Eilen oli näytelmän ensi-ilta. Perus: "Meni helvetin hyvin, todella hyvin, ihmiset pitivät, rakastivat ja inhoajat olivat hiljaa ja lähtivät kiittelemättä pois". No näin se suunnilleen meni. Tunti jälkeen näytöksen lopun alkaa olla vasta tarkkoja muistikuvia tapahtumista. Se ei johdu kuohuviinistä, vaan ihan vain siitä että oli niin helvetin ekstaasissa. Ennen näytöstä ajattelee, että miksi helvetissä minä tätä hommaa teen. Mutta aina lopussa se selviää, että minkä helvetin takia teenkään.
Nyt on todella tyhjä olo, todella tyhjä.
Kiitokset isälle ja pikkuveljelle.