IRC-Galleria

karkeat käpristyneet leivonnaiset
on tehty sydämellä
ei onni ole vaikeaa
laulussa ainakin lauletaan
on vaikeaa tulla sanoista pois
ja tehdä ne todeksi

ostin levyn
tiedän etten ansainnut sitä vielä
hain myös tekstit, joissa arvostellaan
en edes suuttunut
sillä onhan se ajan henki

jos en osaa kirjoittaa
ei se haittaa kolmen viikon päästä
päästäiset on mun kavereita
yhtä näkymättömiä

eikö mikään muu päivä kävisi?
sen täytyy olla juuri tämä.
katso mitä minä haluan joululahjaksi.
24 hän odottaa saavansa sen mitä näytti.
mies ajattelee päässään: avioero joululahjaksi.

Vainaja sai paljon kavereita,
joita hänellä ei ollut eläessä
sama yhteisö toistaa kulkuaan

elävät vainajat näkevät herätessään pimeää
klo neljä iltapäivällä silmät kiinni ja pää tipahtaa
nolostut, ei kukaan nähdä saa. valuuko kuola?
ei, on pimeää.

alku on aina, mutta keskiö ehkä, loppu on upea
kaikki vain kestää pienen hetken lopussa
mutta kaikki tuntuu olevan aina alkua
ja kun alun loppu on lopun alku
pitäisi lähteä vaikka joskus haluaisi jäädä kun pitäisi lähteä
ja sillon eron tuska on suurimmillaan
kun joulukuun rännässä lapaset haisevat märälle koiralle
sillä koiralla, läskin naisen koiralla,
oli viikset ja se näytti ihan vanhan ajan homolta.

sunnuntai pyyhitään pois
joo joo, ne on melkein valmiit
tulisi huominen
pää on

turhaan turpaan
no ne on suomalaiset
kuka hyötyy (?)

häiritsee se hakemuskin
kun katsoo
vielä kaksi vastausta
loppuiko energia (?)

lasten äänet ärsyttävät
onneksi osaan matkia
ja ääni takaisin

kaikkien puiden ja risujen takana on katuvalo
ottaisin kuvan jos kamera näkisi kuin silmäni
on päiviä jolloin en halua vastata
haluan olla tavoittamattomissa

hait minut pois arjesta
hautaudun
tuli syttyy ja sammuu
on vain nyt

on vaikeaa palata pois täältä,
minne vihdoin pääsin
on kylmä jos astuu pois
on hiljainen
odotan askelia

tänään on jo lunta.
juomapullo kädessä jäätyy,
se onnelasta saatu.
lapaset jäivät. arkun päälle.

nauran kun joku liukastuu.
eilen näin auton, joka kuljettaa vanhuksia jotka ehtivät kuolla jo matkalla.
tänään sen kerrostalon pihassa ei ollut enää lippu korkealla.

tänään tuli opintotuki.
verottaa ne osaavat ja olla hyvinvoivia,
mutta ne eivät osaa pitää meitä iloisina.
aurinko ei paista usein
kesällä sataa,
ei tarvitse ennustaa.
mutta ensi kesänä on sentään se paska ohi.

radiomastot vaihtavat taas väriään
kun kaadat maidon sijasta vettä hauraiden kukkien päälle
kuinka kertoa niin paljon vähässä ajassa
jos nimesi on usein kirjoitettu väärin

ja keittiö on kaunis sotkun keskellä
kun rauhoittuu ja huomaa vaihtelevan sään
en edes pidä jäätelöstä

pysäkillä kerran henkilöitä väärentävä poika
ja eräänä viime syksyn päivänä annoin kaiken paperille
he väärensivät nimeni. antoivat toiselle runon minusta
jonka vain minä tiesin

ei meillä ole takkaa jossa kirjan voi polttaa.
ostaisikohan äiti? sähkötakan betoniseinään

valkoisen oleanterin tunnus ja tila on rauhallinen
hallitun rento. pääni sisällä vielä enemmän
parempi vaieta. valkoisen oleanterin

ei nukuta ennen aamua
ei aamut saa mua,
kuin vasta aamulla

kotini vedenkeittimen ääni
kiehumispistettä kohden
kuin ydinpommin jättämä tyhjä humina,
kun puut häviävät, ihmiset, kalusteet
yhdessä silmän liikkeessä

heräsin kello kolme ulkoa tulevaan samanlaiseen huminaan.
ei se ollut vielä lumiaura, sillä ensilumi ei ole vielä valmis satamaan.
en tiedä mikä se oli. ei ollut voimia herätä katsomaan.
rullata vaikeaa bambuverhoa yli taulujen ja muistojen,
jotka usein kaatuivat nostettaessa.

lopulta pimeni ja herätys siirtyi kolme kertaa.
tiedän, tästä on tulossa samanlainen päivä. ilma vain on huonompi.
oven narina tulee kaiuttimesta, tämä betonilähiö ei sitä tarjoa.
tukkasi kynitään siinä kalliissa paikassa, jossa ihmiset ovat pöyhkeitä.
kuulin myös, että tällä viikolla sataa ensilumi.

Toteutan uhkaukseni peiton alle jäämisestä.

monen kuuntelun jälkeen
lopulta olemme kuitenkin yksin
on kaunein kaikin tavoin

jokainen liike tuntuu joskus kauniilta,
tänään se on keskellä,
ylihuomenna et tiedä

kuvayhteys kaukaa piristi
mutta toisaalta se sisällä,
jonka sanoin tuolle,
jonka otsassa leima varattu

annatko sen tyhjiön pois, vaikka hintana,
lopulta olemme kuitenkin yksin