Suomi, kuten agglutinoivat kielet yleensä, sisältää kosolti affikseja, joista suurin osa lukeutuu loppujohdoksiksi, eli suffikseiksi. Prefiksit puolestaan ovat ominaisia fleksiokielille, kuten saksalle.
Muistan tuon vielä huomenna, muistan tuon vielä huomenna, muistan tuon vielä huomenna.