IRC-Galleria

Yön huveissa
tylsää ja kaunista
Laiskana soi musiikki
Katso mua nyt
Suutele mua
Valehtele kauniisti
Hei Valonkantaja
Viaton et ole sinäkään
Hei rakkauden antaja
Ei oo mitään menetettävää
Kaupunki on autiomaa
yksinäisen kulkea
Vain tämän yön
lohdutan sua
Mustelmille sut rakastan
Hei Valonkantaja
Viaton et ole sinäkään
Hei rakkauden antaja
Ei oo mitään menetettävää
Hei Valonkantaja
Viaton et ole sinäkään
Hei rakkauden antaja
Ei oo mitään menetettävää
Hei
Hei

Hei kuinka voisin sinut unohtaa
Kun taas sä sait mut muistamaan
Sen miltä tuntuu sua koskettaa
Ja kuulla nauruas soljuvaa
Hei miksi vielä tulet sisään pään
Ja saat mut aamuun heräämään
Vain nähdäkseni etten sittenkään
Sua viereltäin löydä enää
refrein:
Odota mua
En pyydä enempää
En ilman sua
Voi siivilläin lentää
refrein2:
Odota mua
Ja vielä kerran näät
Ei kukaan, ei koskaan
Sua enempää vois rakastaa kuin minä sua rakastan
Hei kuinka voisin sinut unohtaa
Kun kuvas kaikkialla nään
Sua tuulet mukanansa kuljettaa
Ja sua rakkaanaan pitää

En tiedä mitään sua parempaa
en tahtois ketään enää satuttaa
en olis voinut sitä uskoa
oon kolmantena osapuolena

Sitä ei voi kai suoraan sanoa
se ois vastoin totuttuja tapoja
mut kuinka voi olla ettet tajua
sä olet se mut ehket kuitenkaan

Sanoinko sen ääneen vai ajattelinko vaan
kaipaatko sä mua?
Se valuu jo mun huulilla ja pian tipahtaa
niinkuin minä sua
kaipaatko sä mua?

Tahtoisin uskoo niitä puheita
kuinka kohtalo meitä kuljettaa ja
sodasta sekä rakkaudesta
en tahdo seurata niitä sivusta

Ei kukaan onnea voi ansaita
se vain saadaan tai varastetaan
ja saa sen sitten kuka tahansa
sen kolmas osapuoli maksaa saa

Sanoinko sen ääneen vai ajattelinko vaan
kaipaatko sä mua?
Se valuu jo mun huulilla ja pian tipahtaa
niinkuin minä sua
kaipaatko sä mua?

Kummankaan jalat ei koske maata
sä leijut ja mä roikun

Sanoinko sen ääneen vai ajattelinko vaan
kaipaatko sä mua?
Se valuu jo mun huulilla ja pian tipahtaa
niinkuin minä sua
kaipaatko sä mua?




Järkipuhetta: "Hän on se oikea älykäs ja sivistynyt, kuuntelehan nyt! Vai mitä mieltä olet siellä alhaalla?" Järkipuhetta: "Juuri se oikea kauniskin, miellyttää ihoa ja silmää Sydän, ystäväni, ootko kuulolla?" Sydän on hiljaa, se ei vastaa Mitäs meni tyytymään tyydyttävään Eikä etsinyt enemmän Kun ei uskonut parempaakaan löytyvän Järkipuhetta: "Epäilyttävän hiljaista! Pitäisköhän huolestua ystävänsä puolesta vaikka kaiken järjen mukaan sen on oltava kunnossa?" Järkipuhetta: "Taidat sittenkin olla kuulolla jostain syystä mua välttelet, mutta syytä kerro et Sydän, sano edes jotain, mitä tahansa!" Sydän ei vastaa, se on hiljaa Miten selittäisi järkiperäisesti Että vaikka osallistui valintaan Toisinaan haikailee parempaan Sydän on hiljaa, se ei vastaa Joskus on helpompi vaieta kuin vetää hätäjarrusta Vaikka jälkikin ois pahaa, jälkikin ois pahaa katsella Sydän on hiljaa Eikä vastaa, eikä vastaa...

Terveisiä Lahdesta

kävin pyörähtämässä pienen yksinäistäkin yksinäisemmän illan ja yön sielä =)) olihan tuo reissu oikea matka minun omaan maailmaan pääni sisällä - tuijotella hotellin kattoa yksinään , puhella puhelimessa ihmisten kanssa kaikkien niiden maailman tärkeimpien.... miettiä ja punnita miten maailma välillä heittelee...

Kyllä mielelläni olisin ollut sielä kaksin mutta mutkat matkoissa tekee kepposia varsinkin silloin kun odottaa johtuukohan sekin siitä että on huono tsägä??? vai mistä ??? Ehkä kannattais kasvaa aikuiseks viimeinkin ja lopettaa tää veetulan haaveilu kyl joskus joku vie jalat alta tältä tytöltä ....


ehkä se huonotsägäonni kääntyy ja pääsen joskus nauttimaan tästä elämästä ilman että murehdin turhia ...elämä on ja siinähän se onkin .-.... elämää on ollut ennen ja tulee olemaan jälkeenkin


oon kuin nukkuneen rukous kokoajan vaan kuljen kuin unessa ei ole järkeä tässäkään ....
on vaan koitettava kestää ....

Kirjoitin miljoonasti ajatuksiani mut tää netin ihana maailma on se mitä se on jos et välillä kirjoita asioita johonkin muistiin tai tallentele saattaap käydä niiko mulle kävi justiis et texti katoaa bittimaailmaan aika hanurista tuommonen eikö

No pitää kirjoittaa ulkomuistista mitä textistä jäi mieleen ..... paljon meni kyl harakoillekin mut se mitä muistan tulee tässä

JÄTTI JÄNNÄ JUTTU
On se vaan niin jättijännä juttu se, kun on tällaisen tilanteen löytänyt eteensä. Sulla on ihminen sydämmessä ja sitten tulee joku pikkupirullinen mikälie mikälie ja heittelee sun elämään sitten niitä toisia --- jonkun entisiä uusia tulevia tai meneviä ei välttämäti kuitenkaan minun tulevia
meneviä tai edes uusia. Silti pistää mietittämään, tämä omien tunteiden voimakkuus ja on kai se sit se tunteiden kestävyyskin jota koetellaan nyt ja huolella ...... toki myönnän että naisena minusta on miten sen ilmaisisin .......

........ lyö tyhjää miettii miettii ettei mieti milleen silleen et loukkaantuis ketään ainakaan niin
että en saisi anteeksi , nyt ollaan taas tilanteessa että mietin itsenkin
mitä ihmettä edes haluan sanoa ????.......

...on siis hienoa että ihmiset miehet ja varsinkin miehet monetkin ovat huomanneet minut, mutta toisaalta se hittolainen tekee niin perkeleen epävarman olon omista tunteista. En nyt kuitenkaan
tarkoita että en tiedä mitä tahdon tiedän tasan mutta jos se sitten kuitenkaan ei mene niinkuin haluan.
En mä tahdo pelata mitään kolmen peliä tai edes neljän tai kuuden vaikka siinä oilisi kyl kieltämättä sellainenkin pointti että kaikille olisi pari
hyvä juttu siksi että kukaan ei jää yksin vaan kaikki voittaa jotain mut kuitenkin
se on periaatettani vastaan vaikka kuitenkaan en mitään lupauksia ole saanut mistään...

Ja tässähän on sellainenkin asia että kun se minun hurmannut ja tyystin vienyt
syömmen valittu miettii omaa elämäänsä miten asiat jatkuu vai mahtaako edes jatkua vai jatkuuko sittenkin.... niin sekin tuo sitä epävarmuutta siitä kestävyydestä.... ja jossittelun määrällä ei ole rajaa eikö kaiken jo pitäisi olla selvää pässinlihaa. On ikävää elää epävarmuudessa....

Se on saanut ajatuksen välillä harhailemaan tulevissa tunteissa ja siinä onko tunne kestävä ja kantaako se vielä vuosien päästäkin. Soot epäröinnilläsi tehny musta itseäni epäilevän epäröivän jossittelijan joka epäilee kaikkea jopa omia tunteitaan. Vaikka nythän pitäisi olla ehdottoman varma ainakin itsestään - sitäkö jahkailu teettää epävarmuutta ???? Epävarmuus se taasen saa ajatuksen pyörähtämään että mitä jos se ei haluakkaan olla mun kanssa koskaan sen vakavammin kuin mitä ollaan nyt mitä jos oon sille vaan jotain hetken juttua ??? Ohimenevää ?

Mut kyllähän tärkeä oon sen tiedostan mutta odottaminen ja varsinkin ODOTTAMINEN on aina ollu vaikeaa KAIKKI TÄNNE HETI NYT periaate on pätenyt minuun vuosikaudet ja se periaate on nyt melko vaikea muuttaa. Ja aina oon sit kuitenkin saant sen mitä oon tahtonut tai en ihan aina mut melkein ---- Tunteet vaikka kuitenkin on TOSI TOSI TOSI voimakkaat ja tosissaan tykkään kaikinpuolin liikaakin niin niitä joutuu punnaamaan ja miettimään tässä itsekin ja mitä sydämmeen tulee se kaipaa .... Kaipaa niin et tekee välistä olon ihan oudon kireäksi niin että se sattuu ....


ja vielä siitä kun epävarmuus täyttää salin on täydellinen hiljaisuus kukaan ei tiedä mitä sanoa tai tehdä...

Nukuin pitkästä aikaa tosi rauhallisesti aamullakin heräsin kellon soittoon tosin vasta kun se oli soinut parikyt minuuttia =) mut heräsin kuitenkin, kun tosiaan on ollut aamuja jolloin olisin ehkä nukkunut pommiin ellei joku olisi soittanut ja varmistanut ...

Kiitti Molla =) jos et olisi soittanut menneenä aamuna nyt vois olla monosen kuva takapuolessa =)) mut onnex kerkesin kuitenkin puolestunnis juosta mukulat tarhaan ja ite ajaa tuhatta ja sataa vantaan toiselle puolen .

Ehkä olen vaan niin väsyny et huomenna kun lähden viemään muksuja sysmään jään itse johki hukkaan ja nukun kokope ja la illan .... pitäisiköhän repästä mennä hotelliin tai pistää teltta johki tai nukkua autossa voi olla et olis selkä kipiä viel ens viikolla .

En taaskaan tiedä mihin olen päätäni tunkemassa, tai mitä edes odotan tältä ns. matkalta ehkä kaikkein eniten ….. en tiedä !

Mutta niinhän se vain menee eihän ne suunnitelmat koskaan suju sillä tavalla kuin olettaisi tai toivoisi

Nautin hänen seurastaan suunnattomasti. Se, miten ajatuksemme toisinaan kohtaavat, on ihmeellisen hienoa. Samaten on hienoa se, että osaamme puhua toisillemme lähes kaikesta. Mulla on sellainen fiilis, että hänenlaiselleen ihmiselle on ollut tilausta.

Haluan uskoa, että tässä maailmassa elää joku joka tarttuu minuun pysyvästi ja syvemmältä kuin kukaan muu.

Ihminen, jonka kanssa vois rakastella palavasti henkisesti sekä fyysisesti, sellaista vaan ei tule vastaan joka kadunkulmassa. Niitä ihmisiä, joiden tarinat menneestä, ajatuksista ja tulevasta saavat itkemään ilosta. Ja niitä, joiden seurassa toivoisit olevasi vielä hieman lähempänä.

Jostain syystä olen nukunut aika huonosti ,tällä viikolla en ole juurikaan nukkunut mutta se vähäinenkin uni jota nukun on pinnallisen katkonaista - käynkö ylikierroksilla - jossain syvällä mielessäni vellovat ajatukset joille en ole jaksanut vielä tehdä mitään .....

niin mitäs sit ? Sit vaan tykätää????
Mut jos tykkää tosissaan ei varmaan ole juur mittä muuta sanottavaa kuin se et oot mul sanomattomasti tärkeä ja tahtosin olla sun kanssas vaan entä jos tunteet ei ole molemmin puoleiseste yhtä vahvat - entä jos itse oot mänt rakastumaan ja toinen hitaammin aattelee ja on ehkäpä vasta ihastunut ... Punnaa elämäänsä ennen nyt ja jälkeen mitä se mahtaa olla ja onko tyytyväinen sittenkään. Ehkä just siinä piilee se kysymys Onko koskaan tyytyväinen siihen mitä on ja miksi mikään ei riitä.
`Hetki on kaunis kun sä haluut pois siitä on mietittävä tulevia menneitä aina lisää ja mikään ei riitä ootko koskaan tyytynyt siihen samaan hetkeen jossa oot nyt hetki on kaunis mut kerran se karkaa sun käsistä....`

Epävarmuus on pelottavan raskas.... ja tulevaisuus pelottaa


....... mut ei ole oikeita tai vääriä vastauksia on vaan valintoja .......

Voi taivas,
miten ihminen voi
seota niin paljon
toisesta ihmisestä.
Sen katseista,
sanoista,
suudelmista,
olemuksesta.
Ja vaikka kuinka lujaa
rutistaa peittoa
ei se hellitä kaipuuta.

Jos kerran välittää eikä muuta tahdo eikä toivo kuin sen, että on toisen lähellä. Sen että lähelläsi olisi ihminen josta välität niin paljon että voisit vaikka kuolla puolestaan, joka tuntisi samoin ja joka kertoisi tunteensa avoimesti ei kulmien alta kurkistaen vaan niin että sä tuntisit jokaisella solullasi et tossa on ihminen joka on luotu mua varten ja jota oon oottanut ehkä elämäni- tähän elämäni on minua valmistanut. Ihmiseen joka pitäisi kiinni just sillä oikealla tavalla. Saisi kissan hännän nousemaan pelkäämättä tulevansa torjutuksi. Sillä sitähän ei tapahtuisi jos kissa häntäänsä nostais, sais kollikin kyytiä ja nauttisimme molemmat. Ruokkisi läheisyyden nälkää , antaisi rakkautta silloinkin kun sitä vähiten tarvitsee.... juuri oikeassa mittasuhteessa.

Läheisyys ja se mitä se pitääkin sisällään on ne oikein ihanat keväiset retket Sipoossa tai öiset retket lentokentällä,parkkipaikoilla,huumorilla höystetty intiimi hetki lähekkäin autossa, sängyssä, suihkussa, roskakatoksessa vain mielikuvitus rajana... Kaipaavat tekstiviestit ja kohtaaminen kun juokset toista puolitiehen vastaan.Tai sitä että aamulla ennen kuutta hän tulee kotiisi avaimilla jotka olet jättänyt häntä varten, istuu lattialla sänkysi vieressä tuijottaa sinua nukkuvaa sinua heräävää tujottanut jo pienen tovin - pitää lähellään vain koska todella haluaa olla siinä - onnellisuus on ihmisen itse rakennettava. Miten paljon ja miten monesti ihmisellä on tilanne että tapaat tai oot tavannu oikeasti ihmisen joka jo ensitapaamisella on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, joka siitä ensihetkestä lähtien on ollut mielessäsi milloin enemmän ja milloin vähemmän. Väitän että kerran tai korkeintaan kaksi elämässä jos oot onnekas.

Ihmettelen vain että miksi kohtalo tai mikä ikänä onkaan asioiden takana on määrännyt ihmisen elämään huonossa avioliitossa ihmisen kanssa josta on erkaantunut mielellisesti sanojensa mukaan ja kun ei tiedä tahtooko jatkaa vai ei. En tiedä miksi taas kohtalo tai mikä ikinä onkaan laittaa minut tähän tilanteeseen, jossa minun pitää olla mahdottoman vahva ja ymmärtää. Ehkä kohtalo tai mikä onkaan halusi vain hetkeksi minun olevan onnellinen, jotta voin taas nähdä hieman huonojakin asioita toisessa valossa ?

Kuka se kohtalokin on määräämään mitään ... mä löysin tän ihmisen ihan itse ei kohtalo mun eteeni sitä heittäny vaan sille tuli jano ja se tuli juomaan minä kaadoin juomaa lasiin ja lasia ojentaessani -taisin ojentaa sydämmenikin ja sillä pienen pienellä silmänräpäyksellä olin myyty vaikka olutta piti myydä - mutta minä en usko kohtaloon uskon.... totuuteen joka ei pala tulessakaan - en ees enää tiedä mihin uskon, asiat vaan tapahtuvat ei niille mitään selityksiä tarvis antaa .

Vaikka me ollaan ihmisiä ja tarvitaan vastauksia niin kuitenkin, onko fiksuin se joka ei halua loukata toista? Sanoo tahtomattaan asioita sanomalla se tai sitä mitä toinen haluaa kuulla sanoo tai on sanomatta asioita vain siksi että ei loukkaisi. Mut joskus sekin on tarpeen että sanoo totuuden vaikka se loukkaisi miten... jos kaikki mitä sanoo - sanoo niin, että ei halua loukata ketään voiko itsekään hengittää vapaasti tai olla onnellinen. Kai sitä jollai lailla valehtelee silloin ei ainoastaan itselleen vaan myös kaikille muillekin ???

Luottaako itse itseensä niin paljon että voi rohkeasti sanoa että tää on sitä mitä mä tahdon ja tästä ei mikään muutu miksikään ...mä oon tässä lopun elämäni ja tää on mun päätös ...

Mutta se on myös tosi asia että jos toista rakastaa tekee kaikkensa ollakseen sen toisen kanssa kaikki muu jää silloin tois arvoiseksi tekee silloin kaiken ja vähän enemmänkin että saa olla toisen lähellä tuntea se ihana kaipauksen jälkeinen tunne joka jälleenkohtaamisesta syntyy.

Rakkaus sydämmessä on voimmakkain tunne ja luopuminen aiheuttaa surua ,katkeruutta vihaa ja pelkoja

Pitäisi ensin tietää mitä itse haluaa ennenkuin lähtee tavoittamaan kuuta taivaalta ....