IRC-Galleria

Olen kai liian lellitty, sillä yhden päivän ilo ei kestä kovin kauaa. Ja miten valitettavaa, tällä kertaa "päivä" tarkoittaa alle 24 tuntia.
Tänään kuitenkin pitää taas yrittää piristää itseään maallisilla asioilla, kuten leivonnalla, kakun koristelulla ja hiusten vihreäksi värjäämisellä. Voisi jopa saada itsensä kävelemään lenkin, ehkä hölkätä välillä? Wow, I'm living on the edge! Elämäni on villimpää kuin Tanssii Susien Kanssa -leffa.
Verigreippi^ aka Reippi aka Lottis aka Lotta tulee ehkäpä noin tunnin sisään käymään, tosin... Pitää soittaa sille, että se herää.

Olen teinipetturi, en irkkaa, mutta kuviani on galleriassa ja luen ircquoteseja säännöllisesti! Vaviskaa.

En ymmärrä miten onnistun juuri sellaisina iltoina, kun ei ole tarkoitus edes "ottaa" niin paljoa, otan ihan liikaa ja sitten on koko seuraavan päivän tällainen helvetillinen olo. Minä luulen, että minulla on kurkussa joku möykky. Tuntuu että oksettaa koko ajan.

Kuitenkin, Jennyn päivä, elämäni hienoin päivä, meni niinkuin monet muut. Aamulla ajoin mummin luo ja tähtäilin Fiestalla kuoppiin jotta suppari toimisi. Ostatin mummilla sorbettia. Ajoin Iisalmeen tanssien samalla, mikä sinänsä oli hieman vaarallista.
Jäätelöä ja tupakkaa Lotan kanssa.
Ravit on ehkä yksi maailman turhin kilpailumuoto.
Tapasin paikallisessa uuden, mielenkiintoisen ihmisen. Miksi miehet rupeavat vihoittelemaan sinulle heti sen jälkeen kun kerrot olevasi varattu?
Ilta sujui hienosti, tosin vedin hirveät emäkännit mutsin laskuun. Harhar.

Worst hangover ever.

Tänään oli hyvin kaksinainen päivä.
Aamu alkoi hirveällä murinalla lääkkeiden avulla huonosti nukutun yön jälkeen. Surkea, känttyinen paahtoleipä aamiaiseksi ja tien päälle yksinään, suuntana Kainuun prikaatti.
Mutta se muuttui iloksi ja iloisiksi kyyneleiksi kun vihdoin näin sen, vielä ehkä vähän kummajaiselta näyttävän pojan. Päivä sai ajattelemaan, että ehkä tästä vuodesta selvitään. Eikä Kajaani niin kaukana ole. Satasen rajoitukset koko matkan, eikä peltipoliiseja missään. Ja miksi minä sinne enää uudestaan? Pääseehän sieltä aina pois. Sitä varten on 5-tie etelään.

Helpotuksesta huokaan ja jatkan hymyilemistä.

Olen kävelevä idiootti, joku unohti asentaa varoitusmerkin.
Kirjoitin kauniin kirjeen, tai ainakin niin kauniin mihin olen kykenevä. Kirjeitä on vaikeampi kirjoittaa niille todella läheisille ihmisille. Ehkä siksi siinä kirjoittamisessa vierähti kokonainen Alice in Chains MTV Unplugged -levy. En usko henkeviin sähköposteihin.
Mitä tietenkin toivon tästä eteenpäin on se, että henkilö jolle suuntasin kirjeeni, ottaa sen vakavasti eikä vain lue sitä jotta nukuttaisi paremmin kurkkusalaattiyökkärit päällä.

Ilta yksin kotona, mitä teetkään, pieni punatukkainen tyttö?

Ps. Voisin lukea runoja tänä iltana.

"Nine times out of ten our hearts just get dissolved.
Well I want a better place or just a better way to fall."

Hyvin haikea Modest Mouse täyteläinen päivä. Runkkarisetä soi korvissa, ja tupakka ei maistu miltään, perkeleen nuha. Nuha lähtee toivottavasti nussimalla, mutta sitten se tarttuu siihen nussittavaan, eikö? Elämän suuria, nuhaan liittyviä mysteerejä.
Olen vuotanut nestettä silmistäni tänään enemmän kuin vaihdevuosista kärsivä keski-ikäinen nainen. Ja kello on vasta yksi? Järkyttävää. Razorblade on, joten enää tarvitaan vain amme. Ja joku itsensäviiltelybiisi taustalle soimaan, suosittelemme kai tänään Britney Spearsia.

np. Perfect Circle - Gravity

No ei nyt sentään, mutta tullimies oli suopea ja lähes tulkoon mukava, ja päätti pyörän oletetuksi hinnaksi Suomessa n. 4300 euroa, mikä teki verojen määräksi vain/"vain" alle 1000 euroa. Oletettua vähemmän, taivaallista. Jäänen siis noin 500 euroa miinukselle, loput velkaa isäpapalle, mutta ainahan velkoja voi maksaa pois, ja isäpapalle vielä hyvin pienissä erissä.
Tuskan piipitys on hiljentänyt puhelimeni niin, etten saa viestejä tai soittoja edes puhelinmyyjiltä. Ehkä minut on unohdettu täysin, eikä kukaan taaskaan osaa tehdä asialle mitään, pelastaa tilannetta, saati lohduttaa. Olen vihainen yhteiskunnalle.

Etsin edelleen paikkaani yhteiskunnassa.

Kesäoloa rauhoittaa rakastettava moottoripyöräni, joka tuntuu jokaisen ajon jälkeen aina vain ihanemmalta. Tosin saatan alkaa vihaamaan sitä sitten kun se sammuu risteyksiin tai ei lähde tunnin lämmittämisen jälkeen käyntiin lainkaan. Tai kaadun sillä? En uskalla edes ajatella.
Kesäoloa vituttaa inttileskeksi pian jääminen. Kokonainen pitkä, yksinäinen vuosi. Masentaa suorastaan moinen, ja kukaan ei osaa lohduttaa. Taidan äänestää Suomeen palkka-armeijaa pian, tai kieltää armeijan kokonaan. Miksei Suomi voi olla edes vähemmän isänmaallinen? Äh, tyhmä kysymys. Olen naiivi.

np. Hot Hot Heat - Oh, Goddamnit

Tyttö pääsi eilen ajamaan uudella "ihqlla" Pikku Kissallaan. Isä ei heti ymmärtänyt mielipidettäni ajettuani kunnon lenkin: "Ei helvetti tämä on porno!". Kyllä tänä kesänä kelpaa, tosin edelleen jäänee pelottamaan ne pelottavat "tullit" (lue: verot). Argh, ole tullimies suopea.

Pelottavaa, kun oppii tuntemaan uusia paikkoja niin hyvin, ettei enää uskoisi olematta asuvansa siellä. Suomen kieli on aina ollut minulla verissä.
Pelottavaa puhua pikkuveljensä kanssa henkeviä ollessaan itse humalassa. Aukoa vain kaikkea ja kertoa kuvannoillisesti kuinka haluaisi hakata isänsä uuden, mahdollisen naisen. Tietenkin, tunkemalla palavia tumppeja kaikkiin mahdollisiin ruumiin koloihin. Vitun wanna-be-eukot.
Pelottavaa kuinka pinkit hiukset tekevät minusta pelottavan näköisen ja kalpean.
Pelottavaa kuinka paljon tupakoin.

Pelottavaa, sillä kohta ei enää olekaan niin ikävä.

Ostan pakastimen ja survon sisuskaluni siihen. Sitten hankin kalenterin ja poltan sen. Lopulta toteutan mustan listani.