Aamu...minulla on kauhee väsymys,
aamu...mikähän siinä unessa oli oikein kysymys?
Pelkäsin, rakastin, halusin,
toivoin, uskoin ja oletin.
Yksin siinä unessa kävelin,
askeleet harhailevat vaikka otinkin,
tunsin käden lämpöisen,
ohjaavan minut läpi unen ikuisen.
Aamulla kun heräsin,
katsoin viereeni ja hymähdin.
"Sinäkö se vaan olitkin,
pidit minua kädestä kiinni kun pelkäsin."
Aamu...painan pääni tyynylleni ja suljen silmäni,
aamu...ymmärsin vihdoin, sinä olit se joka kosketti.