- Tärkeät ihmiset. Vaikka joskus tuntuu, että haukun ihmiskunnan jokaisen yksilön, enkä kykene päästämään ketään lähelleni, oikeasti nautin kanssakäymisestä harvojen ja valittujen kanssa.
- Hyvä musiikki. En kuuntele minkään tietyn genren musiikkia, ja monenlainen musisointi miellyttää korvaani. Kuitenkin on paljon musiikkia, jota en suoraan sanottuna voi sietää.
- Kissani. Vaikkei se tykkääkään halimisesta ja on muutenkin ihan uuno, on se tärkeä.
- Valokuvaus ja piirtäminen. Kummassakaan en koe olevani hyvä, piirtämisessä vielä surkeampi kuin valokuvauksessa. Kuitenkin nautin kummastakin sanomattoman suuresti.
- Gore. Vaikka voisi luulla, etteivät lentelevät suolenpätkät ja roiskuva veri voi tehdä ketään onnelliseksi, asia on toisin. Rauhoitun katsellessani gorea.
- My Little Pony - mitä oivallisin vastapaino teurastukselle.
- Pyöräily. Pyöräillessä ei tarvitse olla sosiaalinen, mutta siltikin tekee jotakin ja on ulkona. Taidan vihdoinkin tietää löytäneeni sen liikunnan muodon, josta olen kiinnostunut.
- Uuden oppiminen. Vaikka en koulussa kykenekään keskittymään kovin hyvin, sivistän silti jatkuvasti itseäni vapaa-ajalla mitä erikoisempia artikkeleja lukemalla.
- Syksy. Muut potevat syysmasennusta, itse löydän elämänilon syksyllä. Ja koska keväällä iloitseminen on aivan liian mainstreamia, voinkin sanoa, että minulla on kevätmasennus nytkin menossa.
- Syvälliset keskustelut. Näitä ei voita mikään. Paitsi...
- ...sairas huumori. Kyllä, juttuni menevät niin sairaiksi, että usein joudunkin niitä hillitsemään ja pitämään turpani tukossa. Onneksi edes harvat ymmärtävät.
Alla vielä teille loistavaa musiikkia.
Ja älkää huolestuko, en minä aina näin positiivinen ole. Pian taas olen palannut ulisemaan ja ruikuttamaan tänne suurista elämäni epäkohdista.