Luin sun päiväkirjaa, salaa.
En kertonut, vaikenin.
Siellä luki, et koskaan palaa.
Kaduin. Tiesin tulevaisuuden
jo valmiiksi.
Ennen odotimme yhdessä
kesää. Mutta enää
penkillä ei ole tilaa,
metsä hakataan ja
maailmastani tulee betonilähiö.
Suurkaupungissa emme
katso ehkä pahasti, mutta
siitä tulee se olo, että
kukaan ei huomioi, koska
on niin pieni.