IRC-Galleria

Ilta on mennyt KoRnia kuunnellessa. Välissä tosin romantisoidessa Stevie Wonderia, mutta kuitenkin. Selitellessään tunteitaan, avautuessaan blogiinsa. Puolustaessa KoRnia, ja muistellessa niitä huonoja päiviä. "It's falling away from me."

" .. muistuttaisi ajasta, joka ei ehkä aina tuntunut helpolta ja hyvältä, mutta joka sittenkin oli tulvillaan elämyksiä ja mahdollisuuksia."

.. jotka kuitenkin "missasin".
Kauniita unia maailma, nähdään huomenna, jos nähdään. Ei kiinnostaisi niin paljoa.

"Sun on pakko panna mua, se on ilmasta!"

Virolahti on turha paikka. Se on liian lähellä Venäjää, ja kaikki asiat ovat siellä liian kaukana toisistaan. Paikassa jossa yövyimme muiden iloisten vieremäläisten kanssa, sieltä oli noin 20 kilometriä lähimpään kauppaan. Onneksi olin fiksu ja filmaattinen ja varasin kaksi askia tupakkaa matkaan. You never know...
Nyt vihdoin kotona. Tosin tämä on suhteellisen paska paikka tulla, koska auto on paskana. Se itkee öljyä. Kesärenkaat on 30 kilometrin päässä ja isä jaksoi väittää että minun pitäisi ajaa ne kyydissä Kuopioon. In your dreams.
Haukuin myös halpisvessapaperimme lyttyyn, sillä se on niin karkeaa että perse repeää ja siihen ei jää juuri mitään "yhdellä vetäisyllä" joten sitä kuluu ihan perkeleesti.
Matka jatkuu Lottiksen kanssa röksälle urkille.

Oma kone meni paskaksi. Tosin en ole ihan varma siitä onko se täysin paskana, mutta todistusaineisto viittaa pitkälti siihen. Suorastaan masentavaa, suorastaan hengen vievää, suorastaan sydäntä särkevää... Tätä tunnetta on hyvin vaikea pukea sanoiksi.
Mitä luultavimmin jokin osa keskusyksikön sisältä paloi ylitsemenevän lämmön saannin ja puhdistamattomissa olevan pölyn takia. Masentavaa. Voi Jenny, kun siivoaisit hieman useammin.

--> Uutta tietoa: Virtalähde paloi.
----> Uudempaa tietoa: Isä vaihtoi sen <3

Edessä on tiedossa vain siivottavaa, juotavaa ja siivottavaa. Asioiden järjestelyä ja hyvien selityksien keksimistä. Ja tiedetysti odotettavissa olevaa ikävää, joka helpottuu vasta tuossa päivien kuluessa ja niiden kuluttua pois. Ehkä juon litran kevyttä alkoholia yömyssynä. No ei, jonnekkin tämä on pakko survoa.
Olen täysin pehmennyt ja itkuinen.

I'm only happy when it rains, I'm only happy when it's complicated.

Suunnitelmilla ja unelmilla on tapana kaatua.

Repikää minut perkele riekaleiksi.
Tänään isä maksoi itsensä puhki, ja vaihdatti minun Fifiini tuulilasin. Elämään aukesi monta ikkunaa ja näkökenttä avartui enemmän kuin avaruus.
Ja pian selviää saako Jennywi ensikesäksi Saksanmaalta ylihienon Kawasaki ZXR-400:sen.. Enhän minä sillä vielä periaatteessa kuristamattomana saa ajaa, mutta periaatteet on turhia. Ja kaikkea saa tehdä kunhan ei jää kiinni. Ah, kyllä sitä sitten ainakin onanoi pyörän selässä. Piikillä siinä ei ala kuin kutkuttamaan. "Siis kyllä minä tiedän mikä minun haarojeni välissä hyrisee."

Rämplään kitaraa. Ja harkitsen parannusmahdollisuuksia ystävällisyyden tasolla.

Har har, viikonloppu tietää kivaa. Sunnuntai tietää vain kaksipäiväisten krapulaa, mutta siitä lisää sitten sunnuntaina.
Tänään asensin juustokakkua, Verigreippi^:n avustuksella. Tietoa siitä onnistuiko se, saadaan vasta tulevina päivinä. Se tosin maistuu ihan juustolle, mikä sinänsä häiritsee. Pahalle juustolle, jota on paistettu ja muovattu kananmunilla, sun muilla ällöttävillä ainesosasilla.
Terveisiä isälle kuuhun.

Ja aion tänään vetää jälleen kerran legendaarisiksi jo muuttuneet kalsarikännit ypöyksin, soitellen sitten myöhään illalla kännipuheiluita ihmisille, sammuen kotiovelle mennessäni aina tupakalle. Heräten aamulla siihen kun äiti tajuaa että tytär on taas juonut jotain vettä väkevämpää.

Kumpaakan ei ole. Masentavaa suorastaan. Kaksipäiväinen krapula sai itsensä mitä luultavimmin tänään päätökseen, siitä hurraa huuto koko juutalaisten kansalle. Sohva kutsuu minua ja puhelimeni tietää vain yhden numeron mihin se haluaa soittaa, muttei saa.
Elämme mustien toppien aikakautta, pidän tätä päälläni kunnes joku ilmoittaa, etten ole tainnut vaihtaa paitaani viikkoihin. Ihmisillä tosin ei ole tapana huomata muutoksiani.
Jospa tänään jaksaisi liikkua. Huomenna voisikin vetää taas kalsarit, muuta tekemistä juuri ja rahaa on vaikka anopille jakaa. Muttei ole anoppia, joten pysyn entistä rikkaampana.

Fritsu kaulassa menen rakastelemaan sohvaa, sillä se on ainoa, joka ei valita tai asu liian kaukana.

Tänään ajoin noin sata kilometriä. Itkin ensimmäiset 25 kilometriä. Syy jäänee salatuksi. Mutta kyllä, minusta joskus vuotaa nestettä, silmistä lähinnä.
Toiseksi, autostani puhkesi vänkärin puoleinen rengas ihan normaalissa ajossa. Katsastuksessa kyllä sanottiin että hieman on möhjönä tämä rengas, mutten kuvitellut sen poksahtavan ihan tuollaisella voimalla keskellä ei mitään. Toivottavasti koko Salahmi kuuli kun huusin.
Vitutukseni siis nousi kymppiin, ja päätin taas vetää kännit. Onhan niistä edellisistä jo kaksi päivää.