Sinä se et tajua miten paljon ihmiseen voi sattua
Suhun mä luotan ja sua aina rakastan
Toiselle ihmiselle en niin vaan avaudu
En vaan aikasemmi sitäkään tajunnu
Pelkkä pleijjeri, päätä siirtos
Sulle mä lausun ainiaan kiitos
Kiitos kun oot lähellä mua
Kiitos kun suhun voin turvautua
Mutta ei tää oo enää kaveruutta,
vaan oon huomannut sen, että mä rakastan sua
Kuvittelin että tää aina kestää
pelkkii ystäviä, mikä estää?
Kun tutustuu paremmin, ehkä liikaakin
Tunteet nousee pintaan, ja ne virtaa vaan
En voi lopettaa, enkä voi jättää
Voin vain itseni sisään päin kääntää
Olla hiljaa, ja miettiä asioita
Ei enää ketää, jolle voi avautua