Oli kaunis viikonloppu. Oikein kaunis. Erittäin, psykedeelisen kaunis.
Vasen hauis/kyynärpää on murskana, syitä voimme kysellä ylemmiltä voimilta.
On outoa saada tietää jonkin asian tapahtuneen, kun oletti sen jo olleen tapahtunut. Mitä minä tein sillä aikaa? Ja mitä minä tein oikein, jotta niin lopulta tapahtui? Epävarmuus kylvää siemenen kyynärluuhuni. Vasempaan tietenkin.
Mutta seuraavan kerran kun saan sen söpön kiinni, niin pistän sen häkkiin ja tökin sitä pitkällä tikulla. Ja haukun sitä liian söpöksi.
Kun ihminen tulee näin vanhaksi, se alkaa löpertelemään ja pehmoilemaan. Kroppa ei kestä enää minkäänmoista suurempaa rasitusta, alkoholinkulutusta tai valvomista. Muutama tunti liikaa siihen perusvalvomisrytmiin niin *tsump* sitten ollaan niin maan perkeleen poikki seuraavat kaksi päivää.
Tupakkaa ja vettä. Bittersweet päivä tänään.