IRC-Galleria

Nyt meni hauskaks.

Miksei kukaan ollu kommentoinu mun kuvii sitten eilisen? Mä odotan sitä, että kun tulee baarista nukkuu kotiin niin joku ois siinä nukkumisen aikana kirjottanu jotain tänne, mut ei. Ihmiset, mikä teitä vaivaa?

Mun sormet ei osu täysin oikein, ja ministi särkee päätä.

Aika siistii. Laittaa teeveen päälle jos vaik kattois jotain ohjelmaa, mut ei... sieltän tulee kolmelta kanavalta linnanjuhlia ja neloselta tulee mainoksii. Ei siinä mitään, mutta kun noi on ainoita kanavia mitkä näen nii joujou. Innosti ihan liikaa kattoo sit lopult teeveet.

Ton digiteeveen myötä vois tulla semmonen Kanava 345 - Linnanjuhlat. Ei sitäkään tarttis kattoa. Digin vois jopa sitten hankkiakkin.

NP: eläkeläiset - humppamedia... äiiijäät näääää...

Yleensähän ihmisilla on tapana jutella toisilleen ihan vaan jutellakseen, eli nk. smalltalkkia (smooltoolk). Sinäänsä ihan kaunis ajatus ja sillai, mutta eipä siinä mitään suurempaa järkeä ole. "Joo tosi hyvä sää nyt." "Niin on eilen sato vettä, mutta nyt ei sada."

Oujea. Sää puhut säistä.

Why do they allways send the poor, laulaa Systemi tossa.

Köyhillä ei vissiin ole mitään muutakaan tekemistä kun mennä sotiin. Niinhän se on tuolla Irakissa ja Ghanistanissa jenkeillä. Suurin osa niistä on tietääkseni semmosia rednekkejä jostain Teksasin peräkylästä. Mut hei, ne halus päästä ampuu ihmisii ja siin samalla saa mashia ja olla tosi mies (real man, joujou).

Mäkin voisin mennä ampuu kyl ihmisii jos siit sais rahaa. Kuoleehan ne kummiski joskus lopulta. Turha niiden tuskaa tässä pidentämään. Niinku joku on joskus sanonut tai kirjoittanut "Elämä on tauti, joka päättyy kuolemaan." Elämä on. Ce'st la vive baby. Kirjotetaankohan se noin. Lukiossani käydyt ranskan opinnot eivät pahemmin näy päälle päin (miinus päähän liimattu baskeri ja patonki, jota kannan mukanani kaikkialle).

Onneks muuten mun ien on tulehtunut tai jotain semmosta. Tuolta takaa vasemmalta päin. Aamulla se oli ihan jumissa kun pesin yöllä hampaat ja sitten vissiin se sai vähän damagee siinä lomassa. Toisaalt se voi olla mäsänä myös ton hammashuollon laiminlyönnin seurauksena. En varmaan ollut pessyt hampaita sitten... öö... sitten [TOSI PITKÄ AIKA].

Onneks on olemassa kaiken maailman proteeseja, jos nuo leegot onkin joku aamu herättyäni löystyneet ja pudonneet tyynylle. Saa niistä sitten ainakin hienon kaulakorun.

Nyt on aika...

Np: Verjnuarmu - Laolavat Jouset. Savometallia. Metallia parhaimmillaan. Tjsp. Housuja parhaimmillan, eli palavia housuja. Housut palaa ja kissat syö kalaa.

Aamu oli kuin muutkin sitä edeltäneet aamut. Heräsin, nousin, suolestin oravan, kampasin hiukseni ja odotin.

Tätä odottamista olikin ollut jo puolet kuluneesta elämästäni. Tiedättekö kuinka hauskaa on odottaa kuolemaansa, itseasiassa yllättävän hauskaa.

Ulkoa kantautui heinäsirkkojen siritys.

Mietin usein kuinka heinäsirkat pystyvät soittamaan viulua.

Kaijutinjärjestelmä puhui minulle: "TÄNÄÄN!".

Sellini ovi aukesi ja sisään astui alaston mies, jolla oli vihreä kaasunaamari. Hän oli isäni. Niin minulle ainakin kerrottiin. Mies asetti ranteisiini käsiraudat ja laittoin hupun päähäni estämään näkemiseni.

Minut vietiin viileään ja kosteaan huoneeseen, jossa minut painettiin makuulle jollekkin puiselle tasolle. Käteni sidottiin sivuilleni. Kuulin metallisen surinan. Vihlaisu. Huppuni otettiin pois. Makasin verisellä pöydällä kädettömänä. Kiitos. He sytyttivät hiukseni tuleen. Kiitos. Taisin pyörtyä.

Tiesin kuka olin.

Heräsin pyörätuolista. Lähestyimme liivateallasta. Hiukseni kärysivät yhä. Tiesin heidän pitävän minua vankina kunnes kuolisin. Tämä seikka ei haitannut minua. Olin jo sinut tulevaisuuteni kanssa.

Lahnat osaavat uida, minä en.

Astuin altaaseen ja suljin silmäni. Vajosin hiljalleen. Tulikuuma liivate poltti kehoani kokoajan korkeammalta. Ensiksi varpaat sitten polvet... sulauduin massaan.

Ollessani täysin pinnan alla he ottivat onkensa esiin ja alkoivat kalastaa altaasta. Lahnoja.

Lahnat osaavat uida, minä en. Tänään haluan leikkiä mustarastaiden kanssa.

Vadap!

Majakka on merkkinä.
Mun sormet on herkkinä.
Pitäsköhän tässä jotain duunaa,
ettei pitäs alkaa syödä ruunaa.
Vaikkakin on meetwurstikin ruokaa.
Niin ei ala vatsa huokaa.
Mul ei oo sukkia.
Korvassa vaan kukkia.

Mä saan oksentaa ihan millon mä haluan. Mä saan olla alasti jos mä haluun. Mä voin kaivaa nenää vaik koko päivän jos siltä tuntuu. Tosi siistii.

Onneks kukaan ei ahdistele mua vihjailevilla tekstiviesteillä, nimittäin sit mä hämmentyisin. Hämmentyisin, hämmentyisin, hämmentyisin, hämmentyisin. Olen vai pieni ihminen tässä maailmassa ja en tiedä mitä tekisin. Kukaan ei auta minua ja tässä vain pohdin ja mietin. Mitä tehdä tässä isossa maailmasssa, tälläinen pieni ja tyhmä ihminen. Tyhmä kun mikä, tyhmä kuin saapas, tyhmä kuin Jere, tyhmä kuin etana, tyhmä kuin kaikki muutkin.

Moi soita mulle. Numeron löydät paristonkeräsysastiasta.

Joo... pitäkee hauskaa, yrittäkää ainaki. Jou jou jou... moro.

Nyt poikkean normaalista tavastani ja kirjoitan päiväkirjamaisesti eilisestä. Ei niinkään siksi, että eilen olisi tapahtunut jotain erikoista. Melko normaalia.

Toinen Joulukuuta 2005, perjantai:

Aamulla heräsin herätyskellooni 6:45. Etsin kännykän pikaisesti käsiini ja sammutan tuon ärsyttävän äänen. Takaisin ihanaan petiin makaamaan. Siinä sitten sain hetkisen semi-nukkua, kunnes ajattelin, että nyt olisi hetki ruveta pukemaan ja suuntaamaan itseäni kohti bussipysäkkiä. Kiva juttu oli se kun olen noin 5 metrin päässä pysäkistä huomaan bussin nro. 75 kiitävän ohitseni takaa päin.

Töissä olin siinä kahteen asti ja Ilpo haki minut pois sieltä. Sieltä sitten periaatteessa himaan ja sillai...

Aika booring tämä, siirryn suoraan dokaukseen.

Ryypiskelin kotona aluksi samalla mesettäen (mesekännit).

Booring yhä... no kummiski mentii sitten aluks johonki Swengi kapakkaan, josta sit menin highlightiin joujou...

En sit kyl enää kirjota tämmösii elämän kuvauksia...

Sanojen merkitys muuttuu, kun ne kirjoitetaan tai lausutaan toisin. Esimerkiksi sana 'leppävaara' saa aivan uuden sisällön, jos se kirjoitetaan tyyliin 'umpisuoli'. Käsitättekö? Sanat ovat kuin pingviinejä, väriltään mustia, mutta silti valkoisia.

KÄSITÄTTEKÖ?!

Sanat ovat siis elämämme silmiä. Näyttävät tien, niin väärän kuin oikeankin. Emme koskaan voi tietää valehtelevatko sanat, tai niiden yhdistelmät. Ne ovat kuin junalipuilla täytetty uima-allas, josta pitäisi hakea bussilippu. Oikeaan osuu kunhan yrittää tarpeeksi kauan. Sanat voivat vahingoittaa ja parantaa, lopputulos riippuu vain vastaanottajasta.

Huiluilla voi soittaa monenlaisia sävelmiä, mutta vain haitari voi saada silmämme itkemään, sanoo vanha sisilialainen sananlasku.

Älkää ihmeessä katsoko ristiin. Uskonto on ihmisen oma asia, mutta tinasotilaat eivät. Risti on keltainen verestä. Ristillä voi tappaa vampyyreita. Anteeksi, mutta housuni paloivat. En enää koske paperimassaan.

Kuka sanoi tahdon?
Kenellä on tahto?
Kuka edes tahtoo?

Ei sitä kannata, menkää sinne mistä mikämikämaa alkaa. Sieltä voitte löytää kodin.

Koti on ruskea.

*
Tam-tam-tam, kuului kaapista.
Empien avasin keskimmäisen oven.
Peili peitti jälkeni.
En tiennyt kuuluinko tänne
vai sinne.
Silti astuin sisään ja suljin oven.
Huomasin hokevani:
"Tam-tam-tam"
Kuoromme lauloi
ja yhdeksi yhtyi.
Ei valoa tunnelin päässä.
"Tam-tam-tam"
*

Älkää ihmiset katsoko sisäelimiä omilla silmillänne. Siitä voi olla haittaa elolle.

1.Kuvaile luonnettasi kahdella sanalla.
Hampaaton ja saksanhirvi.

2.Mihin asioihin olet tyytyväinen itsessäsi?
Tyhmyyteen ja varpaitten väliin.

3.Mitä haluaisit muuttaa itsessäsi?
Korvien välistä etäisyyttä.

4.Onko sinulla lävistyksiä? Jos, niin missä?
Ei oo. Kylkiluissa.

5.Seurusteletko?
Hei salee.

6.Mitä arvostat vastakkaisessa sukupuolessa?
Nauroin kun meinasin kirjottaa tähän yhden jutun, mutta en sit kirjoittanutkaan. Vastaan: raamatun tuntemusta.

7.Oletko koskaan lyönyt ketään?
Kyllä.

8.Suututko helposti?
Itselleni, kyllä. Muille, kyllä.

9.Miten pidät hauskaa?
Poraan reikiä koiranpentujen kalloihin.

10.Kaunein suomalainen tytön nimi?
Jere

11.Entä pojan?
Jere

12.Minne haluaisit matkustaa?
Toiseen ulottuvuuteen, missä ei olisi haluja.

13.Mikä on lempiruokasi?
Mättö, ku mättö.

14.Kesä vai talvi?
Nyt on talvi, aika tyhmä kysymys.

15.Aurinko vai sade?
Ei kumpikaan... tyyntä on ja sillai.

16.Meri vai järvi?
Järvimeri.

17.Mistä pahasta tavastasi haluaisit päästä eroon?
Hyvistä tavoista.

18.Minkä leffan katsoit viimeksi?
Hmm... Bruce Willisin Panttivangin kokonaan ja osittain Peacemakerin.

19.Onko juttujasi koskaan julkaistu sanoma- tai aikakauslehden lukijapalstoilla?
On ala-asteella meidät pakotettiin kirjoittamaan opettajien pakkolomautuksista. Pakkokirjoitettiin.

20.Kuka on Suomen turhin julkkis?
Tarja Halonen

21.Millaiset ihmiset saavat sinut suuttumaan?
Rumat.

22.Entä millaiset piristävät päivääsi?
Kauniit.

23.Mitä sulla on juuri nyt päällä?
Norsun torahampaista tehty kaulakoru ja pandaturkki.

24.Mitä haluat tulevaisuudelta?
Pitkää ikää ja napanöyhtää.

25.Toiveammattisi?
Voittaja.

26.Koira vai kissa?
Koira paistina, kissa koristeena.

27.Lempikorusi?
Viinapullo.

28.Minkä väriset hiuksesi ovat?
Karvaiset.

29.Paras suomalainen yhtye?
Perseraiskaus

30.Millainen on hyvä ystävä?
Tyhmä jos mun frendi on.

Ne koskettavat, riippumatta syvyydestä ja koosta. Pienet kirvelevät inhottavasti ja isot sotkevat. Niillä on tapana tulehtua ja lopulta arpeutua. Arpikudos on herkkää hajoamaan uudestaan ja taas käydään samaa vanhaa läpi. Uudestaan ja uudestaan.

Laastarit ja siteet vain estävät likaa pääsemästä niihin. Ne eivät paranna, suojaavat vain.

Haavoissa on se hyvä puoli, että niiden kautta elämme. Kipu on vain tunne, musta sellainen. Ilman kipua turtuisimme elämään. Se ei vaan olisi enää kivaa. Me tarvitsemme kipua, niin fyysistä kuin henkistäni. Joskus se vaan tuntuu pahalta.

Laastareita, laastareita kaikkialla. Mennään sairaalaan.

Runomies Jere iskee, tunteita syvältä sisältäni. Siitä maksan ja haiman välistä.

Kakkaruno:

No mutta hei
mikä kaiken vei?
Kakka ei tule ulos,
se on tämän päivän tulos.
Ei kannata turhaan hoppuilla,
voi huomennakin kakkailla.
Elämässä voi tehdä vaikka mitä.
Vaan ei aina kannata sitä.
Jos on sekasin pakki,
kannattaa tehdä kakki.
Olkaa vain hyvä.
Sieluni on syvä.
Tahdon vain näyttää tien.
Minut tunnistaa hajusta hien.

Pissaruno:

Mistä kaikki pissa tulee?
Tuntematonta siinä piilee.
Tahdon aina ruikkia,
jotta kukat saavat kukkia.
Elämänvoimaa virtsani antaa,
sisälläni saan sitä kantaa.
Vedestä se kaikki alkaa.
Kaikille sitä voin jakaa.
Turha vaan ruveta valkkaa,
harmi kun en saa tästä palkkaa.

[edit edelliseen, korvasin yhden sitä-sanan vaan-sanalla... jou]