IRC-Galleria

Rajaton kala-allasKeskiviikko 16.11.2005 01:28

Copy pasteen vanhan setin, mutta se sopii hyvin tähän päivään. Tämä päivä oli turha, kuten monet muutkin mennet ja tulevat päivät.

Und das setti minkä pastesin:
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Jänis nautti iloisena apilaa. Vihdoin ruokaa. Viime aikoina Jänis oli huomannut voimiensa ehtyneen. Jänis oli alkanut tulla vanhaksi, mutta siitä ei tarvinnut nyt murehtia.

Sillan alla makasi kuihtunut ja nälkiintynyt mies. Odottaen. Hän oli jo ohittanut ensimmäisen vaiheen. Kukaan ei enää koskaan tulisi vaivaamaan häntä. “Kaikilla turhuuksilla”, koskaan.

Maailma oli jo ryhtynyt uudeksi.

Heikki nousi bussista ja avasi sateenvarjonsa. Koko yön kestänyt sade oli häirinnyt häntä ropisemalla. Heikki tiesi katoavansa pian ja halusikin vain hyvästellä perheensä. Kotiovellaan hän kuuli tutun äänen sisältä päin. “Ei tämä voi olla totta”, hän ajatteli. Kurkistaessaan varovasti sisään olohuoneen ikkunasta näki hän kauhukseen itsensä tiskaamassa keskellä olohuoneen lattiaa.

Pieni koira nuolaisi hänen paljasta jalkapohjaansa ja juoksi pois.

Ollakseen pelottavia siilit saisivat äännellä kovempaa. Kukaan ei pelkää pientä tuhinaa.

“Nälkäisenä on vaikeaa ajatella selkeästi.” Näin puhuu tukevahko mies kalassa. Hänellä on myös tapana sorsastaa, mutta tänään hän on kuitenkin virvelöimässä. Mies ei pidä seurasta, siksi myös vihaa työtään, joka liittyy jollain tavalla ovenkahvoihin. Miehen ajatusten harhaillessa lapiosta leppäkerttuihin ei hän kykene huomaamaan pinnan alla tapahtuvaa liikehdintää. Mies pitää hiljaisuudesta, mutta valitettavasti tänään sen rikkoo vedestä nouseva ääni, muuttaakseen maailman.

Olohuone oli sylkenyt hänet sillalle, jolta hän myöhemmin hyppäsi.

Antiikkikauppias avasi kärsineen puuarkun. Sisältä se oli yllättävän puhdas. Hän oli hankkinut arkun kuolinpesästä. Rikkinäisiä kenkiä, muutama jalaton nukke, suolasirotin, vaatteita. “Kai näistä jotain irti saa.”, ajatteli hän. Arkun pohjalla oli myös vanhoja valokuvia, ennen eläneiden elämästä. Kauppias nosti yhden kuvista. Lyhyen vilkaisun jälkeen hän heitti kuvan takkaan, jossa se paloi. Salaisuus oli paljastunut...

Matka loppui ennen sen alkamista. Oliko heillä jalat?

Vasta huomenna olen tulessa. Tänään joudun elämään.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

yllättävän booring. duuniin huomen. jea. mashii lisää siis. voi dokaa! jee.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.