IRC-Galleria

Kyseiset lyriikat varmaankin kertovat kaiken. Ja elleivät kerro, pitää kenties selventää.

Viime yönä ahdisti aivan suunnattoman paljon. Makasin vain sängyssäni puhelimen kanssa ja seurasin nettikeskustelua, jossa mut haukuttiin ymmärrykseltään viisivuotiaan tasolla olevaksi angstiteiniksi, joka ei välitä muista, ja jolle pääasia on, että saa valittaa omasta elämästään. Okei, pitäähän tämä jokseenkin paikkaansa, mutta kuitenkin uskoisin, etten sentään viidenvanhan tasolla ole ymmärrykseltäni. Tai ainakin toivoisin niin.

Aloin siinä sitten ahdistuneena skypettämään poikaystäväni kanssa, ja miten kävikään? Erottiin päätähuimaavan kolmen päivän seurustelun jälkeen, ihan vain siksi, koska minua vitutti suunnattomasti tuon kirjoitusvirheet ja olin aivan varma, ettei se minua jaksaisi katsella, kun nähtäisiin kasvotusten. Noh, nyt ei ainakaan täydy pelätä sitä, mitä eniten pelkään: että tulen jätetyksi.

Jätä ensin, jotta sinua ei voida jättää.

Eihän näin saisi edes tehdä toiselle.

Törmäsin Helsingin Sanomien nettisivuilla mielenkiintoiseen uutiseen, jonka olisin halunnut lukea. Vaan kuinkas kävikään? Olen ylittänyt viikoittaisen viiden artikkelin lukurajani. Viiden artikkelin lukurajani. Viiden artikkelin. Viiden.

En olisikaan halunnut uutisia lukea. En ainakaan Hesarista. Enkä nyt ainakaan tilaa kyseistä lehteä, kuten ideana oli.

Tyydyin sitten lukemaan uutiseni Iltalehden nettisivuilta.

Iltalehden nettisivuilta silmiini pisti heti artikkeli transnaisesta, joka oli häädetty uimahallin naistensuihkuista. Sieltä sitten klikkailin itseni Aamulehden sivuille, missä artikkeli oli alunperin julkaistu.

Hämmästyksekseni suuri osa Aamulehden tähänastisista kommenteista oli asiallisia, mutta eräs niistä pisti silmääni negatiivisessa mielessä: "mitä varten se pitää mennä sinne. haluaa vain provosoida. tuskinpa naiset häntä haluaa naistenpuolelle. saapahan kertoa blogissaan ja vaatia omia tiloja tietenkin? voi voi kun henkilökunta on ilkeää?"

Kyllä, itsekin ajattelin provosoida ihmisiä menemällä miesten pesuhuoneisiin uimahallissa, ja sanoa syyksi, että "minulla nyt vain sattuu olemaan miehen identiteetti". Tai sitten en. En tajua, mitä provosoivaa tässä on. Ihme, kun lesboja ei ole kielletty menemästä naisten pukuhuoneisiin tai homomiehiä miesten pukuhuoneisiin - onhan pukuhuoneiden sukupuolijaoittelun tarkoituksena varmaankin välttyä seksuaaliselta ahdistelulta.

Monien ihmisten asenne transihmisiä kohtaan on suoraan sanottuna syvältä. Aivan liian usein saa kuulla, miten sukupuolensa korjanneet ovat "sairaita", eikä sukupuolen korjaaminen ole "normaalia". Miten määritellään sairas tai normaali? Itseni mielestä normaalia ei ole se, että joudut päivästä toiseen kärsimään siitä, että olet syntynyt väärän sukupuolen kehoon. Normaalimpaa on korjata tämä tilanne, kuin kärsiä siitä.

Itse en kovin mielelläni itseäni jaoittele kumpaankaan sukupuoleen, vaikka syntymäkeholtani olenkin nainen. En silti tunne olevani mieskään, en vain pidä sukupuolijaottelua toimivana ratkaisuna itseni kohdalla. Jos uimahallissa olisi miesten ja naisten pukuhuoneiden lisäksi sukupuolineutraali pukuhuone, voisin vaikka vannoa käyttäväni sitä.

Eikä sukupuolen vaihtaminen ole niin luonnoton asia, kuin voisi luulla. Eläinkunnassakin monet lajit vaihtavat sukupuolta, kuten esimerkiksi huulikalat. Tosin tämä muutos tapahtuu luonnollisesti, ei lääketieteen ja leikkausten avulla, mutta miksi me ihmiset emme saisi niitä hyödyntää, kun meillä on taito näin toimia?

"Turha negatiivisuus tyhmistää

Aivot ovat Blaken mukaan paljon enemmän lihasten kaltainen elin kuin kuvittelemmekaan.

"Negatiivisuus tarttuu. Se joka altistuu pitkään kestävälle valittamiselle, alkaa todennäköisemmin itsekin narista ja valittaa asioista."

Pahinta on, että negatiivisuus tekee ihmisen tyhmemmäksi.

Tutkimus osoittaa, että yli 30 minuutin altistus valittamiselle joko elävässä elämässä tai vastaavan materiaalin katseleminen televisiosta tappaa hermosoluja aivojen hippokampus-osasta eli aivotursosta.

"Hippokampus on aivojen ongelmanratkaisija. Kitinän kuunteleminen kirjaimellisesti muuttaa aivot mössöksi", Blake väittää."

Lähde: Talouselämä.fi 23.8.2012

Ajattelin vain varoitusmielessä jakaa ylläolevan artikkelin kanssanne, jotta tietäisitte, mitä riskejä blogikirjoitusteni lukemiseen liittyy. Olkaa varuillanne, ruikutus tarttuu ja tekee teidätkin tyhmiksi.

Jälleen kerran olen menettänyt hermoni ihmisten idiotismiin, sekä vähäiset rippeeni uskosta ihmiskuntaan.

Facebookissa kavereissani on eräs nimeltämainitsematon himokristitty, joka kannattaa turkistarhausta ja susien lahtaamista. Tänään tuo kyseinen henkilö sitten jakoi seinälleen Iltalehden artikkelin turkistarhauksen kieltämiseen liittyvästä kansalaisaloitteesta varsin osuvalla tekstillä: "Ah♥".

Aivan asiallisesti menin siihen sitten kantani ilmaisemaan, niin ei, eikös minut pian tuomittukin sanoin "niin, yhähän metsästä löytyy sun rakkaita susia, punakettuja ja minkkejä, ei muutako lähet niitä halailehen sinne pöheikköhös ja perustat sinne sen sun kommuunin sorrettujen ystävies kans.". Eihän siinä mitään, kyllä tällaiseen kohteluun on vuosien varrella tottunut, mutta kun kyseisellä turkistarhauksen kannattajalla ei tuntunut tuon parempaa argumenttia olevan. Eikä asiaan auta edes se, että latelisi vaikka minkälaisia faktoja pöytään - idiootti mikä idiootti.

Tulinkin tässä siihen tulokseen, että kaikkien turkistarhauksen kannattajien tulisi kokea turkiseläimen kohtalo. Kuinka loistokas ja mieltä ylentävä elämä olisikaan syntyä pieneen häkkiin, joutua eroon emostaan seitsenviikkoisena ja syödä päivittäin yksipuolista rehua, joka koostuu pääasiassa teurasjätteestä, kalasta ja viljasta, höystettynä kaikella niinkin herkullisella kuin esimerkiksi ketun ja supikoiran ruhoilla, maissigluteenilla ja eläin- ja kasvirasvoilla.

Jokusen kuukauden kuluttua pääsisitkin keinosiemennettäväksi. Ensin kiimasi taso mitattaisiin sähkövirralla toimivalla kiimamittarilla, josta hyvässä lykyssä saisit kohtutulehduksen. Mikäli olisit uros, sinut kiinnitettäisiin jokaisen siemennesteen ottokerran ajaksi sitä varten tehtyyn telineeseen niskapihdeillä.

Jos sinua ei siitoseläimeksi valittu, ja kun loppujen lopuksi vajaan vuoden päästä syntymästäsi sinut olisi aika lahdata, jotta turkkisi saataisiin jonkun pyylevän porvarimuijan puuhkaksi. Saattaa kuulostaa suurelta helpotukselta verrattuna elämääsi ahtaassa häkissä, mutta sitä se ei ole. Vaihtoehtoja on kaksi: joko suuhusi ja ahteriisi tungetaan elektrodit, jolla sähköä johdetaan kehosi läpi, tai sitten mahdollisesti sinut lukitaan monien muiden eläinten kanssa pieneen koppiin, johon johdetaan auton pakokaasua. Lisäksi koska juuri tähän aikaan turkistarhaajat ovat kiireisiä, homma tehtäisiin todennäköisesti ammattitaidottomien apulaisten avulla, mikä ei ainakaan lisäisi kuolemasi kivuttomuutta.

Mielestäni jokainen turkistarhauksen kannattaja saisi kokea tämän kohtalon. Tosin tuskin se heitä haittaisi, saavathan he sairasta tyydytystä eläinten tappamisesta turkiksiksi, vaikka olisi monia muita eettisesti hyväksyttävämpiä tapoja vaatettaa ihmiskunta. Miksi siis perseestä suuhun kulkeva sähkövirta ei olisi kiihottava kokemus?

Satuin englannintunnilla lusmuilemaan ja tarkistamaan viimeisimmät uutiset Ilta-Sanomien ja sitten vielä Iltalehden nettisivuilta. Samaa kuraa kuin aina ennenkin, tosin Anu Saagimin geishakuulista ei ole enää puhuttu, vaikka se niin mukava ja tärkeä aihe olikin. Ainakin kun olisin samanaikaisesti halunnut lukea jonkin oikeasti tärkeän uutisen, tosin en muista enää sen aihetta, sillä Saagimin alapään lihasten treenaaminen sai pääni aivan sekaisin.

Justin Bieberin keikka. "Miksi teinit kirkuvat nyt laumoissa? Kyse ei ole mielenterveyden häiriöstä". Näin ainakin väitetään. Tosin mielestäni Bieberin kuuntelemiseen ja fanittamiseen tarvitaan melko vaikea mielenterveyden häiriö, ja jos mikäli sinulla sellaista ei jo entuudestaan ole, tulee se aiheuttamaan sinulle sellaisen. Tai sitten tämä on nyt niiden normaalien ihmisten - joihin itse en omasta mielestäni lukeudu - musiikkia.

Asiaan palatakseni, eräs uutinen aiheutti vieläkin suurempaa vitutusta, kuin Justin Bieber, Anu Saagimin geishakuulat sekä nykyisen median sensaatiohakuisuus yhteensä. Kyseessä ei ole se että uusissa viiden euron seteleissä lukee venäjäksi, tai oikeammin kyrillisin aakkosin, pari sanaa. Tämänkertaisen vitutukseni syy on rakas poliitikko-ihmisperseemme Timo Soini.

Onneksi homoliittojen vastustajilla on nyt Jumalan sanan lisäksi toinenkin hyvä perustelukeino. Nythän voi auktoriteettiperustelunaan käyttää Jumalan lisäksi myös Timo Soinin sanaa, joka on vähintäänkin yhtä merkityksellinen ja painava kuin Jumalan sana, jonka painoarvo on yksi minimalistisimmista, jonka tiedän.

Enemmän tai vähemmän sujuvasti Soini blogitekstissään vaihtaa aiheen turkiseläimistä homoseksuaaleihin aivan kuin nuo kaksi asiaa olisivat verrattavissa toisiinsa. Tosiasiassahan niitä ei missään tapauksessa voi verrata, sillä turkistarhaus on täysin hyväksyttävää ja homous on maailman suurin synti.

"En suostu käyttämään avioliittoa muissa yhteyksissä. Homoseksuaalisuus on yksi asia. Avioliitto on toinen asia. Samaan virkkeeseen ne eivät kuulu. Enkä niitä samassa lauseessa käytä."

Ymmärrän vallan hyvin, että homoseksuaalisuus ja avioliitto eivät ole sama asia. Eiväthän heteroseksuaalisuus ja avioliittokaan ole sama asia. Kuitenkin, mitä järkeä on erotella samaa sukupuolta oleville pareille rekisteröity parisuhde, kun taas eri sukupuolta olevat parit pääsevät avioliittoon? Ensinnäkin, jo termi "rekisteröity parisuhde" on mielestäni äärimmäisen loukkaava. Autot rekisteröidään. Hevoset rekisteröidään. Toiminimet rekisteröidään. Ja ilmeisesti parisuhteetkin. Onneksi nämä kaikki ovat täysin toisiinsa rinnastettavia asioita.

Jokin aika sitten keskustelin arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa tasa-arvoisesta avioliittolaista, sillä kyseinen henkilö sattui olemaan koulullamme vierailulla. Jotenkin en vain voi ymmärtää kyseisen henkilön mielipiteitä. Hyvä puoli oli se, että homoseksuaaleille hänen mielestään pitäisi antaa samat oikeudet kuin heteropareille, mutta miksi helvetissä silti kyseinen henkilö kannattaa, että homoseksuaaliset parit pääsevät vain rekisteröityyn parisuhteeseen? Luulisi, että jos kerran samat oikeudetkin pitäisi olla, niin kyllä sitten voitaisi kyseisestä liitosta käyttää samaa nimitystä.

Ei sillä, itse en avioliittoon haluaisi, ainakaan kirkossa, vaikka nykyinen kumppanini onkin miespuolinen. En ajatellut mennä avioliittoon ennen, kuin tämä oikeus suodaan myös samaa sukupuolta oleville pareille. Meni siinä sitten kuinka kauan tahansa.