joita hänellä ei ollut eläessä
sama yhteisö toistaa kulkuaan
elävät vainajat näkevät herätessään pimeää
klo neljä iltapäivällä silmät kiinni ja pää tipahtaa
nolostut, ei kukaan nähdä saa. valuuko kuola?
ei, on pimeää.
alku on aina, mutta keskiö ehkä, loppu on upea
kaikki vain kestää pienen hetken lopussa
mutta kaikki tuntuu olevan aina alkua
ja kun alun loppu on lopun alku
pitäisi lähteä vaikka joskus haluaisi jäädä kun pitäisi lähteä
ja sillon eron tuska on suurimmillaan
kun joulukuun rännässä lapaset haisevat märälle koiralle
sillä koiralla, läskin naisen koiralla,
oli viikset ja se näytti ihan vanhan ajan homolta.