IRC-Galleria

Voi kumpa osaisin kuvailla sanoin iloani kun eilen hampaitani vahatessani huomasin, että vasemmasta kyljestäni on alkanut kasvamaan kahdeksan kiloa lanttulaatikkoa. Hypin ja pompin ympäri ja ämpäri kunnes läkähdyin. Katselin itseäni peilistä useita tunteja enkä pystynyt irrottamaan katsettani tuosta mahtavasta ulokkeesta.

Kun vihdoin olin saanut tarpeeksi silmänruokaa päätin mennä ulos esittelemään uutta kaunista vartaloani. Siispä riisuuduin, laitoin jalkaani patakintaat ja juoksin pää kolmantena jalkana ulos. Heti ensimmäisenä vastaani tuli naapurini, joka ei aluksi kiinnittänyt mitään huomiota kauniiseen sivustaani. Oikeastaan hän ei huomannut minua ollenkaan, kenties johtuen siitä, että hän oli minuun päin selin. Päätin yllättää hänet ja hiivin vaivihkaa hänen taakseen ja tarrasin hänen oikeanpuoleisesta olkapäästään kiinni ja huusin kovaan ääneen Itä-Timorilaisia sadonkorjuuhuutoja, mutta yllätyksekseni hän vain huudahti ja kaatui maahan pidellen rintakehäänsä. Hupsuja nuo vanhukset, totesin ja kyllästyneenä käänsin suuntani kohti läheistä huoltoasemaa - Heikinlaakson nestettä.

En nähnyt oikeastaan yhtään ihmistä lyhyen matkan aikana, mutta saavuttuani Nesteelle olin räjähtää ilosta: siellä oli Kotkan kaupungin kuuromykkien virallinen mieskuoro ostamassa virvokkeita tulevaa Venäjän kiertuettaan varten. Kävelin liukuovista sisään erittäin komeana ja sen huomasi myös muiden sisällä olleiden ilmeistä. Kaikkien päät kääntyivät ja heidän silmänsä olivat keskittyneet minuun! MINUUN! Ylpeänä saamastani huomiosta pyörähdin ympäri ja asetin vasemman käteni etusormen sieraimeeni suurten amerikkalaisten tähtien lailla. Tämän jälkeen astelin aivan kuin normaali mattimeikäläinen tiskille ja pyysin saada yhden jäätelön. En todellakaan antaisi menestykseni nousta päähän ja päätin pitää jalat maassa. Jouduin kuitenkin perumaan tilaukseni, koska myyjän pyytäessä maksua älysin, että olin jättänyt lompakkoni kotiin, riisumieni housujen taskuun.

En saanut kaipaamaani jäätelöä, mutta en antanut sen lannistaa itseäni. Olinhan nyt vihdoin haluttu, komea ja suuri, kiitos lanttulaatikon.

Muutaman tunnin aikana kyllästyin ja menin kotiin nukkumaan. Huomenna tulisi olemaan hieno päivä.

Petyin huomatessani seuraavana aamuna herätessäni, että olin syönyt lanttulaatikon kokonaisuudessaan jättäen vain katkeran muiston "koristamaan" kylkeäni - tyhjän metallisen laatikon.

Halusin vain olla jotain.