En koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa.
Olenko tullut tunteettomaksi, kivettikö joku sydämeni?
Aamun auringon nousu lupailikin liikoja, oli aivan liian kaunis aamu.
Pidätkö kiinni tunnelmista jotka kuolivat syliisi, yö kutsuu minua luokseen. Radiosta soi laulut jotka kertovat kuoleman olevan ratkaisu. Puiston hämärään hävisin, viimeinen matka alkaa tästä.
Haavani vuotavat verta, peittävät alleen kasvoni. Onnellisuuden vastakohta on liian tuttu.