IRC-Galleria

jej

tänään on siis gaala. ihanaa. vähän jo jännittääkin. pääsen kampaajallekin <:

harmi vain etten ehtinyt nukkua lainkaan. tai olisin ehtinyt mutta ratkaisevalla hetkellä en saanut unta. outo juttu, koska yleensä mun unenlahjat on lyömättömät. täytyy nyt vain yrittää sinnitellä, tai siis täytyy sinnitellä sitten yöllä. tällä hetkellä näyttää siltä että seinäjoki kutsuu, joten ois kjyllä huonompi homma nukahtaa kesken illan.

noh, ehkä mulla ois muutakin tekemistä kuin vuodattaa tuntoja tänne. lähden siis tekemään jotain oikeasti hyödyllistä. heijmoij.

hejsan.

kello on 20.18 ja ajattelin tänään mennä nukulle tuossa yhdeksän pintaan. ihmeellinen olo, väsy ja pienoinen pääkipu. niskat jumittaa, mutta en jaksa kaivaa icepoweria joka voisi kaiken korjata.

huomenna on pitkään ja hartaasti odotettu gaala. tänään käväistiin sabin kanssa seinäjoen kaupungissa ostoksilla, taidan panostaa enemmän jatkoihin kuin itse gaalaan. <: no väliäkös tuolla. ostin vähän koruja gaalaan ja sitten yhden mageen paidan jatkoille. paitsi että tällä hetkellä on synkkää, mulla on vähän lämpöä ja pelkään etten pääsekään/jaksakaan lähteä koko jatkoille :S hirvittävää, kun vihdoin sain itselleni jonkinlaisen fiiliksen päälle.

huomenna saa siis taas leikkiä hetken prinsessaa, kun pääsee kampaajalle ja kaikkea. toivottavasti illasta tulee hauska ja kaikin puolin onnistunut, ettei mikään pääse pilaamaan ihanaa iltaa.

tämä riittää tällä kertaa. en jassa enempää.

matikan koe oli ja meni, siitä ei juuri ole sanottavaa. perjantaina saadaan takasin ja oon kyllä kädet ristissä siihen asti, että ne neljä tehtävää, joihin en saanut oikeaa vastausta, sisältäis edes jotain oikeantyylistä, niin että makkonen antais edes säälistä pari pistettä, jolloin ois mahdollista saada se arvosana jonka oikeasti tarvitsen. (olipas pitkä ja kaikkien kielioppisääntöjen vastainen lause.)

huomenna on taas vapaapäivä, paitsi että enkun valmistelulla ajattelin käväistä. torstain kokeeseen täytyy jaksaa lukea, vaikkei sillä arvosanalla niin suuresti ookaan väliä. ois kuitenkin kiva saada hyvä numero, jäis hyvä mieli.

oon lukenut tänään vähän lisää tähtiotsaa ja alan jo löytää joistakin runoista syvempää merkitystä. oon miettinyt paljon myös sitä onko kaikkea aina pakko selittää ja selventää ja syventää, miksei voi vain tyytyä siihen tekstiin ja ajatella sitä sellaisenaan. mun mielestä runoa joka kertoo pettämisestä ja kaikkien nussimisesta ja rakastelun tai nussimisen erosta on näin äkkiseltään vaikea ajatella syvällisesti. ehkä otto ei ole vielä hyvä runoilija (äidinkielen opettajan mielestä), koska sanoo asioita suoraan, kiertelemättä. tai sitten mä olen vain huono runojen lukija, mikä on todennäköisempää. toisaalta onko sen niin väliä, ymmärrän asioita omalla tavallani ja mun mielestä runot on nimenomaan sellainen asia, joita jokainen saa tulkita suunnilleen kuten haluaa.

---

enää muistan näyistä vain kaksi:

ensimmäisessä istuin
rakastettuni eveliinan kanssa
verellä täytetyssä kylpyammeessa,

toisessa olin nuori jumala.

---

se mitä minusta näette,
ystävät, on pelkkä kulissi.
oikeasti olen hullu.
ihoni alla salamoi,
äänetön raukea kaaospyörre,
sen takia niin monet
uneksivat minusta.

---

että tällaista tällä kertaa. <:

ostin tänään runokirjan, elämäni ensimmäisen. otto grundströmin tähtiotsa. melko erikoinen oli tämä teos, mutta pakkohan se oli ostaa. taidankin aloittaa tästä päivästä kertomisen pienillä katkelmilla.

---

olen seurustellut palvomieni naisten kanssa
ja kaikki heistä olen pettänyt.

olen nainut useimpia ystävättäriäni
ja he kaikki tietävät toisistaan.
mutta minä en puhu naimisestä
vaan rakastelusta.

rakkauteni kohteissa näen suuria kurtisaaneja
ja taiteilijattaria menneiltä ajoilta
vaikka ystävieni mielestä he ovat vain hysteerikkoja.
ulkoinen kauneus ei ole minulle kovin tärkeää, ei ikä;
kauneutta on arvissa, kumarassa ryhdissä,
synnyttäjän lantiossa.

---

sinun nimesi
on minun nimeni puuttuva osa.

minun nimeni
on sinun nimesi kadonnut etuliite.

sinun nimesi merkitsee ruhtinatarta,
minun jalosukuista.

yhdessä ne tekisivät kunniaa
kaiken synnyttäjälle:

rakkaudelle joka ei ole valinta-

---

että tällaista on saanut tehari-otto aikaan. osa runoista oli aika erikoisia (esimerkkinä tuo ensimmäinen) mutta toisaalta myös mielenkiintoisia. kun vain ehtisin jossain vaiheessa näihin syventyä.

tänään oli vapaapäivä, mahtavaa. nukuin myöhään ja käväisin matikan kertaustunnilla. tajusin etten osaa juuri mitään. pitää vissiin laskea kuusi tehtävää kahdeksasta, auts. noh, huomenna näkee miten käy. arvosanan suhteen on paineita koska tämä on erittäin ratkaiseva kurssi matikan numeron kannalta. inhottavaa. pitäis siis lukea. ehkä pian.

jippiaijjei.

takana kiva/vähemmän kiva vkonloppu. olen liian kiinni omissa tyhmissä kuvitelmissani. se oli onneksi vain pieni osa pitkää viikonloppua, josta suurimman osan vietin hkk:lla.

työskentelin siis sekä perjantai- että lauantai-iltana. rahaa tuli ja opin taas muutamia uusia juttuja, jotka toivottavasti muistan vielä ensi kerrallakin. oikeastaan tästä lähtien voin varmaan joka sunnuntai-ilta kirjoittaa samat jutut, eli kannoin astioita, täytin kahvipannuja ja kävelin ehkä 10 kilometriä. siinä tiivistettynä mun työnkuvani. töiden jälkeen oli ihana vain käpertyä lämpöiseen kainaloon ja nukkua miljoonaan.

tänään oli siis tanssinäytös ja se meni kohtalaisesti. mokailin pari kertaa kaikenlaista pientä, mutta en onneksi mitään liian näkyvää. oli jotenkin rennompaa tanssia kuin yleensä. ehkä siksi että kaikista merkittävin kriitikko puuttui yleisöstä <: yleisöä oli ihan kivasti ja pienet tanssijat olivat niin hellyttäviä, että tuli aluksi kyynel simmuun. kaiken kaikkiaan, allt som allt, (ainoa mitä osaan ruotsiksi) oli ihan hauskaa ja hyvä fiilis. se on aina parasta tanssissa. <3

huomenna vapaapäivä, aion laskea paljon matikkaa. lisäksi voisin käydä lenkillä. tuolla töissä käydessä pysyy muuten käsivarret timminä kun joutuu koko ajan nostella kaikkea tosi raskasta. haba kasvaa ja kehittyy, jotain muutakin hyötyä kuin rahallista siis tästä työskentelystä! <:

hm.
tänään töitä. tällä hetkellä älytön väsy ja siksi koti-ilta ois parasta mitä nyt tiedän. noh, eipä auta. on siellä töissäkin kivaa kun siihen vaan tottuu.

ruotsin koe meni taas miten meni mutta turha siitä on stressata kun sen etukäteen tiesin. luetuista en ymmärtänyt oikeastaan sanaakaan, joistakin ymmärsin kuitenkin idean. monivalinta tais olla yosta, ja sen kyllä huomas. oli vaikeampaa kun tuppu ei suomentanutkaan niitä lauseita, niinku yleensä. eikä voinut edes kysyä siltä tai keltään muultakaan kun granath valvo koetta. aineeseen sain sellasen 180 ruotsinkielistä sanaa, osan jouduin kyllä keksimään. että hyvällä mallilla tää mun ruotsin opiskelu. kokeen jälkeen kävin tanssimassa yksikseni, uumama että oli kivaa.

maanantaina on vapaapäivä <: huomenna töitä ja sunnuntaina tanssinäytös. että kaikenlaista mahtuu maailmaani.

jotain tästäkin päivästä. (ihme juttu, miten tähän kirjoittamiseenkin voi jäädä koukkuun.)

oli aika lyhyt koulupäivä. aamulla käväsin kaksi tuntia enkulla ja vietin ruokailussa taas lähes tunnin. :) loistoaikaa, vaihdettiin hyvät juorut ja naurettiin. siinä jutellessa palautu mieleen paljon vanhoja hauskoja juttuja esim. siitä kuinka joskus yläasteella yritin kovasti päästä erään silloin niin ihanalta tuntuvan pojan aveciksi gaalaan. joopajoo. onneksi jäi pelkäksi yritykseksi, jota näin vanhemmalla iällä on kiva muistella.

abipaita-juttu on ihme sotku johon on kyllä vähällä mennä hermo niin pahasti, etten kohta tilaa koko paitaa. onneksi eräät avuliaat ottivat nyt tilauksen hoitaakseen, joten enää ei tarvitse stressata. toisaalta, eiköhän ne pahimmat stressit oo jo stressattu kun näillä näkymin jäljellä on enää papereiden täyttöä. paidasta sinällään tulee ihan kiva, jos suunnitelmat eivät muutu mielettömästi, mikä ei ei kyllä ole mahdoton ajatus sekään. huhhuh. kun abivuosi alkoi ajattelin, että onpa outoa kun ei tarvi enää hoitaa kenenkään muun asioita tai stressata mistään (vrt. hallitusjutut). nyt olen todennut että eipä tää paljon ole muuttunut, onhan kolmosellakin asioita joita pitää hoitaa. vapaaehtoisia asioiden hoitajia ei vain ole yhtään sen enempää kuin ennenkään. lainatakseni sabia " petsu sano että sä hoidat sen linkan..?!" aaaaah <: niin tietysti.

pian saan taas lähteä pitämään pienten tyttöjen tanssia ja se on tosi jees. ne tytöt on ihania ja innoissaan, siksi se on itsellekin mukavaa. harmi vain että pitää ajella mun romu-autolla, toivottavasti se kestää :S

säikähdin törkeesti että mihin mun eilinen kirjotus on mennyt ja nyt sen tajusin. kirjoitin sen kyllä, mutta sillä aikaa katkesi netti yhteys. onneksi tajusin kopioida sen. laitan sen tämän päivän kohdalle.

KESKIVIIKKO 23.11.2005

olen hieman surullinen. luin erään ajatukseltaan kauneimman yhteisön tekstejä ja joka kerta tulee siellä kyyneleet silmiin. tämän siitä saa kun on herkkääkin herkempi. odotan jännityksellä sitä kevään 2006 päivää, kun ylioppilaat painavat lakin päähänsä. jos olen itse yksi onnellisista, mikä on erittäin toivottavaa, en varmaan tee muuta kuin itken koko päivän. enpä tiedä mikä siinä päivässä on niin erityistä, mutta liikutuin jo viime vuonna ja ehkä sitä edellisenäkin. kai se on se luopuminen, monia hyviksi kavereiksi tulleita ei enää sen jälkeen paljonkaan näe.

mutta on tässä päivässä ollut paljon hyvääkin.

tästä päivästä lähtien keskiviikko on mun suosikkikoulupäivä, johtuen mahtavasta ruokailusta. tänäänkin vietettiin nimeltämainitsemattomien kanssa yli tunti ruokaillen eli jutellen ja nauraen. kertailtiin kaunotar ja nörtti -juttuja, puhuttiin muutenkin tv-ohjelmista, muista opiskelijoita (ehkä paras aihe?) ja kaikenlaisesta mitä maa päällään kantaa. oli mieletöntä, juttua ois riittänyt vaikka viikoksi. ehkä jatkamme levillä. <:

koko syksy on ollut jotenkin niin kiireinen että nyt vasta oon alkanut tajuta että pianhan on jo joulukuu. auts. jakso vaihtuu ens viikolla ja sitten alkaa mun elämäni viimeinen lukiojakso. tuntuu aika hyvältä. kirjoituksiin pitäis ilmottautua ja sekin on mulle jotenkin niin vaikeaa. olen huomannut olevani paljon tavallista vaikeampi ihminen, joka vielä tekee asioista vaikeita. hmm. edellisen lauseen pointti oli..

viikonloppu lähenee mukavasti, tai no mukavasti, hmm. töitä sekä perjantaina ja lauantaina, enkä ole ihan varma onko se mukavaa. onhan se, rahaa tulee taas pikkuisen eikä se ole ollenkaan pahasta. surullinen olen vain siitä että töihin meneminen tuntuu vievän ison palan koko viikonlopusta, jolloin olisi kiva köllötellä kotona sohvalla henkan kanssa. täytyy kuitenkin nyt tehdä töitä kun niitä on tarjolla, koska aina tilanne ei suinkaan ole tämä.

sunnuntaina meillä on tanssinäytös, o-ou/jee. en osaa mitään ja se on pienehkö ongelma, koska se on todella noloa. odottelen siis ihmettä, koska lahjattomat treenaa. minähän en mikään lahjaton ole. enhän. enköhän.

voi ei. pakko aloittaa tämä. ei siksi että kaikki muutkin. eihän.

today has been a good day. (montakohan virhettä on tuossa edeltävässä kuuden sanan lauseessa. no, mitä muuta voi odottaa tytöltä, joka saa enkun harjoitusyosta b:n. tähän sopisi ojareksen eräälle ihanan aurinkoiselle tytölle heittämä lausahdus: yritystä löytyy mutta tulosta ei kyllä näytä syntyvän.)

niin. tänään on siis ollut hyvä päivä. ensinnäkin osasin matikalla käyttää laskinta. <: (pienestä voi siis ihminen tulla onnelliseksi.) sitten olin opolla. juttutuokiosta voisi kirjoittaa pitkänkin romaanin, mutta ehkä tyydyn vain sanomaan että en tullut kyllä yhtään tietoisemmaksi tulevaisuudestani, olen vain entistä enemmän sekaisin. pian pitäis päättää jotain loppuelämästä, mutta en mä osaa. en tiedä mitä haluan, ehkä en halua mitään tai oikeastaan haluan kaikkea vähän. helppoa. taidan siis ryhtyä kotiäidiksi että ei muuta kuin rikkaisiin naimisiin. <: eikai.

huomaan löytäväni yhtäläisyyksiä irman ja itseni välillä, o-ou. tekis koko ajan mieli "rönsyillä". edellisen kappaleen aikana tuli jo mieleen satatuhatta muuta juttua, joista kirjoittaa. noh, antaapi olla. naurattaa vieläkin yhden toisen ihmisen päiväkirja, oli jotenkin mahtavaa tekstiä. kiva huomata olevansa hyvällä tuulella.

ehkä yksi asia on kuitenkin tänään ollut ylitse muiden. nimittäin se, että saan jatkaa työskentelyäni härmässä. olin viime vkonloppuna ekaa kertaa siellä ravintolassa. tarjoilin ja keräsin astioita ja siivoilin. en ois ikinä voinut kuvitella tykkääväni siitä työstä mutta näin tais päästä käymään. raha virtaa ja kuuntelen ihanien isäni ikäisten miesten iskuläppää, voisiko olla mahtavampaa? ehkä oon niin kypsän näköinen <: tai sitten en.

en kyllä tajua miksi kirjoitan tätä. tajusin etteihän tässä ole mitään järkeä. no, tätä tuskin moni tajuaa lukea, joten samapa kai tuo. muistan ainakin itse mitä päiviini on milloinkin kuulunut. (:

nyt täytyy lähteä harjoittelemaan niitä kotiäidin taitoja. lähdenpä siis kokkailemaan. harmi, juuri aloin vasta päästä vauhtiin.