaa toivoo)

kertosäe:
miksä lähdit nyt jo pois, en tiedä mitä tehdä vois
enne lähtöäs otit kädestä kii, seisoin vaan surullisena siin
sanoit hei sä kyllä pärjäät

nyt surullisen ikkunast tsiigaan maailmaa
miks just sä lähdit, tääl me sua kaivataa
en sua vaa mielestäni pois saa
oot mun sydämessäni, nyt ja aina
fiilis ny vähä maas, mietin ootko onnelline
nyt päivät pitkät menee pelkästää miettie
miksei ajas voi mennä takas päi,
haluun takas siihe hetkee ku su näin

tekisin mitä vaa jos saisin sut takas,
vaikkei meitä mitä pysty erotta koskaan ei
tuskaa taas paranna sydämestä mikää
mä aijon lupauksistain kovin kiinni pitää
ja tiedän et joskus vielä näemme
ikivääni mieletönt ei sitä paranna lääkkeet
en anna anteeks itelleni
en päästä susta irti
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti (rakastan sua silti)

kertosäe

ajat paremmat vaan on kaukana
ja ihanat muistot vaan tallessa
yhdessä juteltiin ja aina kaikkee uutta opittiin
haluisin vielä olla sun kanssa
haluisin vielä et oisit vielä mummolassa
se yks jonka sulta sain kulkee mun mukanain mitä teenkin vain

miksä lähdit nyt jo pois, en tiedä mitä tehdä vois.
enne lähtöäs otit kädestä kii, seisoin vaan surullisena siin.
sanoit hei sä kyllä pärjäät, oo mun tyttö älä pelkää
kyl me vielä nähdään.