IRC-Galleria

Päivä, jona olisi paljon mieluummin jossain muualla kuin kusisella Vieremällä. Päivä, jona hiukset eivät suostu kihartumaan. Ne vain pöhöttyvät kummallisesti, ja näyttävät siltä kuin olisin juuri saanut munaa. Tosin silloin ne olisivat ehkä hieman takussa myös. Päivä, jona tekisi mieli vain mennä takaisin sänkyyn tuhisemaan räkäänsä tyynyyn ja katsomaan ihania ranskalaisia elokuvia. Mutta kun aina pitää olla parempaa ja "fiksumpaa" tekemistä.
Minä tahdon Kuopioon. Olisipa jo joulupäivä. Olisipa jo ensikesä, joskus heinäkuussa.

Kaunis, mutta rajallinen liike.

Synttärit oli ja meni, jäljelle jäi vain krapula ja kipeät reidet. Ja kummallinen Kirvesniemi-hiihtopipo. Kiitos isälle siitä. Valitettavasti en hiihdä.

Tuo soi päässäni heti herättyäni tänäaamuna. Hirveät, tuskaisat univelat viikonlopulta. Kovat vihat ihmistä kohtaan viikonlopulta.
Mutta tulevana viikonloppuna tuhlaan taas rahaa bensaan ja ajan yhteensä 300km, ihan vain siksi että yksi yö on parempi kuin kolme pitkää viikkoa. Hieman yli 24h riittää. Pitää tyytyä siihen vähään mitä saa. Kiitos, Suomen armeija.
Seuraavaksi tulisi rientää pianotunnille. Huomenna tulisi haastaa ihminen henkiseen oikeuteen ja lukea keskiviikon draamanhistorian kokeisiin. Jeesustakin kiinnostaisi jos se eläisi. Aion muuten painaa uuteen mustaan hienoon T-paitaani tekstin "If Jesus comes back - we'll kill him again!". Toimii aina.

Terveisiä vakuutusyhtiölle, joka vakuuttaa maapallon.

Jos se rakas eläin kuolee, niin siinä mukana kuolee minun kuihtunut lapsuuteni ja paras pitkäaikainen, karvainen ystävä. Silloin kun minulla ei ollut yhtään ystävää tai edes kaveria, se oli minun ystäväni. Se oli vieressä aina silloin kun minä olin yksinäinen ja tuli viereen kun itketti, näytti yhtä surkealta kuin minäkin silloin. Se osaa lohduttaa. Ihan liikaa taas itkenyt sen elämää suuremman, pienen koiran puolesta. Huomenna teen parhaani, jotta sillä olisi hyvä olla.

Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Mennä opiskelemaan jotain tyyliin lähihoitaja-perseenpyyhkijä ammattia kolmeksi vuodeksi 2. asteen koulutuksen piiriin (kiitos lukion, kyllä kannatti) tai sitten muuttaa Moskovaan, asuntoon jossa on vain amme. Kirjoittaisin runoja, joita ei koskaan julkaistaisi. Olen tainnut puhua tästä aiemminkin...
Tai sitten poltan sarjassa tupakkaa ja juon viskiä, kunnes ääneni on möreä. Teen surkean EMO-levyn jota myydään jo julkaisupäivänä MID-PRICE -hyllyssä. Sitten muutan afrikkaan ja pelastan albiinonorsut. EN MINÄ TIEDÄ!

Pitää päästä lataamaan musiikkia. Pelaamaan jotain. No, onhan minulla täällä Sam n' Max Hit the Road <3

Viikonloppu meni kauniisti, vähän krapulassa ja pahan hajuisessa hengityksessä, mutta silti erittäin kauniisti. Kaikki kaunis loppuu aina, mutta onneksi se jatkuu parin viikon päästä. Jäämme siis odottelemaan jatko-osaa.
Tämän päivän tunnit loppuivat niin aikaisin, että tuli ihan tylsää ja ehdin täällä pyörähtämään pidemmissä määrin. Vielä tietenkin olisi jotain tekemistä, mutta toisaalta jaksa aloittaa mitään tylsää, kuten näytelmien lukemista tai draaman historian kertaamista. Voisi kuunnella levyjä ja suunnitella huomista laulutuntia.
Otan vastaan ehdotuksia syntymäpäivieni vietosta kaikilta mukaan haluavilta, itselläni ei juurikaan ole ideoita tai oikeastaan suurempaa halua tehdä mitään räväkkää. Olen tullut vanhaksi. Minut voi aina yllättää yllätysjuhlilla, tietenkin *winkwink*. Ja toiseksi pyytäisin apua siinä, että minne helvettiin menen opiskelemaan ensivuodeksi, Suomesta ei nimittäin tunnu löytyvän enää toista järkevää kansanopistoa joka suostuisi ottamaan minut tai minä sen vuodeksi kaverikseni, aikaa tappamaan. Toisaalta ei löydy mitään kouluakaan. Parempi kai vain hautautua sänkyyn ja odottaa että se nielee minut sisäänsä.

Neljän viikon sitkeä odotus palkitaan huomenna. Vielä 36 ja puoli tuntia, ja vartti. Ei, en ole sairas, olen vain uponnut virtsaan ja muuhun ureaan - enkä osaa uida.
Runoilen aamuisin tupakalla, kun ilma seisoo ja savu jää leijailemaan kasvojen ympärille. Pitää osata puhaltaa kovempaa.
Eilen pääsin eroon viikon kestäneestä suhteesta oikkuilevaan viisauden hampaaseen. Luulen, että kasvoimme vain erilleen. Suhteesta jäi tosin kipeät jäljet, aika paljon verta ja pari tikkiä. Mahdollisesti myös muutama mustelma poskeen, mutta mitäpä sitä ei pieni tyttö vapauden eteen tekisi.
Ajattelin palkita itseni uudella lävistyskorulla, kun mummikin muisti minua ennen kuin on ehtinyt edes kuolla. Pitää myös rangaista itseäni suuvedellä ja kasalla särkylääkkeitä viikonlopuksi.

Perfect Circlestä tulee aina mieleen ne kylmät aamut kun ajoin keväällä-06 YO-kirjoituksiin. Ja Lotta oli edellisenä iltana jättänyt Fiestan vänkärinpuolen oven auki, ja auto ei koskaan lämminnyt. Perfect Circlestä tulee mieleen Pyry/pyry.

"I'll be the one to protect you from
Your enemies and your choices son
They're one in the same
I must isolate you
Isolate and save you from yourself"

Olen tullut liian viisaaksi ja saanut siitä merkiksi erikipeän hampaan, joka valvottaa öisin ja hommasi itselleen lääkityksen. Se on kuin loinen, joka saa minut käyttämään kortsuja.
Saako ihminen loukkaantua vuosien takaisesta? Saa. Joskus kaikkea ei huomaa, ja sitten kynttilät syttyy ja talot palaa. Etenkin kirkot.
Enää viisi pitkää päivää, niin näen sen sotapyssyleikkien näivettämän ihmisen, joka makaa aina vain krapulassa. Mutta kun ihminen hukkuu kuseen, se on sitten menoa.
Kai pitäisi alkaa kirjoittamaan runoja tämän galsun päiväkirjan sijaan, tässä ei ole enää mitään järkeä. "Missään ei oo enää mitää järkee". Jospa luen vain tanka-runoja ja ratkon kryptoja, kasvatan hämähäkeillä kunnon verkon päälleni ja mätänen kuoliaaksi elävältä.
"I didn't know that this game we were playing even had a set of rules"

Muista: Lue tänään Mark Ravenhillin näytelmä "Shopping and Fucking" loppuun.

Elämän elämääni unelmoiden ja kulkien kuplassa.
Tänään piti kihisten päästä lenkille, juoksemaan katupylväältä katupylväälle. Aikaa olisi voinut käyttää paljon paremmin, kuten lukemalla Moliéren Saituria tai lukemalla Cohenin käsitystä näyttelemisestä, mutta ei. Minä askartelin nimipäiväkorttia, kokonaiset puolitoista tuntia. Kirjoitin typerää tekstiä Pink Floydin konsertin valaistuksesta ja luin Juice Leskisen runoja 70-luvulta. Poltin kynttilöitä yrittäen saada koko talon syttymään tuleen.
Olen tuhonnut vedenkeittimen ja hengittänyt myrkyllisiä kaasuja.

Enää 11 päivää, kultapieni.

Tänään päätin taas ajellessani ympäri aluetta joka tuntuu jokseenkin edes kodilta, että Testament on hyvin syksyistä autoilumusiikkia.
Taidan sulkea puhelimeni jottei ikävä purkisi pintaan aina sen soidessa tietyllä soittoäänellä, Alizé - Lolita (vai mikälie tuon kappaleen oikea nimi on). Olin ajatuksissaan tai en, haluaisin silti olla jossain aivan muualla.
Tämä ilta on erittäin tylsä verrattuna moniin muihin iltoihin tällä viikolla. Minulla on kaljaa, minulla on pikkuveli joka soittaa suhteellisen hyvää musiikkia jostain syystä (se on vihdoinkin oppinut tavoille), mutta minulla ei ole yhtään ystävää eikä mitään tekemistä. Kalja on ainoa asia mikä pitää minut hereillä.
Taidan nimetä ensimmäisen lävistykseni Nipeksi. Jukkapalmuni nimi on Soile, ja entisen kevytmoottoripyöräni nimi on Sepi. Jossakin vaiheessa sytytän koko porukan tuleen raamatulla.
Hip-hei kristinusko ja valtion uskonnot!

"Katseen joka ei jaksanut nostaa tähteä
takaisin taivaalle
Kaiun uupuneesta äänestä
joka kerran oli kesäisen tuore
jotta voisi värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa

Ja kostea lokakuinen päivä
olisi ihanampi toukokuuta
Muista minut, kalleimpani
ainakin ensilumeen asti"

Ultra Bra - Ero