Otin noin 30s sitten housuni pois. Harmi vaan ainoastaan kyllä farkkuni.
Pettymys suuri.
Ihan kuin kiinan muuri.
Ei tähän auta kuin lääkekuuri.
Unohdetaan koko juttu.
Sinäänsä ahdistavaa, mutta hyväksyttävää. Pakko se on vain jatkaa elämää, vaikka banaanit putoisisivat niskaan. Niitä nimittäin tulee aina uusia. Banaaneita ainakin.
Ja niskojakin, muttei kyllä omia. Jonkun toisten. Niistä se sitten lähtee.
Pieruja, pieruja. Pitsan täytteenä.
Syön pitsaa nälkääni. Pylly on kakkaa varten. Myös vessanpönttö on.